Tohtori Pentti Arajärven artikkeli Sosiaali- ja terveysviestiin 4/2005

Hyvinvoinnin velvollisuudet

Hyvinvointiyhteiskunnan puolustajille esitetään usein kysymys siitä, mitkä ovat yksilön vel-vollisuudet. Kysymys on ehkä jossain määrin ajatuksellisesti oikeutettu, mutta toisaalta myös kummallinen. Oikeuksia seuraavat lähes aina myös velvollisuudet, joskin ehkä vielä useammin velvollisuuksia oikeudet. Onpa ensin kumpi hyvänsä, kytkentä näiden välillä on olemassa ja se on kiinteä.

Yksinkertaisimmillaan velvollisuuksien ja oikeuksien suhteen voi määrittää sangen suora-viivaisesti. Jos yhdellä on oikeus, on muilla velvollisuus sallia hänen käyttää oikeuttaan. Sananvapautta seuraa velvollisuus sietää sananvapauden käyttämistä – vastavuoroisesti. Oikeutta käyttää terveyspalveluja seuraa velvollisuus järjestää terveyspalvelut. Viimeksi mainitun velvollisuuden olemme halukkaasti ja perustellusti työntämässä julkiselle vallalle. Olemme jopa kirjoittaneet perustuslakiin nimenomaan julkisen vallan velvollisuuden järjes-tää terveyspalvelut, emme suinkaan yksilön oikeutta niihin. Nykyisin ne ovat kuntien järjes-tettävänä ja valtion ja kuntien yhdessä rahoittamia. Mutta julkinen valta olemme me. Mei-dän on osallistuttava rahoittamiseen verotuksella ja meidän poliittisesta kannatuksestam-me viime kädessä riippuu, säilyykö julkisella vallalla tämä velvollisuus.

Yksilölle on pohjimmiltaan säädetty varsin paljon erilaisia velvollisuuksia. Pääosin ne seu-raavat juuri edellä mainittua rakennelmaa eli jonkin poliittisesti ja yhteiskunnallisesti hyväk-sytyn päämäärän ylläpitämiseksi on myös poliittisesti ja yhteiskunnallisesti asetettu velvol-lisuus. Verovelvollisuus tai maanpuolustusvelvollisuus ovat tässä suhteessa mainioita esimerkkejä.

Oppivelvollisuus hyödyttää niin oppivelvollista kuin yhteiskuntaa. Oppivelvollisen saama hyöty on välttämättömyydessä hankkia elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja, minkä lisäksi oppivelvollisuuden käänteispuolena syntyy vanhemmille velvollisuus sietää sitä, että lapsi käy koulua ja heihin kohdistuva kielto estää lapsen opinsaantia. Yhteiskunnan hyöty muo-dostuu koulutetusta väestöstä. Yksilön velvollisuus asettaa hänelle oikeuden käydä kou-lua, mikä asettaa yhteiskunnalle velvollisuuden ylläpitää koulua, mikä aiheuttaa yksilölle oikeuden päästä kouluun. Ketju on moniportainen ja -puolinen.

Vastuu yhteisestä ympäristöstämme, niin luonnonympäristöstä kuin rakennetusta, luo enemmän moraalisia velvollisuuksia toimia omassa elämässä tietyn suuntaisesti. Samalla kuitenkin tästäkin yleisesti hyväksytystä päämäärästä seuraa monenmoista velvollisuutta jätteiden lajittelusta auton joutokäynnin välttämiseen.

Ihmisoikeuksien perustana pidetään Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksien yleis-maailmallista julistusta vuodelta 1948. Usein ei myöskään huomata – onhan julkistuksen nimessä mainittu vain oikeudet – että ihmisoikeuksien julistus tunnustaa myös velvolli-suuksien olemassaolon. Ihmisoikeuksien julistuksen 29 artiklan ensimmäisen kohdan mu-kaan yksilöllä on velvollisuuksia yhteisöä kohtaan. Julistuksen mukaan vain yhteisössä yksilön vapaa ja täysi kehitys on mahdollinen. Oikeuksia voi olla vain yhteisössä ja siksi on aina velvollisuuksiakin.