Tasavallan presidentti Tarja Halosen lounaspuhe Akershusin linnassa Oslossa 26.10.2000

(muutosvarauksin)

Norja on hyvä naapurimaa. Suhteemme ovat kitkattomat. Käsityksemme siitä, kuinka yhteiskuntaa tulee kehittää ovat pohjimmiltaan samankaltaiset. Siksi yhteistyömme onkin mielekästä - tämä koskee kahdenvälisiä yhteyksiä yhtä hyvin kuin pohjoismaisissa ja kansainvälisissä ympyröissä tehtävää yhteistyötä.

Nopeasti muuttuvassa maailmassa perinteiset vakaat rakenteet joutuvat koetukselle. Olemme yhä riippuvaisempia toimintaympäristöstämme. Yksittäiset maat ovat yhä useammalla alalla liian pienet kyetäkseen ohjaamaan kehitystä omin päin.

Kasvava kansainvälinen riippuvuus on meille täällä pohjoismaissa sekä uhka että mahdollisuus. Yhdessä voimme hyödyntää mahdollisuuksia paremmin. Yhteistyön avulla voimme myös kohdata uhat menestyksekkäämmin. Emme vielä ole hyödyntäneet pohjoismaista poliittista yhteistyötä täysimääräisesti mitä Euroopan yhdentymiseen ja globalisaatioon tulee.

Pohjoismainen hyvinvointimallimme ei ehkä kaikilta osin olekaan niin ylivoimainen kuin mielellämme uskoisimme. Sillä on kuitenkin etunsa, joista emme missään olosuhteissa halua luopua.

Se perustuu kansalaisten väliseen solidaarisuuteen, se takaa hoidollisen ja koulutuksellisen tasa-arvon, se antaa kaikille perusturvan. Se ylläpitää yhteiskunnallista vakautta.

Mallin erityispiirteet kuvaavat hyvin sitä, millä tavalla haluamme muokata yhteiskuntaamme. Valtiolla ja kunnilla on vastuu hyvinvoinnin yhteensovittamisesta. Perheellä, suvulla, kirkolla ja kansalaisjärjestöillä on tärkeä täydentävä osansa esitettävänään.

Hyvinvointi rahoitetaan pääasiassa verovaroin, pienemmässä määrin vakuutuksin. Tuloeroja tasataan tulonsiirroilla vähempiosaisille. Koska malli on yleispätevä ja koskee kaikkia, myös hyvätuloisia motivoidaan kantamaan vastuunsa.

Kaikissa pohjoismaissa keskustellaan julkisen sektorin tulevasta roolista. Yhtymäkohdat toisaalta hyvän kansantalouden, toisaalta hyvinvoinnin sekä palvelujen saatavuuden välillä ovat havainnollistuneet, kun pohjoismaat vuorotellen ovat kohdanneet talouskriisejä kuluneina vuosina. Pystymme ylläpitämään ja parantamaan hyvinvointia ainoastaan hyvän talouden turvin.

Vahvakaan kansantalous ei ratko julkisen sektorin rakenteellisia ongelmia, sen Norjan tilanne osoittaa selvästi. Norjan hallituksen kunnianhimoiset suunnitelmat julkisen sektorin toiminnan rakenteelliseksi uudistamiseksi herättävät suurta mielenkiintoa naapurimaissa, joiden ongelmat osittain ovat samankaltaiset.

Eilen minulla oli tilaisuus tutustua uuteen keskussairaalaan. Seuraamme mielenkiinnolla miten Norjan tuleva hyvinvointiyhteiskunta kehittyy. Myös oma yhteiskuntamme on vastaavanlaisten haasteiden edessä.

Politiikassa ja yhteiskuntaelämässä viettämieni vuosien varrella olen saanut Norjasta monta hyvää ystävää. Olen iloinen nähdessäni osan heistä täällä lounaalla. Kokemusteni mukaan on helppoa tehdä yhteistyötä Norjasta kotoisin olevien naisten ja miesten kanssa, etenkin ehkä koska ajattelutapamme ovat niin samanlaiset.

Uutena presidenttinä olen pitänyt tärkeänä vierailla naapurimaissa mahdollisimman pian virkaanastumiseni jälkeen. Haluan kiittää pääministeri Jens Stoltenbergiä sekä aamupäivällä että nyt lounaalla käymistämme sisältörikkaista keskusteluista kuten myös herkullisesta ruuasta. Haluan myös kiittää vierailuohjelmasta, joka on ollut monipuolista ja hyvin järjestettyä. Toivotan Sinulle, Jens, ja hallituksellesi menestystä Norjan asukkaiden vakauden ja hyvinvoinnin pitkäjännitteisessä turvaamisessa.

Malja kahden naapuruksen jatkuvalle hyvälle ja tuloksekkaalle yhteistyölle sekä läheiselle ystävyydelle!