(muutosvarauksin)
Nyt työtään päättävän eduskunnan nelivuotinen toimikausi on monella tavoin mitattuna ollut varsin työteliäs. Osin tämä varmasti johtuu maailman kiivaasta menosta, osin se lienee eduskunnan oma tahto. Suomen eduskunnan asemahan on Euroopan unionin jäsenvaltioiden parlamenttien joukossa poikkeuksellisen vahva – kuten te herra puhemies muun muassa vuoden 2005 valtiopäivien avajaispuheessanne aivan oikein totesitte. Eduskunnan puhemiesneuvoston asettama toimikunta ja eduskunta itsekin ovat tarkastelleet eduskunnan tehtäviä Euroopan unionin tulevan kehityksen valossa. Käsittääkseni johtopäätös on, että työmäärä tulee jatkossa vielä pikemmin lisääntymään kuin vähenemään.
Euroopan unionin koon ja vaikutusvallan kasvaessa sen käsittelemien asioiden määrä ja laajuus myös kasvaa. Tämä on jo saanut EU:n ja sen jäsenvaltiot arvioimaan yhteistä vaikutusvaltaansa ja järkevää työnjakoa. Tässäkin suhteessa Saksan puheenjohtajuudella käytävä keskustelu ja mahdollinen eteneminen EU:n perustuslakisopimuksen osalta ovat erittäin tärkeitä.
Euroopan unionille on esitetty sekä yhteisön sisältä että kumppaneiden taholta monia uusia vaatimuksia kansainvälisten tehtävien hoitamiseksi. Kestävän kehityksen vahvistaminen ja vauhdittaminen nousi viime viikolla pidetyn huippukokouksen pääteemaksi. Ilmastonmuutoksen hillitseminen on erittäin laaja ja ehdottoman tärkeä asia, johon myös maamme seuraava hallitus ja eduskunta joutuvat väistämättä tarttumaan.
Kestävän kehityksen toinen puoli – inhimillisemmän globalisaation aikaansaaminen – on sekin vielä pahasti kesken. Maailman kauppajärjestön vuonna 2001 aloittaman Dohan kehityskierroksen tarkoituksena on nimenomaan vahvistaa vapaan kaupan reiluutta. Sekä kehitysmaat että teollistuneet maat ovat toivoneet Dohan kierroksen tukevan työllisyyttä ja hyvinvoinnin kasvua niin etelässä kuin pohjoisessa. EU:n panosta tarvitaan todella paljon, jotta neuvottelut eivät jähmettyisi paikoilleen.
* * *
Kuluneen neljän vuoden aikana olen keskustellut kansanedustajien kanssa turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta, kriisinhallintaoperaatioista, ihmisoikeuksista ja monista muista kansainvälisen politiikan asioista. Useimmin tämä on tapahtunut ulkoasiainvaliokunnan kanssa, mutta olen käynyt keskusteluja myös muiden valiokuntien ja kansanedustajien kansainvälisiin asioihin liittyvien ryhmittymien kanssa. Haluan erityisesti painottaa tässä, että näiden periaatteessa epävirallisten tapaamisten kautta minulle on välittynyt kuva hyvin voimakkaasti kansainvälisestä toiminnasta kiinnostuneesta eduskunnasta.
Hyvä näin, sillä Suomi on osa maailmaa, ja maailman tapahtumat vaikuttavat myös Suomeen.
Herra puhemies,
Kuten totesitte, päättyvän vaalikauden aikana on käyty vilkasta keskustelua ylimpien valtioelinten toimivaltasuhteista kansainvälisissä asioissa. Se on koskenut erityisesti ulkopolitiikan ja EU-politiikan välistä suhdetta.
Perustuslakiuudistuksen tavoitteena oli varmistaa perustuslain suhteellinen pysyvyys. Tämän tavoitteen toteuttamiseksi perustuslain valmistelussa otettiin esille sellaiset kysymykset, joihin oli kohdistunut muutospaineita. Lisäksi pyrittiin välttämään tarpeettoman yksityiskohtaista ja jäykkää sääntelyä.
Perustuslakimme ja pitkä valtiokäytäntömme perustuu ylimpien valtioelinten yhteistoimintaan. Poliittiseen päätöksentekoon kuuluvien erilaisten näkemysten yhteensovittamista ei voi toteuttaa oikeudellisin säännöksin – ne luovat oikeudelliset puitteet. Mielestäni säännökset ovat olleet toimivia kahden eri hallituskoalition aikana. Perustuslain säännösten toimivuudesta on kertynyt kokemusta seitsemän vuoden ajalta. Tämä aika on vielä varsin lyhyt perustuslakimme kaikkinaisen toimivuuden arviointiin. Olen kuitenkin täysin samaa mieltä arvoisan puhemiehen kanssa siitä, ettei asioiden vilpitöntä selvittämistä pidä karttaa.
* * *
Kansainvälinen politiikka yleensä tai valtioelinten keskinäiset suhteet ovat olleet tähän asti vaalikeskusteluissa hyvin vähän esillä. Kansalaiset näyttävät mielipidetutkimusten mukaan olevan suhteellisen tyytyväisiä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Kansalaisten huoli tulevaisuudesta näyttääkin kohdistuvan ensisijaisesti terveydenhuollon palveluihin, vanhusten hyvinvointiin, työllisyyteen ja ilmastonmuutokseen.
Kaikki tärkeitä ja vakavia asioita. Nyt työnsä päättävä eduskunta on päätöksillään rakentanut yhteiskuntaamme. Taloudellinen kehitys on ollut suotuisaa ja työllisyyskehitys myönteistä. Olemme vähitellen pystyneet vähentämään työttömyyttä ja parantamaan työllisyysastetta. Ne ovat ratkaisevia tekijöitä taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvointimme kannalta. Kuluneen vaalikauden aikana on uudistettu lainsäädäntöä, joka edesauttaa varautumista väestön ikääntymiseen.
Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten perusoikeuksien toteuttamisesta vastaavat suurelta osin kunnat. Kunnilla on erilaiset taloudelliset mahdollisuudet tarjota asukkailleen näitä palveluita. Tästäkin syystä erot ovat niin suuria, että kansalaisten yhdenvertaisuutta palveluiden saannissa on ollut vaikeata toteuttaa.
Ei tarvitse olla kovin kummoinen ennustajaeukko väittäessään näiden asioiden löytyvän myös tulevan hallituksen ja eduskunnan työlistalta.
* * *
Lähes päivälleen sata vuotta sitten maassamme järjestettiin ensimmäiset eduskuntavaalit, joissa kaikilla yli 24-vuotiailla oli yhtäläinen äänioikeus. Tämän viikon sunnuntaina pidettävät 35. eduskuntavaalit ovat siten juhlavaalit. Ensimmäisissä eduskuntavaaleissa äänestysvilkkaus oli lähes 71 prosenttia. Kaksissa edellisissä vaaleissa – 1999 ja 2003 – äänestysvilkkaus on ollut sitä alhaisempi.
Demokraattisessa maassa on tärkeää, että kaikki äänestävät. Unohtuu nimittäin helposti, että syrjäytyminen ei ole vain taloudellista vaan myös sosiaalista. Yhteiskunnallisesta päätöksenteosta syrjäytyminen heijastuu kaikkien tulevaisuuteen.
Tällä kertaa äänestysprosentit näyttävät hyviltä. Toivotaan, että loppukirikin pitää.
Kiitän Teitä, arvoisa puhemies ja kansanedustajat, hyvästä yhteistyöstä, ja eduskuntaa sen kansakunnan hyväksi tekemästä työstä.
Julistan eduskunnan työn tältä vaalikaudelta päättyneeksi.