Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Työväen Sivistysliiton 90-vuotisseminaarissa 1.9.2009

(muutosvarauksin)

Työväenliikkeessä on ollut alusta alkaen syvä kunnioitus, ei vain koulutusta, vaan laajemminkin sivistystä kohtaan. Tajuttiin, että niin ihmisen itsensä kuin laajemminkin koko yhteiskunnan kehittymisen edellytyksenä on kansan tiedollinen, taidollinen ja sivistyksellinen kasvu. Demokratia, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion kunnioittaminen tai vaikkapa vain hyvä hallinto ei onnistu käskemällä. Lainsäädäntöä tietysti tarvitaan, mutta todellinen muutos yhteiskunnassa edellyttää periaatteiden ja sopimusten sisäistämistä.

Ihminen tarvitsee kehittyäkseen tietoja ja taitoja, mutta myös kykyä toimia yhdessä muiden kanssa. Ihmisen tulee antaa arvo itselleen, mutta tuntea myös kunnioitusta ja solidaarisuutta kanssaihmisiään kohtaan.

Nämä perusperiaatteet ovat pysyneet hyvin samanlaisina läpi vuosikymmenien. Työväen Sivistysliittoa perustettaessa ensimmäinen puheenjohtaja professori Väinö Voionmaa vaati, että ”työväenliikkeessä täytyy päästä alkuun suurisuuntainen ja syvä kulttuurityö”. Tuolloin elettiin syyskuuta 1919 kansalaissodan kahtia jakaneessa Suomessa. Voionmaan mukaan ”työväen oma sivistystyö on yhteiskuntaa yhdistävää, todellista kansallista ja yksilöllistäkin sivistystä kohottavaa työtä”.

Työväen Sivistysliiton myöhempi puheenjohtaja Yrjö Kallinen pyrki työväen sivistystyössä yhdistämään yhteiskunnallisen kasvatuksen ja valistuksen osaksi laajempaa eettistä näkemystä ihmisestä sekä maailmanlaajuisesta oikeudenmukaisuudesta.

Kallinen kantoi omana aikanaan huolta ihmisten tiedon ja tietämyksen pinnallistumisesta, elämänmuodon sisällyksettömyydestä ja aidosta ihmisyydestä vieraantumisesta. Miten ajankohtaisilta nämä ajatukset tuntuvatkaan. Kaikesta tapahtuneesta kehityksestä huolimatta Työväen Sivistysliitolla on edelleenkin tärkeä tehtävä herättää ihmiset näkemään mitä ympärillämme tapahtuu ja auttaa heitä hahmottamaan kokonaisuuksia uutistulvan hajanaisista tiedonpalasista. Nopeasti muuttuva yhteiskunta, globalisaatio ja ihmisen ja luonnon hyvinvoinnin kohtalonyhteys ovat haasteita, joiden kohtaamiseen tarvitsemme koulutusta.

* * *

Globaalissa maailmassa asiat tapahtuvat yhä enemmän meidän näköpiirissämme, mutta asioihin vaikuttaminen on monen mielestä niiden moniulotteisuuden vuoksi aikaisempaa vaikeampaa. Työväenliike on jo pitkään kritisoinut riittämättömästi hallitun globalisaation epäkohtia, jotka nyt ovat kaikkien nähtävissä. Talouslama ja sitä seurannut työttömyys on levinnyt nopealla vauhdilla maasta toiseen. Sen seuraukset ovat meille jo valitettavan tuttuja.

Kriisistä ulospääseminen vaatii meiltä yhteistyötä sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Kansainvälisen työjärjestön ILO:n kesäkuisessa kokouksessa hyväksytty maailmanlaajuinen työllisyyssopimus The Global Jobs Pact on osoitus globaalista yhteisvastuusta ongelmien ratkaisemiseksi. Sopimuksessa korostetaan työllisyyden, työntekijöiden oikeuksien ja sosiaaliturvan merkitystä sekä työmarkkinoiden keskeistä roolia kriisistä selviytymiseen. The Global Jobs Pact on tarpeellinen kaikille - myös Suomelle. Pidän sen soveltamisen seurantaa tärkeänä.

Koulutukseen investoiminen on tärkeää, ei vain tämän talouskriisin voittamiseksi vaan yleensäkin kehityksen turvaamiseksi. YK:n vuosituhattavoitteiden mukaisesti olemme asettaneet yhteiseksi tavoitteeksi peruskoulutuksen turvaamisen kaikille lapsille. Etenkin tyttöjen ja naisten yhdenvertaisten koulutusmahdollisuuksien tukemiseen on tasa-arvon toteutumiseksi kiinnitettävä erityistä huomiota. Pohjoismaat tarjoavat rohkaisevan esimerkin koulutuksen merkityksestä yksilön ja yhteisön hyvinvoinnin rakentajina. Yhtäläisen ja laadukkaan opetuksen tarjoaminen kaikille ihmisen asuinpaikasta, varallisuudesta, sukupuolesta tai kulttuuritaustasta riippumatta on tehnyt näistä maista myös globalisaatiossa kilpailukykyisiä.

Koulutusjärjestelmämme on saanut paljon kansainvälistäkin kiitosta, mutta parantamisen varaa tietysti meilläkin on: ammatillisen koulutuksen, tieto- ja taitoaineiden arvostuksen parantaminen, koulupudokkaiden määrän vähentäminen tai esikoulujärjestelmän laajentaminen pienten lasten oppimisvalmiuden herättämiseksi vain joitakin mainitakseni.

Kuitenkin suurin yksittäinen haaste meillä on nimenomaan kannustavan ja tehokkaan aikuisopetuksen aikaansaaminen. Työelämän muutosten myötä työntekijöihin kohdistuvat vaatimukset ovat kasvaneet. Ammattitaito vaatii jatkuvaa päivittämistä ja ylläpitoa. Koulutus antaa ihmiselle tärkeää perusturvallisuutta, jonka merkitys korostuu huonoina aikoina.

Lähes 300 000 työtöntä tarvitsee juuri nyt tukea työpaikan vaihtamiseen sekä työelämävalmiuksien ylläpitoon. Viime laman aikaiset kokemukset osoittavat aikuiskoulutuksella olevan suuri merkitys ihmisten auttamisessa takaisin työelämään.

Muuttuvassa maailmassa ihmiset tarvitsevat yhä enemmän kykyä oppia uutta ja hallita muutosta – käyttää tietoa luovasti. Tietomäärän kasvattamisen rinnalla eri taiteen lajit ja käden taidot ovat uudelleen nousseet ihmisten suosioon. Uskon, että tässä on kysymys suuremmastakin asiasta. Paluusta juurille.

Juuri vapaalla sivistystyöllä on kasvava merkitys elinikäisen oppimisen mahdollistajana. Se on tie ihmisten monipuoliseen kehittymiseen sekä aktiiviseen kansalaisuuteen.

Aikuiskoulutus ja vapaa sivistystyö nauttii laajaa arvostusta yhteiskunnassamme. Mutta myös uudistumista tarvitaan. On erittäin tärkeää pitää aikuiskoulutus ja vapaa sivistystyö ajan vaatimusten tasalla. Uudistamisen valmistelutyötä on tehty jo muutaman vuoden ajan ja toivon, että toteutukseen saadaan myös riittävät resurssit.

* * *

Kunnioitukseni ja kiitokseni tekemästänne työstä ja voimia työhön tulevaisuuden hyväksi.