Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Amerikkalaisen kauppakamarin vuosijuhlassa 22.3.2007

(muutosvarauksin; puheen kieli englanti)

On suuri ilo puhua täällä AmCham Finlandin juhlatilaisuudessa Euroopan unionin ja Yhdysvaltain suhteen tilasta ja tulevaisuudesta. Tähän tärkeään kumppanuussuhteeseen on jälleen alettu kiinnittää sen ansaitsemaa huomiota, ja sen merkitys eurooppalaisille, amerikkalaisille ja vähän muullekin maailmalle ymmärretään entistä selvemmin.

Demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen sekä markkinatalous muodostavat yhteiskuntien perustan molemmin puolin Atlanttia. Nämä yhteiset arvot muodostavat vankan pohjan tiiviille vuorovaikutussuhteelle.

Transatlanttista yhteistyötä tarvitaan ainakin kahdesta syystä: kummankin osapuolen hyvinvoinnin edistämiseksi sekä kansainvälis-poliittisten ongelmien että globaalien haasteiden ratkaisemiseksi. Työtä riittää alueellisista konflikteista joukkotuhoaseiden leviämiseen, terrorismin torjunnasta ihmisoikeuksien edistämiseen ja ilmastonmuutoksesta energiaturvallisuuteen. Maailman vauraimpina ja suurimpina talouksina Euroopan unionia ja Yhdysvaltoja yhdistää vastuu vapauden, vaurauden ja hyvinvoinnin edistämisestä maailmassa.

Yhdessä toimiminen ei yhteisistä arvoista ja päämääristä huolimatta ole aina helppoa. On hyvä muistaa, että EU:ssa on 27 itsenäistä jäsenvaltiota. Siksi unionin sisäinen toiminta voi olla vähän hidasta ja joskus jopa vaikeaa ymmärtää. Toisaalta eurooppalaisten voi myös olla hiukan vaikea ymmärtää amerikkalaista järjestelmää.

Transatlanttisissa yhteistyössä on aina ollut herkkiä kohtia. Viime vuosina nämä kipukohdat ovat liittyneet erityisesti EU:n ja Yhdysvaltain erilaisiin näkemyksiin kansainvälisiin turvallisuusuhkiin vastaamisessa. Minusta tuntuu, että usein eurooppalaisten ja amerikkalaisten välisissä suhteissa on ollut enemmän hankaluuksia käsittää vastaamistapa tai keinot kuin itse tavoite.

Viime aikoina EU ja Yhdysvallat ovat kuitenkin merkittävästi lähentyneet toisiaan ja tiivistäneet yhteistyötään. EU ja Yhdysvallat ovat osoittaneet pystyvänsä keskustelemaan vaikeistakin asioista ja etsimään ratkaisuja ongelmiin erimielisyyksistä huolimatta. Annan tästä muutaman esimerkin:

Vuosittaisen huippukokouksen ja ulkoministerikokousten lisäksi EU ja Yhdysvallat ovat aloittaneet säännölliset korkean tason tapaamiset myös monilla erityisaloilla. Oikeus- ja sisäasioiden ministerit ovat tavanneet vuodesta 2004 lähtien. Molemmat osapuolet pitävät tärkeänä terrorismin torjuntaa. Samanaikaisesti kuitenkin monet EU:n ja Yhdysvaltain suhteen vaikeudet liittyvät nimenomaan terrorismin torjunnan mukanaan tuomien turvallisuusmääräysten muutoksiin. Pidän hyvänä yhteisenä saavutuksena, että Suomen puheenjohtajuuskaudella onnistuimme allekirjoittamaan lentomatkustajien henkilötietojen luovuttamista koskeva sopimuksen. Sopimuksen ansiosta EU:n ja Yhdysvaltain välinen lentoliikenne saattoi jatkua häiriöittä. On ilo huomata, että EU neuvosto hyväksyi tänään ”Open Sky”-sopimuksen tehden transatlanttisen lentomatkustamisen helpommaksi.

Erityisen ilahduttavaa ja tärkeätä on yhteistyön edistyminen ilmastonmuutoksen suhteen. Suomi isännöi omalla puheenjohtajuuskaudellaan korkean tason kokouksen. Siinä EU ja Yhdysvallat ensimmäistä kertaa neljään vuoteen istuivat saman pöydän ääreen keskustelemaan ilmastonmuutokseen, puhtaaseen energiaan ja kestävään kehitykseen liittyvistä kysymyksistä.

Ilmastonmuutos on juuri sellainen vakava uhka ja globaali haaste, jonka voittamiseksi EU:n ja Yhdysvaltain tulee kyetä yhteistyöhön. Helsingin kokous oli tärkeä askel. Olen erittäin iloinen siitä, että Yhdysvallat ja EU ovat sitoutuneet dialogin jatkamiseen. Tämä yhteistyö kannustaisi muita mukaan ja olisi todella ratkaiseva globaalin sitoutumisen aikaansaamisessa.

Kaiken tämän lisäksi transatlanttisia suhteita on tiivistetty työtasolla useilla eri alueilla, mutta viime kädessä transatlanttisessa yhteistyössä ei ole kyse vain toinen toisistamme. Se on usein avain laajemman yhteistyön aikaansaamisessa. Tätä kautta on kyse yhteisestä suhteestamme globaaliin vastuuseen.

* * *

Värikkäistä uutisotsikoista voi maailmasta saada helposti väärän kuvan. Totta tietysti, että Euroopan unionin ja USA:n välillä on tiukkoja kauppaneuvotteluja – joskus jopa kauppariitojakin. Tosiasiassa nämä riidat – mitenkään niitä vähätellen - koskettavat kuitenkin vain pientä osaa kaupasta. Transatlanttista taloudellista yhteistyötä voi hyvällä syyllä kuvata EU:n ja Yhdysvaltain suhteen ”selkärangaksi”. Talous on monta kertaa osoittautunut suhteita ylläpitäväksi voimaksi silloinkin, kun poliittisissa kysymyksissä on ollut hankaluuksia.

EU ja Yhdysvallat ovat toistensa tärkeimmät kauppa- ja investointikumppanit. Keskinäisen kaupamme osuus koko maailmankaupasta on noin 40 %. Noin 14 miljoonan henkilön lasketaan saavan toimeentulonsa transatlanttisen kauppa- ja investointitoiminnan tuloksena. Sekä kauppasuhteissa että investoinneissa korostuu huomattava keskinäisriippuvuus, joka on entisestään lisääntynyt viime vuosina. Aasian merkityksen lisääntymisestä huolimatta Eurooppaan suuntautuu edelleen moninkertainen määrä amerikkalaisinvestointeja Aasiaan verrattuna.

Maailman suurimpina kauppakumppaneina EU:n ja Yhdysvaltain talouksien dynamiikalla on huomattava merkitys myös koko maailmantaloudelle. EU ja Yhdysvallat ovat avainasemassa Dohan kierroksen neuvotteluissa. Vaikka EU ja Yhdysvallat eivät voi kahdestaan sopia neuvottelutuloksesta, niin onnistuneen lopputuloksen saavuttaminen edellyttää vahvaa johtajuutta Atlantin molemmilla puolilla.

Vaikka EU:n ja Yhdysvaltain välinen kauppa- ja investointisuhde on suurin maailmassa, toisi tiiviimpi yhteistyö vielä huomattavia lisäetuja. OECD on arvioinut, että molemminpuolinen hyödyke- ja palvelumarkkinoiden avaaminen voisi nostaa bruttokansantuotetta EU:ssa 3,5 % ja Yhdysvalloissa 3 %.

On erittäin ilahduttavaa, että Saksa on nostanut transatlanttisen taloussuhteen yhdeksi puheenjohtajuuskautensa kärkiteemoista. Mutta mitä heidän käsitteensä ”uudesta transatlanttisesta taloudellisesta yhteistyöstä” ja EU:n ja Yhdysvaltain välisen talousaloitteen toteutuminen sitten käytännössä voisi tarkoittaa?

Tavoiteltu lopputulos ei olisi perinteisessä mielessä vapaakauppa-alue. Tavoitteena on pikemminkin uuden vuosituhannen talousyhteistyöjärjestely. Talousaloite on pitkäjänteinen, monivuotinen ohjelma, joka pyrkii purkamaan jäljellä olevia transatlanttisen kaupan esteitä ja varmistamaan, ettei uusia kaupanesteitä pääse syntymään.

Kuvitelkaa tilanne, jossa EU ja Yhdysvallat ovat vapauttaneet lentoliikenteen, palvelukaupan, poistaneet julkisiin hankintoihin liittyvät rajoitukset, harmonisoineet patenttijärjestelmänsä, tilinpäätösstandardinsa ja yhdenmukaistaneet suuren määrän muuta sääntelyä. Viisumivapaus on voimassa Yhdysvaltain ja kaikkien EU-maiden välillä ja liikemiehet matkustavat Atlantin yli joustavasti ”luotettavan matkustajan” helpotetuin rajamuodollisuuksi. Asiantuntijat sanovat, ettei tämä ole utopiaa, vaan realistisia tavoitteita. Varmaa kuitenkin on, että tällaisten tavoitteiden saavuttaminen vaatii valtavasti työtä!

Tässä työssä tarvitaan valtiojohdon sitoutumista ja tiivistä viranomaisyhteistyötä. Aivan erityisesti tarvitsemme lainsäätäjien, Euroopan parlamentin ja kongressin vahvaa sitoutumista tavoitteiden saavuttamiseksi. Eurooppalaisen ja amerikkalaisen liike-elämän ja muiden sidosryhmien tuottama tieto yritysten kohtaamista kaupanesteistä ja ongelmista transatlanttisilla markkinoilla on aivan ensiarvoisen tärkeää, jotta voimavarat osataan kohdentaa oikeisiin asioihin.

* * *

Olen edellä kuvannut varsin pitkään USA:n ja EU:n välisiä suhteita. Sallikaa minun sanoa kuitenkin pari sanaa Suomen ja Yhdysvaltain välisistä suhteista. Yhdysvallat on edelleen Suomen tärkein Euroopan ulkopuolinen kauppa- ja investointikumppani. Tämän lisäksi maittemme välinen kauppa on jälleen kääntynyt kasvuun. Suomen kauppa- ja teollisuusministeri sekä valtiovarainministeri ovat vastikään tavanneet virkaveljensä Washingtonissa ja taloudellisen yhteistyön mahdollisuudet tuntuvat kiinnostavan aidosti kumpaakin osapuolta.

Uusi teknologia ja innovaatiot on yhteinen kiinnostuksemme kohde. Meitä suomalaisia kiinnostaa myös entistä enemmän amerikkalaisten eurooppalaisia parempi businessinnovaatiokyky. Viime aikoina Yhdysvaltojen ja Suomen yhteistyö on tiivistynyt huomattavasti myös energiakysymyksissä. Amerikkalaisia kiinnostavat suuresti paitsi Suomen ydinvoimaosaaminen, myös Suomessa käynnissä olevat biopolttoaineiden valmistamiseen liittyvät toisen sukupolven teknologiahankkeet.

Suomen ja Yhdysvaltain kahdenväliset suhteet ja molemminpuolinen kiinnostus voivatkin parhaiten kukoistaa juuri monilla erityisalueilla. Kaupallis-taloudellisten kysymysten lisäksi kiinnostavia yhteistyömahdollisuuksia voivat tarjota esimerkiksi terveydenhuolto, opetus sekä pohjoiset ja arktiset kysymykset. Suomalaiset ovat lähteneet liikkeelle voimakkaasti ympäristöosaamisessa. Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä viimeaikaisesta kehityksestä.

Kahdenvälisten suhteiden tiivistämisessä tulee modernissa maailmassa luoda tiiviit kontaktit mahdollisimman laaja-alaisesti yhteiskuntaelämän eri sektoreille. Esimerkiksi koulutusyhteistyö ja opiskelijavaihto edistävät keskinäistä ymmärrystä sekä kulttuurien ja instituutioiden laajempaa tuntemusta.

Me suomalaiset toivomme sinänsä olevamme kiinnostava kumppani, mutta me olemme uskoakseni myös luotettava kumppani kolmansiin maihin suuntautuvissa projekteissa. Suomella on esimerkiksi erinomaiset suhteet kaikkiin naapurimaihinsa. Me olemme myös pohjoismaiden ainoa euroalueen maa, joka voi helpottaa monessa tilanteessa eurooppalaista yhteistyötä.

Lopuksi haluan vielä kiittää ja onnitella Amerikkalaista kauppakamaria Suomessa sen merkittävästä työstä Suomen ja Yhdysvaltojen välisten suhteiden kehittämisessä. Haluan myös onnitella kauppakamaria vuosipäivänään ja toivotan teille mitä parhainta jatkoa tärkeässä työssänne! Toivotan teille kaikille mitä mukavinta iltaa.