Tasavallan presidentti Tarja Halosen avaussanat XIV Presidenttifoorumissa 11.5.2010

(muutosvarauksin)

Tervetuloa neljänteentoista Presidenttifoorumiin, jonka teemana on globalisaatio ja vuosituhattavoitteet.

Globalisaatio ei ole uusi asia. Viimeaikaisten tapahtumien perusteella se on, jos mahdollista, vieläkin ajankohtaisempi teema. Pitkään jatkuneen integraatioprosessin vauhti on kuitenkin kiihtynyt. YK:n vuosituhatjulistuksen ja vuosituhattavoitteiden hyväksymisen jälkeen eri valtioiden keskinäisriippuvuuden suhde on korostunut. Konfliktit, pakolaisuus sekä rajat ylittävä muuttoliike koskettavat meitä yhä lähemmin. Suuret globaalit haasteet - Ilmastonmuutos, talous-, ruoka- ja energiakriisit – vaativat myös kansainvälistä yhteistoimintaa.

Tunnetuin vuosituhatjulistuksen kehitystavoite on maailmanlaajuisen köyhyyden puolittaminen. Tavoite on itsessään mittava, sillä köyhyys on hyvin kokonaisvaltainen ilmiö. Vuosituhatjulistuksen kehitystavoitteet liittyvät hyvin tiiviisti toinen toisiinsa.

Vuosituhatjulistuksen keskeiset elementit – kestävä kehitys, tasa-arvo, solidaarisuus, suvaitsevaisuus ja yhteisvastuu – luovat edelleen kattavan viitekehyksen kansainvälisen yhteisön työlle. Globalisoituvassa maailmassa vuosituhatjulistus tavoitteineen on tiekartta, joka vie kohti kestävämpää ja oikeudenmukaisempaa tulevaisuutta.

* * *

Tänä vuonna tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun minulla oli kunnia toimia YK:n vuosituhatkokouksessa puheenjohtajana yhdessä Namibian presidentin Sam Nujoman kanssa. Jäsenvaltioilla oli tuolloin rohkeutta hyväksyä vuosituhatjulistus yksimielisesti. Asetimme itsellemme valtavan haasteen sitoutuessamme yhdessä YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen vuoteen 2015 mennessä. Se vuosi on hämmentävän lähellä.

Kaksi kolmasosaa sovitusta määräajasta on nyt kulunut. Ensi syyskuussa New Yorkissa järjestettävässä erityiskokouksessa on aika arvioida vuosituhattavoitteiden toteutumista. Maailmanlaajuinen edistyminen on useimpien kansainvälisten arviointien perusteella ollut merkittävää, mutta epätasaista ja riittämätöntä.

Erityisesti Saharan eteläpuolinen Afrikka on jäämässä pahasti jälkeen kehitystavoitteiden saavuttamisessa. Globaali finanssi- ja talouskriisi sekä ruuan ja energian hintavaihtelut ovat pysäyttäneet useissa maissa myönteisen kehityksen. Kriisien voidaan nähdä jopa vaarantavan jo saavutetut edistysaskeleet.

Sukupuolten välisen tasa-arvon, nimenomaan naisten ja tyttöjen aseman parantaminen, on vuosituhattavoitteiden saavuttamisen ja koko kestävän kehityksen perusedellytys. Naisten aseman vahvistamisen lisäksi on jatkettava toimenpiteitä, jotka suuntautuvat muihin haavoittuviin ryhmiin kuten lapsiin, vammaisiin sekä etnisiin vähemmistöihin. Koulutus sekä äitiysterveyshuollon parantaminen ovat samalla konkreettisia keinoja köyhyyden vähentämisessä.

Naisilla on erittäin tärkeä rooli myös ympäristön kestävän kehityksen aikaansaamisessa. Ilmastomuutoksen vaikutukset kohdistuvat rankimmin kehitysmaihin, joissa naiset vastaavat pääosin arjen sujuvuudesta. Ympäristön kannalta kestävät ratkaisut vaativat näin sekä miesten että naisten yhdenvertaista osallisuutta. Suomi sai Kööpenhaminan ilmastokokouksessa kansainvälistä tunnustusta, sillä olemme tukeneet kehitysmaiden naisten osallistumista ilmastoneuvotteluihin.

Kehitystavoitteiden lopullisten tavoitteiden saavuttamisessa riittää vielä haasteita seuraavalle viidelle vuodelle. Tähän työhön tarvitaan nyt entistä enemmän yhteistä tahtoa sekä poliittista toimintaa.

* * *

Kansainvälinen toimintaympäristö on viimeisten vuosien aikana muuttunut merkittävästi. Voidaksemme yhdessä vastata maailmanlaajuisiin haasteisiin, tarvitsemme vahvan monenkeskisen järjestelmän. Erilaiset G-ryhmät ovat sinänsä tervetulleita, mutta Yhdistyneet kansakunnat on keskeisin foorumi yhteisten päämäärien saavuttamisessa.

Meidän on myös omassa työssämme otettava huomioon muuttuneen maailman realiteetit. Suomen on entistä vahvemmin edistettävä yhteistyötä, jonka perustana on kehitysmaiden tasavertainen osallistuminen globaaliin päätöksentekoon sekä kansallinen vastuu omista kehityspyrkimyksistään.

Suomen ja muiden EU-maiden on myös kannettava oma vastuunsa vuosituhattavoitteiden saavuttamisesta. Kehitysavun osalta meidän on pidettävä kiinni sitoumuksesta YK:n tavoitteeseen nostaa kehitysapu 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2015 mennessä. Olenkin hyvin iloinen siitä, että hallitus päätti lisätä kehitysyhteistyömäärärahoja ensi vuodeksi huolimatta vaikeasta taloudellisesta tilanteesta.

Moni teistä muistaa Kansainvälisen työjärjestön ILO:n sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission työn vuodelta 2004. Tuolloin annetut YK:n hyväksymät suositukset oikeudenmukaisen globalisaation edistämiseksi ovat edellytyksenä myös vuosituhatjulistuksen toimeenpanolle. Hurmoshenkinen usko siihen että globalisaatio on lääke kaikkeen, että se hävittää valtioiden rajat ja hoitaa itse itsensä, on tullut tiensä päähän. On meistä itsestämme kiinni, miten me haluamme globalisaation kehittyvän. Siihen tarvitaan sekä markkinoiden säätelyä että vahvaa, vastuunsa kantavaa ja toimivaa kansallisvaltiota.

Globaalissa maailmassa kohtaamme yhteisiä haasteita, joista kaikki eivät ole ilmaantuneet yllättäen. Monet asiat tapahtuvat ennusteiden mukaisesti ja jopa globaalin finanssiarkkitehtuurin heikkouksiin kiinnitettiin huomiota jo maailmankomission työn aikana. Talouskriisi, maailmanlaajuinen työttömyys sekä köyhyyden vähentäminen vaativat resursseja sekä keskinäistä solidaarisuutta. Tämän on osoittanut konkreettisesti ajankohtainen Kreikan taloustilanne.

Haluan itse painottaa vahvojen kansallisvaltioiden merkitystä reilun maapalloistumisen rakentajina. Tällainen globalisaatio edellyttää ihmisoikeuksien toteutumista sekä oikeusvaltion, demokratian ja hyvän hallinnon korostamista. Vahva kansallisvaltio on osa vahvaa kansainvälistä kokonaisuutta. Myös meidän tulee Suomessa pitää huolta työllisyyden hoidosta, väestön ikääntymisen aiheuttamista ongelmista sekä miesten ja naisten välisen tasa-arvon paremmasta jakautumisesta.

Reilun globalisaation aikaansaaminen vaatii vahvoja toimijoita, kansalaisjärjestöjä ja yritysmaailmaa – niin julkista kuin yksityistäkin sektoria. Sopimisen kulttuurin jatkaminen mahdollistaa meillä sekä ihmisen että luonnon kokonaisvaltaisen kestävän kehityksen.

Muuttuneessa maailmantilanteessa ja uusien haasteiden valossa esiin nostamani kysymykset ovat entistä ajankohtaisempia ja ne on syytä pitää mielessä myös tämän päivän foorumissa. Meillä on paikalla jälleen lukuisa määrä asiantuntijoita, joten toivon oikein vilkasta keskustelua.