Tasavallan presidentti Tarja Halosen avauspuhe Hanaforumissa aiheesta suojeluvastuu 28.8.2009

(muutosvarauksin; puheen kieli englanti)

On ilo avata vuoden 2009 Hanaforum. Sen teemaksi on tällä kertaa valittu suojeluvastuu (responsibility to protect), joka on hyvin ajankohtainen kysymys.

Olemme varmasti yhtä mieltä siitä, että konfliktien jalkoihin jääneet ihmiset tarvitsevat suojelua. Mutta kenen vastuulla heidän suojelemisensa on ja miten suojelu voisi toimia?

Ruandan kansanmurhassa 15 vuotta sitten kuoli lähes 900 000 ihmistä. Kansainvälinen yhteisö oli kyvytön puuttumaan tilanteeseen tehokkaasti ja suojelemaan uhreja. Myös Bosniassa, Kosovossa, Somaliassa ja Sudanissa ja muualla on koettu traagisia tapahtumia.

Yhdistyneiden kansakuntien huippukokouksessa vuonna 2005 valtion- ja hallitusten päämiehet sitoutuivat estämään joukkotuhonnan ja suojelemaan siviilejä konfliktitilanteissa. Suomi tuki voimakkaasti suojeluvastuun sisällyttämistä huippukokouksen loppuasiakirjaan.

YK-huippukokouksessa suojeluvastuu hyväksyttiin yleiskäsitteenä ja se rajattiin joukkotuhonnan, ihmisyyteen kohdistuvien rikosten, etnisen puhdistuksen ja sotarikosten estämiseen ja torjumiseen. Suojeluvastuun tavoitteeksi otettiin räikeimpien ihmisoikeusrikkomusten estäminen. Teot rajattiin lähes samalla tavalla kuin kansainvälistä rikostuomioistuinta perustettaessa - tuomioistuimen toimivaltaan kuuluvat rikokset ovat joukkotuhonta, rikokset ihmisyyttä vastaan, sotarikokset ja hyökkäysrikos.

Suojeluvastuu rakentuu kolmen lähtökohdan varaan: 1) Valtioilla on ensisijainen velvollisuus suojella omia kansalaisiaan 2) Kansainvälisellä yhteisöllä on velvollisuus auttaa ja tukea valtioita suojelemaan kansalaisiaan 3) Kansainvälisellä yhteisöllä on viime kädessä velvollisuus interventioon.

Suojeluvastuu on ohjelmallinen, ei selkeästi oikeudellinen käsite. Oikeudelliselta kannalta on kysymys olemassa olevista toimivaltuuksista ja velvoitteista. Suojeluvastuun toteutumista mitataan sillä, kuinka hyvin se ohjaa kansainvälistä yhteisöä ja erityisesti YK:n turvallisuusneuvostoa oikea-aikaisiin toimiin katastrofien ennalta ehkäisemiseksi.

Kansainvälinen yhteisö nojaa siis YK:n toimintaan. Pääsihteeri Ban Ki-moon onkin korostanut YK:n roolia ja nimittänyt suojeluvastuun erityisedustajan.

On meille pohjoisen ihmisille hyvä haaste, että aseellisen välintulon mahdollisuus vakavan siviiliväestöön kohdistuvan hyökkäyksen tilanteessa kirjattiin ensimmäistä kertaa Afrikan unionin perustavaan asiakirjaan vuonna 2000. Tässä valossa kysymys interventiosta ei asettuisi pohjoinen – etelä – akselille, vaikka monet kehitysmaat ovatkin arvostelleet ajatusta sotilaallisesta väliintulosta.

* * *

Konfliktitilanteet ovat usein kaikkein raskaimpia naisille ja tytöille – heidän ihmisoikeutensa ovat erityisessä vaarassa ja monet joutuvat pahimman väkivallan kohteiksi.

YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325, Naiset, rauha ja turvallisuus, hyväksyttiin vuonna 2000. Päätöslauselma tarvitsee toteutuakseen kansalliset toimintaohjelmat. Norjan vuonna 2006 valmistunut toimintaohjelma kannusti meitä. Suomen ohjelma valmistui vuosi sitten. Nyt teemme toimintaohjelmaa Kenian kanssa. Vuonna 2008 YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi päätöslauselman 1820, jossa tuomitaan raiskaukset ja seksuaalinen väkivalta. Meidän on tehtävä kaikkemme, jotta nämä päätöslauselmat pannaan täytäntöön. Olen ehdottanut, että järjestelmälliset raiskaukset aseellisissa konflikteissa olisi luokiteltava kielletyksi sota-aseeksi.

Maaliskuussa järjestimme Monroviassa yhdessä Liberian kanssa kansainvälisen kokouksen naisten voimaannuttamisesta. Kokous lähetti vahvan viestin siitä, että päätöslauselmaa 1325 on toteuttava kaikilta osin. Siellä keskusteltiin myös naisten keskeisestä asemasta ilmastokysymyksissä. Järjestämme uuden tapaamisen näistä aiheista ensi kuussa New Yorkissa YK:n yleiskokouksen yhteydessä.

* * *

Meidän on työskenneltävä myös sen puolesta, että suojeluvastuun soveltamista ei tarvittaisi. Konfliktien ennaltaehkäisy on parasta. Samalla on ennakoitava tulevaisuuden konflikteja. Luonnonkatastrofitilanteet eivät kuulu suojeluvastuun piiriin. Kilpailu luonnonvaroista saattaa tulevaisuudessa olla yhä useammin konfliktien taustalla. Ilmastonmuutoksen seuraukset saattavat myös lisätä konfliktiherkkyyttä. Konfliktien ennaltaehkäisy suojeluvastuun periaatteiden mukaan on näissäkin tilanteissa keskeistä.

Meidän pitää tukea ihmisten mahdollisuuksia säälliseen elämään ja työhön muuttuvissa ympäristöolosuhteissa. Toiminta oikeudenmukaisen globalisaation puolesta on tehokasta pitkävaikutteista konfliktinehkäisyä.

* * *

Ajankohtaisen talouskriisin tuhoisat vaikutukset koskettavat erityisesti kehitysmaita. Meidän on edelleen päättäväisesti jatkettava köyhyyden poistamista Yhdistyneiden kansakuntien vuosituhattavoitteiden mukaisesti. Suomi ja muut Euroopan unionin jäsenmaat ovat sitoutuneet YK:n tavoitteeseen nostaa kehitysapu 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2015 mennessä. Tästä tavoitteesta on pidettävä kiinni myös nykyisessä taloustilanteessa.