Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe ”Suomi 200 vuotta Pietarissa” -merkkivuoden juhlavastaanotolla Pietarissa 29.3.2009

(muutosvarauksin)

Suomen historiassa vuodella 1809 on erityinen merkitys. Silloin päättyi maamme yli kuusisataa vuotta kestänyt valtiollinen yhteys Ruotsiin, ja alkoi vähän yli sata vuotta kestänyt ajanjakso, jota me suomalaiset kutsumme autonomian ajaksi. Suomesta tuli Venäjän keisarikuntaan kuuluva suuriruhtinaskunta, jolla oli oma, Ruotsin ajalta periytyvä lainsäädäntönsä ja oma hallintonsa.

Eilen vietimme Suomessa Porvoossa autonomian ajan ensimmäisten valtiopäivien 200-vuotisjuhlaa. Myöhemmin tänä vuonna vietämme myös valtioneuvoston eli maamme hallituksen ja korkeimpien oikeuksien 200-vuotisjuhlia.

Porvoon valtiopäivien päättäjäispuheessa keisari-suuriruhtinas Aleksanteri sanoi, että "Suomi on vastaisuudessa korotettu kansakuntien joukkoon". Tahdonilmaus oli tärkeä, vaikka puhe ei varsinainen oikeudellinen asiakirja ollutkaan.

Suomalaisen kansakunnan rakentaminen eteni suotuisasti etenkin keisari Aleksanteri II:n hallituskaudella. Hänen patsaansa onkin sijoitettu Helsingissä arvokkaalle paikalle, keskelle Senaatintoria. Suomessa tehtiin 1800-luvun puolivälistä lähtien merkittäviä hallintoa ja taloutta kehittäneitä uudistuksia. Suomi sai oman rahayksikön ja postilaitoksen. Pohjoismainen paikallishallinto eteni kuntien perustamisen myötä. Saimaan kanava loi vilkkaat yhteydet itäisen Suomen, Viipurin ja Venäjän silloisen pääkaupungin Pietarin välille.

Yksi esimerkki on myös rautateiden suunnittelu ja rakentaminen. Maamme rautatieverkon ensimmäinen osuus avattiin vuonna 1862 Helsingin ja Hämeenlinnan välille. Tämän perintönä Suomella ja Venäjällä on edelleen sama raideleveys.

Kanssakäyminen Suomen ja Pietarin välillä laajeni kaikille elämänalueille. Suomi tuli tutuksi venäläisille virkamiehille, sotilaille sekä kauppiaille, taiteilijoille ja runoilijoille. Pietarilaiset alkoivat käydä Suomessa lepäämässä ja nauttimassa luontomme rauhasta.

Pietarista taas tuli tuhansille suomalaisille pysyvä työ- ja kotipaikka. Suomalaiset olivat etupäässä ammatinharjoittajia tai toimivat tuotannollisissa tehtävissä. He työskentelivät suutareina ja räätäleinä, kello- ja kultaseppinä, leipureina, köydenpunojina, ajureina ja nokikolareina. Mutta paljon oli myös niitä, jotka tulivat Pietariin tavoittelemaan korkeampaa sivistystä ja tekemään uraa: heidän joukostaan nousi myöhemmin kenraaleita, amiraaleja ja akateemikoita.

Suomalainen kulttuuri sai kehittyä ja nautti arvovaltaisestakin tuesta. Otan esimerkiksi Suomen Presidentinlinnassa olevan yli kolmenkymmenen teoksen keisarillisen taidekokoelman. Keisarit pitivät tärkeänä, että Linnan kokoelmaan hankittiin nimenomaan lahjakkaiden suomalaisten taiteilijoiden teoksia. Sillä, mitä ne esittivät ei näyttänyt olevan ratkaisevaa merkitystä. Tästä lienee johtuu, että taideteosten aiheiden joukossa on perisuomalaisten aiheiden lisäksi myös useita maisemakuvia Länsi-Euroopasta. Monet suomalaiset taiteilijat opiskelivat ja hakivat vaikutteita sieltä.

Autonomian alkupuoli oli hyvää aikaa. Koko aika ei ollut pelkkää päivänpaistetta, mutta sen aikana luotiin perusta Suomen itsenäisyydelle, joka toteutui vuonna 1917, ensimmäisen maailmansodan ja Venäjän vallankumouksen pyörteissä. Itsenäisen Suomen ja Venäjän suhteet ovat kokeneet erilaisia, vaikeitakin vaiheita. Tänään kahdenväliset suhteemme ovat erinomaiset ja vankemalla pohjalla kuin koskaan. Näistä lähtökohdista on hyvä katsoa tulevaisuuteen.

* * *

Viime vuosien aikana yhteydet Suomen ja Pietarin välillä ovat jatkuvasti vahvistuneet. Tällä hetkellä suomalaisten lukumäärä Pietarissa ylittää jo 4000 rajan. Kaupungissa toimii aktiivisesti 500 suomalaista yritystä. Pietari ja sen ympäristö ovat meidän vientimme ja investointiemme pääkohde Venäjällä. Pyrimme siihen, että kanssakäymisemme kattaa laajasti koko yhteiskuntaelämän ja edistää vuorovaikutusta ihmisten välillä.

Erityisesti haluan nostaa esille ympäristöyhteistyön. Yhteisen alueemme hienoin lahja kestävälle kehitykselle ja tuleville sukupolville olisi puhtaampi Itämeri. Meidän on tiivistettävä yhteistyötä ja ryhdyttävä entistä tehokkaampiin toimiin yhteisen meremme pelastamiseksi.

Meillä on jo useita myönteisiä esimerkkejä konkreettisista hankkeista Itämeren hyväksi. Pietarin yhdyskuntajätevesien puhdistuksessa on otettu merkittäviä edistysaskelia.

Euroopan unioni valmistelee parhaillaan omaa Itämeri-strategiaansa. Strategian on määrä valmistua kuluvan vuoden aikana, Ruotsin EU-puheenjohtajuuskauden aikana. Konkreettisten tulosten saavuttaminen edellyttää hyvää ja läheistä yhteistyötä Venäjän kanssa.

Yhteinen pohjoisen ulottuvuuden politiikka tarjoaa toimivan kehikon Itämeren alueella tehtävälle yhteistyölle. Pohjoisen ulottuvuuden kumppanuudet ovat jo tuottaneet hyviä tuloksia ja niitä tulisi kehittää ja hyödyntää jatkossakin.

* * *

On hienoa, että olemme nyt yhdessä käynnistämässä merkkivuotemme tapahtumia Pietarissa. Vuoden ohjelmaan kuuluu kymmeniä erilaisia tilaisuuksia, joiden toteuttaminen on mahdollista vain yhdessä pietarilaisten kumppanien kanssa. Haluankin lämpimästi kiittää kaikkia kumppaneita, erityisesti kaupungin hallintoa ja henkilökohtaisesti Teitä, kuvernööri Matvijenko, hyvästä yhteistyöstä.

Merkkivuoden tarkoituksena on nostaa esille Suomen ja Pietarin välisten yhteyksien tärkeys ja herättää kansalaisten keskuudessa kiinnostusta yhteiseen historiaamme. Toivon, että se myös kannustaa kääntämään katseet tulevaisuuteen ja rohkaisee pietarilaisia ja suomalaisia entistä vilkkaampaan kanssakäymiseen ja yhteistyöhön.