Valiokuntaneuvos Pentti Arajärven haastattelu Turun Sanomissa ja Aamulehdessä 29.10.2001

Taneli Heikka Pentti ensimmäinen

Tasavallan ensimmäinen mies astelee Mäntyniemen Pieneen salonkiin, tervehtii

tummalla äänellään ja heilauttaa kättään kohti niukkalinjaista sohvaryhmää.

- Istumaan, Pentti Arajärvi kehottaa ja naurahtaa.

Se on arajärvimäinen naurahdus, sellainen ystävällinen tuhahdus, jolla kevennetään

elämän pieniä epävarmoja hiljaisia hetkiä. Arajärvi istuu sohvalle ikkunan ääreen

lempiasentoonsa: pieneen takakenoon, käsivarret kyynärpäitä myöten ristiin rinnalle.

Mäntyniemen korkeista ikkunoista tulvii sisään Seurasaarenselällä hehkuvaa syksyn

kauneinta päivää, Kultarannan omenoista puristettu mehu on makeaa, ja Arajärven

harmaassa parrassa on pari boheemia kiehkuraa.

Tasavallassa on siis kaikki hyvin ja ennallaan.

Mutta kuka sohvalla oikeastaan istuu? Kansa tietää maan isästä melko

vähän. Presidentti Tarja Halosen puoliso on varjellut omaa ja vaimonsa

yksityisyyttä tarkasti. Arajärvi ei ole antanut vaimonsa presidenttikaudella

yhtään laajempaa haastattelua.


Nyt Pentti Arajärvi puhuu elämästään presidentin varjona, leipälajistaan

sosiaalipolitiikasta, vanhemmuuden tarpeesta, julkisuudesta - ja tarkasti

sanojaan punniten suhteestaan Mäntyniemen emäntään.


Tehtävänä seurata varjona Tarjaa


Pentti Arajärvi, 53, on monella tavalla ensimmäinen laatuaan Suomen

tasavallan presidentin puolisona. Arajärvi on mies. Hän tekee palkkatyötä.

Mäntyniemessä asuu kahden hengen uusperhe. Silti Arajärven käsitys omasta

roolistaan on aika perinteinen.

- Presidentin puolisona minulla on kai kaksi hommaa. Toinen on seurata

varjona Tarjaa ja tukea häntä. Toinen on edustaminen. Ihmiset näyttävät

arvostavan sitä, että käyn erilaisissa tilaisuuksissa, olen paikalla, hän pohtii.

Näissä tilaisuuksissa Arajärvi on kiertänyt puolentoista vuoden aikana paljon.

Useimmat niistä liittyvät hänen erikoisalaansa sosiaalipolitiikkaan: on ollut

miesseminaareja, poikatyöpäiviä, kouluterveystapahtumia... Ne tuntuvat

sopivan hänelle julkisiksi tehtäviksi paremmin kuin lehdissä paistattelu. Hän on

vierailuistaan aidosti kiinnostunut. Puheet tapahtumissa ovat Arajärven

huolellisesti laatimia asiantuntijamietteitä.

Näissä riennoissa Arajärvi sulautuu luontevasti joukkoon, on juuri sellainen

maan isä kuin hänelle parhaiten sopii: helposti lähestyttävä naapurin mies,

virkamies ja pressan mies.

Ja se on sopinut kansalaisillekin. Arajärvi sanoo, että palaute on ollut

"positiivista, hyväksyvää ja rohkaisevaa". Runsasta edustamista hän yrittää

sovittaa yhteen palkkatyön kanssa. Se teettää rästitöitä iltaisin.

- Otan ehkä liikaa näitä esiintymisiä. Ja Tarjan seuraaminenkin on vienyt

enemmän aikaa kuin kuvittelin, Arajärvi huokaa, mutta vakuuttaa, että ehtii

myös nukkua öisin.


Käykö puolison rooli itsetunnolle?


Epätavallisinta nykyisen presidentin puolisossa on tietysti sukupuoli. Arajärvi

ottaa aiheen esille oma-aloitteisesti, vähän kuin velvollisuudesta. Kaikkihan

kuitenkin haluavat tietää, millaista on olla naispresidentin mies.

- Tietysti voidaan ajatella, että sukupuolesta seuraisi jotain. Mutta en minä

sitä kauheasti korostaisi.

Ja mitähän se jotain olisi? Esimerkkinä Arajärvi sanoo, että "kukat ojennetaan

nykyään presidentille", ja tuhisee tuttua nauruaan päälle. Sukupuoli vaikuttaa

joskus myös kutsuihin, joita presidentin puoliso saa. Niitä taitaa tulla aiempaa

enemmän miesjärjestöiltä.

Mutta entä henkilökohtaisella tasolla? Joillekin irvileuoille naispresidentin

puolison osa on antanut aiheen vinoiluun. Vaikuttaako valiokuntaneuvoksen

miehiseen identiteettiin se, että häntä kohdellaan nyt presidentin puolisona?

- Miten sen pitäisi vaikuttaa, Arajärvi nauraa.

No, ehkä siten, että presidentin puoliso määritellään presidentin kautta, ei

omana itsenään.

- Joo-o, en mä mitenkään kärsi siitä. Mielestäni minut määritellään edelleen

omana itsenäni niissä tilaisuuksissa, joissa olen omana itsenäni. Vaikka saatan

olla siellä siksi, että on tämä puolisoasema. Ja silloin kun olen Tarjan varjona, on

selvää, että hän on päähenkilö. Ei siinä sen kummempaa.


Lamavaihde jäi päälle sosiaaliturvassa


Pentti Arajärvi tekee palkkatyötä Kelan johtavana tutkijana. Hän on sosiaali-

ja koulutuspolitiikan asiantuntija, entinen virkamies ja eduskunnan

valiokuntasihteeri. Työ hyvinvointiyhteiskunnan puolesta on ollut Arajärven

elämänura.

Olemme sopineet, että puhumme sosiaalipolitiikasta, ja siihen sopii virikkeeksi

haastattelupäivän uutinen: Suomi on pudonnut sosiaaliturvan rahoituksessa

Etelä-Euroopan maiden tasolle.

Arajärvelle tilasto ei ole uutinen. Hänen mielestään on ollut pitkään

näkyvissä, että sosiaaliturvan kansantuoteosuus on Suomessa painunut alle

EU:n keskiarvon. Sinänsä se ei ole vielä katastrofi. Mittaustapa pudottaa maan

asemaa vertailussa, jos tuottavuus nousee eikä sosiaaliturvan rahoitusta

nosteta. Juuri näin on Suomessa käynyt.

Sen uutinen kuitenkin Arajärven mielestä kertoo, että laman jälkeinen

säästövaihde on sosiaaliturvassa jäänyt päälle. Tilaston taustalla on paljon

niiden heikoimmassa asemassa olevien hätää. Niiden, jotka ovat nousukauden

vuodet saaneet turhaan odottaa tukiensa ja palvelujen palauttamista. Suurimpia

häviäjiä ovat olleet lapset, päihdeongelmaiset ja mielenterveyspotilaat - osa

sellaisia, joille olisi pitänyt luoda kokonaan uusia palveluita, kuten

huumeriippuvaisille.

- Meillä on jatkettu kireämmällä linjalla, ja aika vähän on sosiaaliturvaan

laitettu rahaa. Uusia palveluita ei luoda kovinkaan herkästi.

Ja nyt tarvetta olisi?

- Kyllä, etenkin ehkäisevällä puolella lapsissa ja nuorissa.

Tämä on Arajärven lempiaiheita. Hänen mielestään lasten ja nuorten

pahoinvointi on hinta siitä, että laman aikana leikattiin rahaa ennaltaehkäiseviltä

palveluilta, sellaisilta kuin varhaiskasvatukselta, tukiopetukselta ja koulujen

kerhotoiminnalta.

Arajärven mielestä nämä palvelut on aika palauttaa entiselle tasolleen ja

luoda tarvittaessa uusia. Kannatettavia yhteiskunnan panostuskohteita ovat

esimerkiksi esiopetus, kouluterveydenhuolto, musiikki- ja liikuntaharrastukset ja

koulujen kerhotoiminta.

- En puhu sen puolesta, että lapsen pitäisi harrastaa paljon. Lapsella pitäisi

olla jotain omaa, jotain joka "pitää poissa pahanteosta". Kyllä yhteiskunnan

tehtävänä on tarjota siihen mahdollisuuksia.


Koko kylää tarvitaan vanhemmuuden tueksi


Lasten ja nuorten hyvinvointi ei kuitenkaan ole vain taloudellinen kysymys.

Arajärven mielestä nyt tarvitaankin arvojen ja ilmapiirin muutosta.

- Meillä on joitakin asioita yhteiskunnassa hukassa. Vanhemmuuden

vahvistaminen olisi tarpeellista. Perheille pitäisi kyetä antamaan aikaa olla

yhdessä. Vanhempien pitäisi olla vanhempia ja lasten pitäisi olla lapsia. Kun on

tehty tutkimuksia, mitä aikuiset muistavat lapsuudesta, ne voivat olla tällaisia

isän kanssa kalassa -tyyppisiä juttuja, Arajärvi pohtii.

Vanhemmuutta tukevan ilmapiirin rakentaminen on koko yhteiskunnan asia.

- Tarvitaan erilaisia verkostoja kotiin, päiväkotiin, naapureihin ja pihan muihin

lapsiin. Että ei katsota poispäin, kun jotain tapahtuu, vaan puututaan

sivistyneellä tavalla, Arajärvi sanoo.

Hän siteeraa Hillary Clintonin, Yhdysvaltain entisen presidentin Bill

Clintonin puolison kuuluisaksi tekemää kiinalaista sananlaskua: lasten

kasvattamiseen tarvitaan koko kylä.

Yhteiskunta voisi tulla mukaan vanhemmuuden tukemiseen

työaikajärjestelyillä ja työn organisoinnilla.

- Onko perhe aina se, joka joustaa, vai olisiko esimerkiksi työelämä se, joka

joustaa? Ainakin lapsiperheissä pitäisi molempien puolien joustaa. Lapsille

pitäisi olla aikaa silloin, kun lapsi on iän tai vuorokaudenajan puolesta sen

tarpeessa, hän sanoo.

Tässä on oikeastaan Arajärven puolison roolin kolmas tehtäväsarka. Hän

kokee työkseen tehdä tällaisia avauksia, vaikuttaa ilmapiiriin. Nyt tavoite on,

että laman jälkeen vallinneen talouden korostamisen rinnalle nousisi lasten ja

vanhemmuuden tukeminen.

- Kyllä se tästä hiljakseen vaihtuu, hän ennustaa.


Julkisuuden paine on ollut yllättävän kovaa


Arajärvi istuu sohvannurkassa kädet sylissään. Hän on ystävällinen ja terävä.

Välähtävä hymy on aseistariisuva, mutta Arajärven omaa varautuneisuutta se

ei poista. Eräs lähipiiriin kuuluva sanoo, että Pentti on "vieraiden seurassa

varautunut, mutta vapautuessaan hurmaava, niin kuin älykkäät ihmiset usein

ovat".

Arajärvi ei erityisesti nauti julkisuuden huomiosta. Vaimon presidenttikauden

suurimmat yllätykset liittyvät Arajärvellä juuri tähän puoleen.

- Vaikka ennakolta osasin olettaa, että julkisuus on kovaa, se on ollut vielä

kovempaa kuin luulin, Arajärvi sanoo.

Teitä kohtaan henkilökohtaisesti?

- Ennen kaikkea Tarjaa, mutta jossain määrin minuakin. Jos nyt käy pitsalla,

niin iltapäivälehdet pitävät tarpeellisena julkistaa sen, Arajärvi sanoo vähän

harmistusta äänessään.

Loukkaako se Teitä?

- Ei se loukkaavaa ole. Se on hämmästyttävää. Kyllä minä muutenkin

muistan, että olen käynyt pitsalla, ei minun tarvitse iltapäivälehdestä sitä lukea,

Arajärvi sanoo, ja hoksaa lauseen loppupuolella, että kysymys ei taidakaan olla

vielä hirveän vaarallisesta julkisuudesta. Loppuun tulee pieni naurahdus.

Arajärvi kuitenkin toivoo, että lehdistö olisi tarkkana kirjoituksissaan. Hän

saattaa muistella kevättä 2000, jolloin hänen vaatimustaan sosiaaliturvan

lisärahoituksesta pidettiin veropoliittisena kannanottona.

- On vaarallista sanoa, miten toivoisi lehdistön muuttuvan. Mutta toivoisin,

että lehdet olisivat tarkempia, että se, mitä on sanottu, olisi siinä muodossa kuin

on sanottu, eikä tehtäisi kovin pitkälle meneviä tulkintoja.


Aikaa Tarjan kanssa enemmän kuin aiemmin


Jäljellä on vielä haastattelun uteliaisuutta herättävin osuus:

valiokuntaneuvoksen ja presidentin suhde.

- Nii-in, se kai on se human interest -puoli, Arajärvi toteaa tästä journalismin

urkintalajista ja madaltaa ääntään niin kuin mies, joka aiotaan pakottaa

puhumaan tunteistaan.

Mutta kyllä hän niistäkin puhuu, harkiten ja pikkuisen salaisuuden verhoa

raottaen. Lyhyitä vastauksia sävyttää huumori. Kun Arajärveltä kysyy, miten

suhde tyttöystävään muuttui kun tästä tuli presidentti, hän murahtaa:

- Menimme naimisiin.

Mäntyniemen yksityispuolella ei juuri keskustella presidentin päätöksentekoon

liittyvistä asioista.

- Pyrin välttämään sitä. Voin puhua asioista, jos Tarja haluaa, ja voin joskus

esittää joitain näkökulmia. Mutta en toimi hänen neuvonantajanaan. On alueita,

joista minulla on huonot taustatiedot, ja asioita, joista en halua tietää, koska ne

ovat salaisia. Varmaan keskustelemme yhteiskunnallisista asioista hieman

samaan tapaan kuin ihmiset keskimäärin, Arajärvi sanoo.

Mutta myös muita muutoksia kuin avioituminen on pariskunnan elämässä

tapahtunut. Vaimon presidenttiydellä on ollut hyviä vaikutuksia parisuhteeseen.

- Meillä on enemmän aikaa olla yhdessä kuin Tarjan ulkoministeriaikoina.

Tarja matkustaa vähemmän. Vietämme ihan lomaakin, vaikka presidentillä ei

varsinaista lomaa olekaan. Hyvin se (Tarjan presidenttiys) on vaikuttanut,

Arajärvi sanoo.

No mutta sehän on valtavan hienoa!

- Se on positiivista, Arajärvi toppuuttelee ja varoo heittäytymästä tunteiden

vietäväksi.

Omina vapaa-aikoinaan Arajärvi käy itsekseen Lapissa vaeltamassa. Tarja

näet tietää, että mies pitää päästää säännöllisin väliajoin kristallikruunujen

loisteesta oikeaan vapauteen: metsään ja kanoottiretkille.

Kun elämä Mäntyniemessä vaikuttaa näin auvoisalta, on pakko kysyä,

huvittaisiko Arajärveä ehkä viettää tällaista elämää toinenkin kuusivuotiskausi.

Ensimmäisen kerran haastattelun aikana Arajärvi tukeutuu vaimonsa

presidentilliseen auktoriteettiin.

- Tähän vastaan niin kuin Tarja ehkä vastaisi. Se ei ole ajankohtainen

kysymys, Arajärvi sanoo, eikä naurahda tällä kertaa yhtään.



TANELI HEIKKA