Tasavallan presidentin tervehdyssanat lastentarhanopettajakoulutuksen 110-vuotisjuhlassa Helsingin yliopistolla 11.10.200

Lastentarhatoiminnan 100-vuotisjuhlassa vuonna 1988 juhlapuhe alkoi seuraavasti: "Olemme tottuneet lähestymään ja juhlimaan suurella kunnioituksella ja arvokkuudella 100-vuotiaita. Nyt kuitenkin onnittelemme myös iloisen hämmästyneenä 100-vuotiasta, onhan juhlittavamme edelleen varsin vitaalinen ja tulevaisuuteen suuntautuva, joka ei mitenkään näytä ikäiseltään eikä osoita uupumisen merkkejä. Ilmeisesti työn kohde, lapset, pitävät heidän keskuudessaan työskentelevät henkilöt, kuin itse toiminnan varsin vireänä." Voisin onnitella teitä edelleen samoin sanoin. Se on tärkeätä sekä lasten että meidän kaikkien kannalta.

Suomea pidetään maailmalla tietoyhteiskuntakehityksen edelläkävijänä. Tietoyhteiskuntamme perustuu pohjoismaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan, jossa suuret saavutukset rakentuvat laajalle pohjalle: kaikkien ihmisten yhtäläisille oikeuksille ja tasa-arvon tavoitteelle.

Ihmiset ovat tietoyhteiskunnankin kallein voimavara. Lapsi on pieni ihminen. Kaikkien aikuisten yhteinen vastuu turvaa lasten hyvän varttumisen. Osa yhteisestä vanhemmuudesta toteutuu hyvinvointiyhteiskuntamme kautta ottamalla huomioon lasten vaatimukset yhteiskunnan päätöksenteossa. Tästä priorisoinnista onkin puhuttu paljon viimeaikoina.

Meillä on sijoitettu kauan perhepolitiikkaan. Lapsiperheillemme on taattu kansainvälisesti ainutlaatuinen oikeus valita joko kotihoidontuki tai paikka hyvässä, turvallisessa päivähoidossa. Lapsen kasvettua isommaksi jokaisella alle kouluikäisellä on oikeus päivähoitoon. Toivon lapsimyönteisen linjan jatkuvan ja vahvistuvan.

Varhaiskasvatus tähtää lapsen hyvään kehitykseen ja perustuu vanhemmuuden tukemiseen. Pieni lapsi tarvitsee perusluottamusta, joka syntyy arjen hoivasta, sen toimien toistuvuudesta ja luotettavuudesta. Hyvä hoiva on osa kokonaisuutta. Lapsi tarvitsee myös tilaa ja tukea kasvulleen ja kehitykselleen, uteliaisuudelleen ja tutkimisen halulleen. Nykyinen pikkulapsitutkimus osoittaa, että oppiminen tapahtuu hyvin varhaisessa vaiheessa.

Me kaikki aikuiset voimme osoittaa välittämistä myös henkilökohtaisessa kanssakäymisessä lasten kanssa. Isät, äidit, isoisät, isoäidit, kummit ja ystävät - kaikki lähiyhteisön jäsenet. Vanhemmuus ja isovanhemmuus ovat sukupolvisuhteita, nykyaikana eivät aina välttämättä biologisia suhteita.

Ammatti-ihmisillä on ammattivastuu. Me suomalaiset pidämme tärkeänä hyvinvointipalvelujen korkeaa laatua niin opetus- kuin sosiaali- ja terveydenhoitoalalla. Se edellyttää hyvin koulutettua henkilöstöä. Nykypäivänä ammattitaitovaatimukset ovat kasvaneet entisestään. Tunnistamalla riskitilanteita ja ehkäisemällä varhaislapsuuden syrjäytymistä vaikutetaan sekä yksilön että koko yhteiskunnankin tulevaisuuteen. Voidaan perustellusti sanoa, että lastentarhanopettajien koulutus ja työ ovat luoneet ja luovat yhä perustaa yhteiskunnallisen ja koulutuksellisen tasa-arvon toteutumiselle.

Globaali maailmankylämme ei rakennu enää samassa määrin tutulle tilanteelle kuin ennen. Mutta vaikka maailma muuttuu ympärillämme, pysyvät ihmisen perustarpeet samoina. Turvallisuuden ja tarpeellisuuden tunne on jokaiselle tärkeä. Lapsi tarvitsee lähelleen aikuisia, jotka jaksavat elää aikuisen rooliaan ja tukea lasta tämän eläessään lapsuuttaan ja luodessaan perustaa omalle tulevaisuudelleen. Lapsi tarvitsee aikuisia, jotka muistavat Maria Jotunin sanat:


"Lasta ei kasvateta siksi,
että hän olisi mahdollisimman mukava
ja vaivaton meille,
vaan siksi,
että hän terveenä ja väkevänä
voisi täyttää tulevan paikkansa
ja löytää itsensä."


Haluan sydämellisesti onnitella lastentarhanopettajakoulutusta sen kunniakkaan 110-vuotistaipaleen johdosta. Toivotan teille menestystä, voimia ja jaksamista. Toimikaamme niin, että lapset, tulevaisuutemme, saisivat varttua rauhan ja turvallisuuden ilmapiirissä, lapsuudestaan iloiten.