Tasavallan presidentin haastattelu Tekniikan Akateemiset -lehdessä 14.9.2001

Tekniikan Akateemiset 14.9.2001 Teksti: Anitta Valtonen ja Helena Andersson

Presidentti Tarja Halonen: Suomi tarvitsee insinöörejä ja toimivan palvelusektorin



Presidentti Tarja Halonen silmäilee "Viides sääty. Insinöörit
suomalaisessa yhteiskunnassa" -teosta. Ajatus insinööreistä Suomen
viidentenä säätynä herättää hänessä uteliaisuutta.
- Insinöörit vaikuttavat osaamisensa kautta tavattomasti meidän
kaikkien elämään ja insinöörejä tarvitaan monilla erikoisosaamista
vaativilla aloilla. Mutta ollakseen etuvartiomaa ja
hyvinvointiyhteiskunta Suomi tarvitsee myös toimivan palvelusektorin,
Halonen muistuttaa.


Keskustelimme presidentti Tarja Halosen kanssa insinöörikoulutuksesta
suhteessa suomalaisen yhteiskunnan tarpeisiin Kultarannan puutarhan
Paratiisi-terassilla aurinkoisena päivänä elokuun puolivälissä.

Ammattikuntien kuten yhteiskunnan kaikkien sektoreiden ja toimijoiden
vuoropuhelun ja keskinäisen neuvonpidon tarpeellisuus nousivat
keskustelussa toistuvasti esille.

Presidentti Halosen mukaan insinööreillä, kuten muillakin
ammattikunnilla on sisäänrakennettu tarve luoda vahva itsetunto. -
Muiden ammattiryhmien tavoin hekin miettivät, että ymmärtävätköhän
nuo muut meitä. Ymmärrystä lisäisi ja asioiden eteenpäin viemistä
helpottaisi avoimempi kommunikaatio muiden kanssa.

Perinteisesti insinöörit ovat olleet työkeskeinen, mutta
yhteiskunnallisesti aika hiljainen ammattikunta. - Niin tärkeää kuin
insinöörien osaaminen Suomelle onkin, Suomi ei voi olla vain
insinöörien yhteiskunta. Siksi insinöörien on pakko käydä
vuoropuhelua muiden kanssa, Halonen painottaa.


Matemaattiset tiedot yleissivistystä


Insinööriksi koulutettavien määrä Suomessa - 25 % ikäluokasta -
vaikuttaa Halosen mielestä kovin korkealta. - Korkeaa
insinööritiheyttä tosin puoltaa se, ettei Suomi voi tuottaa määrää
vaan laatua, joten on keskityttävä aloille, jotka tuottavat
taloudellista tulosta. Toimiva yhteiskunta tarvitsee kuitenkin myös
toimivan palvelusektorin.

Halonen huomauttaa myös, etteivät kaikki voi toimia muotialoilla,
kuten it-sektorilla. - Suomen vanhoilla vahvoilla aloilla - metalli-
ja puunjalostusteollisuudessa on osaamista ja uutta kehitettävää.
Näilläkin aloilla tarvitaan insinöörejä.

Halonen mielestä kaikkein tärkeintä, mitä koulutus voi tarjota
muuttuvassa yhteiskunnassa on riittävän laaja yleissivistys ja
oppimaan oppiminen. - On syytä varoa, ettei koulutus ole kovin
suppeaa eikä erikoistuminen tapahdu liian varhain. Ei ole hyvä, jos
insinööriksi opiskeleminen alkaa jo päiväkodissa, hän kärjistää. -
Toisaalta tekniikalla on niin suuri merkitys meidän jokapäiväisessä
elämässämme, että matemaattisten ja teknillisten perustietojen
pitäisi kuulua jokaisen yleissivistykseen.

Laajat pohjatiedot helpottavat alalta toiselle siirtymistä
työelämässä. Asia on ajankohtainen nyt, kun monissa yrityksissä
tapahtuu massiivisia irtisanomisia ja muissakin rekrytointi on
varovaista. Vaikeassa tilanteessa ovat sekä keski-ikäiset irtisanotut
että vastavalmistuneet, jotka eivät valmistuttuaan pääsekään
koulutustaan vastaaviin töihin.

Koulutuksen jaksottuminen elämänkaaren eri vaiheisiin on Halosen
mukaan jatkossa yhä yleisempää. - Esimerkiksi sapattivuosista, joiden
aikana ihmiset päivittävät osaamistaan, tulee jatkossa pikemminkin
sääntö kuin poikkeus.


Naiset - suuri käyttämätön voimavara


Presidentti Halonen on keskustellut osaajien rekrytoinnista muutamien
isojen yritysten edustajien kanssa. Usein nämä tuovat esille halunsa
palkata osaavaa henkilöstöä ulkomailta. - Olen näissä keskusteluissa
muistuttanut, että suurin käyttämätön resurssi taitaa sittenkin
löytyä omasta maastamme: naiset.

Halosen mielestä on hyvä, että TEK on kiinnittänyt huomiota naisten
vähäiseen osuuteen tekniikan alalla ja yrittänyt etsiä parannusta
tilanteeseen.

Asenteiden ja vanhojen ennakkoluulojen muuttuminen on kuitenkin kovin
hidasta eikä pikalääkettä ole tarjolla. Halonen viittaa tutkimuksiin,
joiden mukaan tytöille on tyypillistä liika kriittisyys omaa
osaamistaan kohtaan. Ahkerat tytöt menestyvät usein hyvin muissa
aineissa kuin matematiikassa. Kun heillä lisäksi on opittuja
ennakkoluuloja matematiikkaa ja fysiikkaa kohtaan, he valitsevat
jatkossa niitä aineita, joissa ovat suhteellisesti parempia, vaikkei
menestys matemaattisissa aineissakaan olisi huono.
Halosen mielestä koululaisille pitäisikin painottaa sitä, että
opiskelualaksi voi valita myös toiseksi vahvimman aineensa, jos ala
muuten tuntuu kiinnostavalta.

Tyttöjen näkökulmasta matemaattisten aineiden painolastina ovat
huonon imagon ohella olleet oppikirjojen esimerkit ja tehtävät, jotka
ovat enimmäkseen poikia kiinnostavista aiheista. Tilanne on
parantunut ja nyt löytyy jo oppikirjoja, joissa myös tyttöjen
intressit otetaan huomioon.


Tehokkaan katumisen mahdollisuus


Sekä naisten että yhteiskunnan kannalta olisi tärkeää, etteivät tytöt
sulkisi itseltään pois mahdollisuuksia. Halonen arvelee, että
poikkitieteellisyys riittävän varhaisessa vaiheessa voisi herättää
tyttöjen kiinnostuksen matemaattis-luonnontieteellisia aineita
kohtaan. Esimerkiksi kemia voitaisiin yhdistää biologiaan ja
lääketieteeseen jo koulussa. - Tytöt pitäisi saada myös huomaamaan,
ettei kaikista tietotekniikkaa opiskelleista tule
tietokoneinsinöörejä, vaan osaamistaan voi käyttää monilla
ihmisläheisilläkin elämänaloilla.

Halosen mielestä olisi tärkeää, että koulut tarjoaisivat oppilaille
tehokkaan katumisen mahdollisuuden: helpon tien palata opiskelemaan
aiemmin heikoille jääneitä aineita. Silloin esimerkiksi matematiikan
poisjättäminen tietyssä vaiheessa ei sulkisi siihen perustuvia
opintoja lopullisesti pois. Aina parempi, jos katumismahdollisuuteen
yhdistyy matemaattisten aineiden ja tekniikan imagon paraneminen.
Halonen korostaa perusasioiden oppimisen tärkeyttä. - Matemaattisissa
aineissa perusasioiden kanssa on ensin puurrettava. Mahdollisuus
luovaan soveltamiseen tulee myöhemmin.

- Olisiko mahdollista, että kielten ja matemaattisten aineiden
opintoja jaksotettaisiin niin, että kaikki oppisivat tietyt
perustaidot? Entä voisiko matematiikkakisoissa olla tyttöpalkinto?
Tärkeää olisi myös, että koululaisten työharjoittelujaksoilla tytöt
saisivat paikkoja teknillisen alan työpaikoilla, hän ideoi.
Keskeinen avainryhmä nuorten valinnoille ovat opettajat. -
Valitettavasti monet opettajat siirtävät nuorille stereotypioita
siitä, mikä sopii pojille ja mikä tytöille, Halonen pahoittelee. -
Mutta onneksi on myös loistavia opettajia, jotka kannustavat
rikkomaan perinteisiä roolimalleja.


Ei kahden kerroksen työmarkkinoita


Sekä suomalaisten ikärakenne tulevine työeläkeongelmineen että
teollisuuden työvoimatarpeet nostavat yhä useammin esiin ajatuksen
työvoiman tuonnista.

- Jos ratkaisua haetaan maahanmuuttajista, on mietittävä, millaisiin
tehtäviin he tulevat: hyväpalkkaisiin it-alan tehtäviin vai niihin
palvelusektorin tehtäviin, joita suomalaiset eivät halua tehdä,
Halonen pohtii.
Kahden kerroksen työmarkkinat voivat syntyä voi syntyä myös
sukupuolen perusteella, jos naiset työskentelevät palvelusektorilla
ja miehet hyväpalkkaisissa korkean teknologian tehtävissä.
Halosen mielestä kahden kerroksen yhteiskunta on aina huono asia.

Kahden kerroksen työmarkkinat ovat mahdollisia myös EU-tasolla.
Kilpailukykyään parantaakseen unioni haluaa käyttöönsä kaikki
lahjakkuusreservit, myös EU:n ulkopuoliset. - EU:n laajenemista
koskevissa keskusteluissa hakijamaat ovat tuoneet esille huolensa
siitä, että lahjakkaiden ihmisten halutaan liikkuvan, vähemmän
lahjakkaiden ei, Halonen kertoo.

Tutkintojen keskinäinen vertailtavuus on hänen mielestään tärkeää
siksi, että ihmiset saisivat muissa maissa koulutustaan vastaavaa
työtä eivätkä lahjakkuus ja koulutus menisi hukkaan.

Akateemisesti koulutettujen suomalaisnuorten ongelmana Halonen näkee
sen, että he valmistuvat keskimäärin 28-vuotiaina ja tulevat siten
EU:n työmarkkinoille monta vuotta myöhemmin kuin keskieurooppalaiset
BA-tutkinnon suorittaneet ikätoverinsa.

***************************************



Tekniikan Akateemiset 14.9.2001

Teksti: Anitta Valtonen


Kordelinin perintö kukoistaa


Maanviljelysneuvos Alfred Kordelinin rakennuttama Kultaranta
Naantalissa on ainutlaatuinen paikka Suomessa. Sen muotopuutarha,
päärakennusta ympäröivä metsäpuisto ja hyötykasvialueet muodostavat
sykähdyttävän kokonaisuuden, jota vaalitaan esimerkillisesti. Alue
elää ja voi hyvin.

Perimätiedon mukaan vähävaraisen merimiehen poika Alfred Kordelin
ihastui Kultarannan kauneuteen jo pikkupoikana kiertäessään
Lounais-Suomea sokean kulkukauppias Carl Gustaf Palmrothin
taluttajana. Kordelinin haave omasta asunnosta toteutui 1910-luvulla,
jolloin hän jo rikkaana suurliikemiehenä rakennutti veljensä kanssa
Kultarannan rakennukset ja niitä ympäröivät puutarhat.

Nykyisin laajuudeltaan 56 hehtaarin alalle sijoittuu lukuisia
rakennuksia, kasvihuoneita sekä valtavat hoidetut puistoalueet.
Alueen päärakennus on puistojen ympäröimä, korkealle kalliolle
rakennettu 19 huonetta käsittävä, arkkitehti Lars Sonckin
suunnittelema graniittilinna.

Linnan rakennustyöt aloitettiin vuonna 1914, joten Kordelin ehti
viettää vain muutaman kesän Kultarannassa ennen traagista kuolemaansa
Mommilassa marraskuun alussa 1917.
Kordelinin kuoleman jälkeen Kultaranta lahjoitettiin Turun
Suomalaiselle Yliopistoseuralle. Myöhemmin Suomen valtio hankki sen
omistukseensa eduskunnan päätettyä muuttaa sen tasavallan presidentin
kesäasunnoksi.

Rakennuksen alakerrassa ovat juhla- ja asuinhuoneet, yläkerrassa
makuu- ja vierashuoneet. Marmoriportaat johtavat alakerrasta linnan
jykevään torniin. Teoksessaan "Kultaranta" professori Eeva Ruoff
kertoo, että tornit olivat muotia 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun
huviloissa ja liittyivät läheisesti suomalaisen maiseman
"löytämiseen". Maisemia haluttiin tutkia ja ihailla ja niistä oltiin
ylpeitä. Kultarannan tornistakin avautuvat upeat näköalat Naantaliin
ja lähisaaristoon.


Sinistä, punaista ja ruusuja


Puutarha-arkkitehdit Svante ja Paul Olssonin suunnittelivat vuosina
1914-1915 Kultarannan puutarhan, joka jakautuu kolmeen osaan:
metsäpuistoon, muotopuutarhaan ja hyötypuutarhaan. Päärakennusta
ympäröivä metsäpuutarha on alueista vanhin. Presidentti Tarja
Haloselle juuri metsäpuisto on mieluisin, sillä se on jännittävin,
hän perustelee. Metsäpuistosta löytyy vielä uoma, jossa kulki
Kordelinin rakennuttama rattikelkkarata, aikanaan ainoa Suomessa.

Myös muotopuutarhaa - Kultarannan ylpeyttä - presidentti Halonen
kehuu hienoksi. Tämän 16 hehtaarin suuruisen alueen nimi on
Medaljonki. Sen osia ovat 3500 ruusun ruusutarha, punatarha,
sinitarha, kuusiaitojen reunustamat "diplomaattikäytävät",
vesialtaat, pergola ja huvimajat. Kaikesta käy ilmi, että
puutarhasuunnitelmiin tiiviisti paneutunut Alfred Kordelin rakasti
kukkia.
Kasvihuoneita Kultarannassa on noin 1100 neliömetriä. Puutarha
tuottaa tasavallan presidentin talouteen niin kukat kuin vihannekset
ympäri vuoden.

Ajassa, mutta vanhaa kunnioittaen


Puutarhojen luonteeseen kuuluu jatkuva muutos. Puut ja pensaat
kasvavat, muoti ja mieltymykset muuttuvat. Kultarannassakin on
vuosien saatossa tehty muutoksia niin linnassa kuin puutarhassa.
Alunperin alueelle pääsi vain vesitse, ja ensimmäinen silta
Luonnonmaalle rakennettiin vasta vuonna 1934. 1960-luvun suurten
kunnostustöiden yhteydessä huomiota alettiin kiinnittää myös
kasvavaan turismiin.

Presidentti Halonen kunnioittaa perinteitä. - Tietty osa
Kultarannasta pitää säilyttää sellaisena, miksi se on nyt
muotoutunut. Tiedän myös sen verran puutarhanhoidosta, että jätän
sitä koskevat muutokset ammattilaisille, hän sanoo.

Nykyaikaa on se, että Kultarannassa kiinnitetään erityistä huomiota
ympäristöystävälliseen puutarhanhoitoon. Keinolannoitteita pyritään
välttämään ja lasinalusviljelyissä käytetään tulolaistorjuntaan
petopunkkeja. Torjunta-aineiden välttäminen näkyy elokuisena päivänä
perhosten ahkerana lepatteluna eri puolilla puutarhaa. Suruvaippoja
ja neitoperhoja on kymmenittäin.
Hieman kriittisin silmin Halonen on katsonut linnan vierestä merelle
auenneiden näkymien umpeutumista. Asialle pitäisi tehdä jotakin. -
Valitettavasti insinöörit eivät ole keksineet keinoa, jolla puut
saisi lyhennettyä alapäästä, hän pahoittelee.

Alfred Kordelin kaavaili puutarhaan huomattavaa veistosmäärää
mielessään Oslon Vigeland-puisto. Kordelinin äkillisen kuoleman
vuoksi vain osa veistoksista ehdittiin hankkia. Presidentti Halonen
ei kaipaa puutarhaan lisää veistoksia. - Vain yksi omatekoinen patsas
kokeilee puistossa sammaloitumista, hän kertoo.

Halosta miellyttäisi ajatus konserttien järjestämisestä Kultarannan
puutarhassa. - Mutta konserttien puistolle aiheuttama kulutus on aika
arvaamatonta, hän pohtii. Hän on myös miettinyt, mitä muutoksia
pitäisi tehdä, jotta henkilökunnan perhe voisi viettää alueella
enemmän aikaa. - Tarkoitus on, että lapset ja kissat voivat juosta
täällä vapaasti. Toisaalta täytyy muistaa, että tämä on presidentin
virallinen kesäpaikka.

Vierailumme Kultarannassa kruunaa golfkärrykierros presidentin
ohjastamana. Halosen mieltymyksiä kuvastavat pysähdys kauniin
kallioseinämän kohdalla, kesän viimeisen metsässä pilkistävän ruusun
ihastelu ja rento naureskelu metsän keskelle kesäksi istutetuille
agaaveille. Maukas maku kierroksesta jää, kun pysähdymme maistelemaan
Kultarannan meheviä vadelmia.

Presidentin kesäkotiin ei matkailijoilla ole mahdollisuutta päästä,
sillä sen rauha halutaan säilyttää. Puisto sen sijaan on yleisölle
avoinna perjantaisin kello 18-20 ympäri vuoden. Vuosittain puistoa
käy ihailemassa noin 18.000 vierailijaa ja kiinnostus tuntuu vain
kasvavan. Tutustumiskäyntejä ryhmille voi varata Naantalin Matkailu
Oy:n kautta.


(Kultarantaa koskeva kirjallinen lähde: Eeva Ruoff: Kultaranta. WSOY 1996.)