Tasavallan presidentti Tarja Halosen tervehdyspuhe Kansainvälisen työjärjestön ILOn 90-vuotisjuhlaseminaarissa Finlandia-talossa 15.9.2009

Kansainvälinen työjärjestö ILO perustettiin heti ensimmäisen maailmansodan päätyttyä osana Kansainliiton järjestelmää. Työolojen kehittäminen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteuttaminen nähtiin keskeisiksi edellytykseksi sodan tuhojen korjaamiselle, rauhan rakentamiselle ja yhteiskuntien vakauttamiselle.

Yhtenä vanhimmista järjestöistä ILO on vaikuttanut merkittävästi kansainvälisen yhteistyön sisältöön. YK:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen työ ihmisoikeuksien ja perusvapauksien toteuttamiseksi pohjautuu pitkälti samoille ILOnkin jo omaksumille tavoitteille – ihmisyyden kunnioittamiselle sekä oikeudenmukaisuuden ja hyvinvoinnin edistämiselle.

ILOn toiminta on perustunut alusta lähtien modernille ajatukselle hallitusten sekä työntekijöiden ja työnantajien yhteistyöstä sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Yhdistyneiden kansa-kuntien reformin vaatiessa yhä lisää aikaa kannattaisi tutkia kannatuspohjan laajentamiseksi myös ILO:n osallistumismallista saatujen kokemusten käyttökelpoisuutta.

Kansainvälinen työjärjestö on muuttanut vuosikymmenien kuluessa maailmaa hyvin myönteisesti. Haasteita on vielä paljon jäljellä. Itse uskon, että kestävien ratkaisujen aikaansaaminen nykymaailmassa edellyttää jatkossakin kolmikantaperiaatteen mukaista toimintaa.

* * *

Suomi liittyi ILOn jäseneksi jo vuonna 1920. Jäsenyydestä on ollut meille suurta hyötyä sekä työlainsäädäntöä ja työmarkkinoiden toimintaa kehitettäessä että laajemminkin rakennettaessa oikeudenmukaista yhteiskuntaa.

Järjestön puitteissa on myös laadittu merkittäviä kansainvälisiä sopimuksia. Olen esittänyt, että Suomen pitäisi lopultakin liittyä myös ILOn alkuperäis- ja heimokansoja koskevaan yleissopimukseen, joka omalta osaltaan edistäisi maamme saamelaisväestön elinolosuhteiden kehittämistä. Toivon, että hallitus pystyy sopimaan ratifioinnista tällä vaalikaudella.

* * *


Globalisaatio on paljon muutakin kuin integroituva talouselämä. ILO on korostanut, että juuri globalisaation sosiaaliseen ulottuvuuteen on kiinnitettävä paljon aikaisempaa enemmän huomiota. Vuonna 2004 laaditussa globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden raportissa varoitettiin myös kansainvälisen finanssiarkkitehtuurin heikkouksista ja annettiin suosituksia oikeuden-mukaisen globalisaation edistämiseksi. Tämän selvityksen laati ILOn jäsenkuntaa laajasti ja kolmikantaisesti edustava yksimielinen maailmankomissio - vaikkei sitä Suomessa käydystä keskustelusta aina ole huomannut.

ILOn suositukset ovat nykytilanteessa erityisen ajankohtaisia. Kansainvälisen rahoitusjärjestelmän on toimittava avoimesti ja turvallisesti. Tapahtunut holtiton meno ja suoranaiset väärinkäytökset eivät saa enää toistua ja suistaa maailmantaloutta ja työllisyyttä kriisiin. Globalisaatio ei ole mikään luonnonvoima, vaan se on meidän ihmisten muutettavissa.

Globalisaation nykytila on pitkän ja monivaiheisen kehityksen tulos. Kansainvälistyminen on aina avannut uusia ovia mutta johtanut myös kehitykseen, joka jälkeenpäin on saanut osaksensa kritiikkiä tai jopa historian tuomion. Haasteena nyt on nähdä ne globalisaation ongelmat, joiden ratkaisut vaikuttavat myös sukupolvien yli. Emme voi sulkea silmiämme; tiedämme myös haittavaikutukset. Tietoa on, toivottavasti on myös viisautta ja rohkeutta tekoihin, jotka ovat oikeita vielä huomennakin.

Miljoonien ihmisten unelma ympäri maailmaa on tavallinen säällinen työ, jolla voisi elättää itsensä ja perheensä. Viime kesäkuussa ILO:n huippukokouksessa hyväksytyllä Global Jobs Pact -sopimuksella pyritään vastaamaan työntekijöiden, perheiden ja yritysten välittömiin tarpeisiin. Sen suosituksia kannattaa todella ottaa huomioon myös Suomessa.

Maailmantalouden mannerlaatat ovat jo liikkeessä. Samalla kestävän kehityksen välttämättömyys on käynyt yhä ilmeisemmäksi. Uutta ilmastosopimusta koskevat neuvottelut ovat loppusuoralla. YK:n ilmastonmuutoskonferenssissa Kööpenhaminassa ensi joulukuussa sovitaan toimista, joihin sekä teollisuusmaat että kehitysmaat osallistuvat. Ilmastonmuutoksen vastustaminen, talouskriisistä selviäminen, työllisyyden vahvistaminen ja köyhyyden poistaminen eivät ole vaihtoehtoisia tai toisilleen vastakkaisia tavoitteita, vaan kuuluvat yhteen. Ne ovat osa kestävää kehitystä.


Tarvitaan vihreitä elvytysstrategioita, joilla vauhditetaan innovaatioita ja jotka johtavat ympäristöystävällisten teknologioiden läpimurtoon. Tällaisilla strategioilla voidaan vähentää työttömyyden uhkaa ja luoda tehokkaasti uusia työpaikkoja sekä antaa maailman köyhille mahdollisuus hyvinvointiin.

* * *

Samalla kun onnittelen ILO -järjestöä sen 90-vuotisjuhlan johdosta, haluan kiittää Suomen ILO -neuvottelukuntaa ja sen edustamia tahoja työelämän ja laajemminkin yhteiskunnan uudistamisen hyväksi tehdystä työstä.