Tohtori Pentti Arajärven puhe Lasten päivän säätiön 50-vuotisjuhlassa Linnanmäellä 27.5.2007

Lastensuojelun tavoitteena on tehdä itsensä tarpeettomaksi. Olemme valitettavan kaukana tästä päämäärästä, mutta sanokaapa, mikä olisi parempi tilanne kuin sen, ettei ketään lasta pahoinpideltäisi, alistettaisi, kohdeltaisi loukkaavasti tai ettei yhdelläkään lapsiperheellä olisi kohtuuttomia toimeentulohuolia, kasvattamisongelmia tai ongelmia työelämän ja perhe-elämän yhteensovittamisessa. Edellä sanottu osoittaa myös, että lastensuojelussa edelleen tarvitaan haavoittavassa asemassa elävien lasten oikeuksien puolustamista, vaurioiden korjaamista ja lapsen suojelua kohtuuttomissa tilanteissa. Paljon vaikuttavampaa tietysti on ehkäisevä toiminta. Päiväkodeissa, kouluissa ja erilaisessa nuorisotyössä tarvitaan lasten, vanhempien ja lapsiperheiden tukea ja neuvontaa, eri laitoksissa ja instituutioissa tukevia palveluja, kuten lastenpsykiatriaa, koulukuraattori- ja koulupsykologitoimintaa, erityisopetusta ja muuta erityistä huolenpitoa, tukiopetusta, varhaiskasvatuksen ja kouluopetuksen erityisiä opetussuunnitelmia ja kaikkea muuta, mikä ehkäisee vaurioita ja saattaa lapset keskenään yhdenvertaiseen asemaan. Vielä tärkeämpää on ns. lastensuojelu ennen lastensuojelua. Se tarkoittaa yhteiskunnan olosuhteiden rakentamista sellaisiksi, että kukaan ei jää osattomaksi, että jo suunnittelu ja rakentamisvaiheessa otetaan huomioon erilaiset ihmiset erilaisine rajoituksineen, taipumuksineen ja kykyineen ja että yhteiskunnassa vallitsee yleisesti lapsimyönteinen ilmapiiri.

Maailman laajimmin hyväksytyssä ihmisoikeussopimuksessa, lapsen oikeuksien sopimuksessa, määrätään johtavaksi lapsen aseman tarkastelun periaatteeksi lapsen etu. Lapsen etu on usein jossain määrin epäselvä, arvionvarainen ja aina joka tilanteessa erikseen arvioitava asiaintila. Mutta mikä voisi olla parempi peruste arvioida lapsen asemaa, aseman muutosta ja suhtautumista häneen kuin lapsen edun tavoitteleminen. Silloin on usein myös muistettava, että lapsen etu saattaa olla ristiriidassa hänen vanhempiensa edun kanssa tai erilainen kuin vanhempien käsitys lapsen edussa. Toisaalta lapsen etu voi olla myös erilainen kuin viranomaisten käsitys siitä, miten lasta olisi kohdeltava. Olemme tässä kysymyksessä vaikean lapsen asemaa ja tulevaisuutta koskevan ongelman kanssa. Silti se on ratkaistava ja eräällä tavalla voidaan sanoa, että se ratkaistaan joka kerta kun lasta koskeva päätös tehdään.

Tärkeä näkökohta kaikessa lasta koskevassa päätöksenteossa on myös lapsen mielipiteen kuuleminen. Se ei tarkoita, että lapsi voisi päättää kaikista häntä koskevista asioista. Aina on otettava huomioon lapsen ikä ja kyvyt. Mutta se ei myöskään tarkoita, etteikö pientäkin lasta voitaisi kuulta ja selvittää hänen mielipidettään, vaikka aikuiset lopullisen päätöksen tekisivätkin. Lapsen kuuleminen on aina arvokasta.

Lastensuojelujärjestöt pyrkivät turvaamaan lapsen aseman ja toteuttamaan lapsen etua niin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kuin jokapäiväisessä elämässä. Kuten kaikki toiminta lastensuojelutyökin tarvitsee rahaa. Sosiaalitoimintana lastensuojelutyö ulottuu vaikuttamisesta lainsäädäntöön ja kunnalliseen päätöksentekoon aina lasten leirien järjestämiseen, erilaisen virkistystoiminnan tukemiseen kuin myös lastensuojelun laitosten, neuvonnan ja muun toiminnan ylläpitämiseen. Lastensuojelua rahoitetaan yhteiskunnan varoin, mutta järjestöt saavat rahoituksensa pääosin Raha-automaattiyhdistykseltä varsinkin erilaiseen lastensuojelun kehittämistoimintaan ja vertaistoiminnan järjestämiseen.

Lastensuojelun järjestöt perustivat 50 vuotta sitten Lasten Päivän Säätiön. Me kaikki tunnemme Lasten Päivän Säätiön toiminnan Linnanmäen huvipuistona. Linnanmäen huvipuisto ei ehkä suoraan ole lastensuojelutoimintaa, vaikka aina hauskan pitämistä, perheen yhteistä aikaa ja irtautumista arjesta voidaan tarkastella lastensuojelunakin. Lastensuojelujärjestöjen kannalta Linnanmäen arvokas panos on rahoittaa vuosittain merkittävällä määrällä lastensuojelujärjestöjä. Tähän näkökohtaan lastensuojelujärjestöt ovat tietysti erityisen tyytyväisiä ja haluavat yhdessä Linnanmäen puistossa iloitsevien kanssa iloita mukavista päivistä, mutta myös lastensuojelutyön mahdollisuuksien paranemisesta.

Lastensuojelun rahoitusta ja Lasten Päivän Säätiötä uhkaavat uudet seikat. Verottaja on ulottanut haukankatseensa Linnanmäen huvipuiston toimintaan. Verotuksen reilu peli edellyttää tietysti, että kaikki toimijat toimivat samoilla pelisäännöillä ja jos yhtä toimintaa verotetaan, on perusteltua verottaa toistakin. Meille lastensuojelujärjestöissä ja Lasten Päivän Säätiössä on jäänyt jossain määrin epäselväksi, kuka on se toinen huvipuiston järjestäjä, jonka kanssa kilpailemme. Se, että maassa on muutama muukin huvipuisto yli sadan kilometrin päässä Helsingistä, ei käsittääksemme varsinaista kilpailuasetelmaa merkitse. Verottajan kautta rahat voivat tietysti yhtä hyvin päättyä lastensuojelutyöhön, mutta mitään suoranaista taetta siitä ei ole. Valtio varmasti käyttää kokoamansa varat keskimäärin erittäin hyvin ihmisten hyvinvoinnin, yhteiskunnan menestyksen ja parempien elämänolosuhteiden puolesta. Lapsen edun kannalta saattaisivat varat varmemmin suuntautua pitkäjänteiseen lapsen aseman puolustamiseen ja parantamiseen, jos ne ilman välikäsiä ja varmasti tulisivat lastensuojelutyöhön.

* * *

Tänä Linnanmäen juhlapäivänä haluan toivottaa teille kaikille rattoisaa huvipuistopäivää, mahdollisuutta kieppua eri suuntiin Linnanmäen laitteissa, jännittäviä elämyksiä Linnanmäen pelien ja muiden vehkeiden parissa sekä iloa ilon ja riemun näkemisestä ympärillänne.