Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Kansalais- ja työväenopistojen liiton 90-vuotisjuhlaseminaarissa 9.6.2009

(muutosvarauksin)

Vietämme tänä vuonna 1809-vuoden merkkivuotta tunnuksella kansakuntaa rakentamaan. Kansalaisten yhteiskunnallisia valmiuksia oli parannettava, mutta oli myös vahvistettava sivistystä. Ensimmäinen työväenopisto perustettiin Tampereelle 1800-luvun lopussa ja ensimmäinen kansalaisopisto 1900-luvun toisella vuosikymmenellä Kuopioon.

Nyt 90-vuotista taivaltaan juhlistava Kansalais- ja työväenopistojen liiton edeltäjä perustettiin vahvistamaan tätä työtä. Siihen olikin suuri tarve ja yhteiskunnallinen tilaus. Kunnioitus oppia - ”kirjaviisautta” - kohtaan oli sinänsä vuosisatoja vanha, mutta siirtyminen maatalousyhteiskunnasta kohti teollisuusyhteiskuntaa, lisäsi tarvetta ihmisten koulutukseen. Alkava industrialismi ja sitä myöden ihmisten aikaisempaa vilkkaampi muutto kaupunkeihin ja asumistaajamiin, mursi myös vanhoja oppimistraditioita.
Kansakoulujärjestelmä luotiin maahamme vasta 1800-luvun lopulla, mutta koulunkäynti oli vapaaehtoista aina vuoteen 1921 asti. Ennen sitä vain noin viidennes lapsista sai säännöllistä, täysimääräistä opetusta.

Työelämän vaatimukset ovat olleet ajankohtaisia senkin jälkeen taide- ja muiden sivistysrientojen rinnalla. Tämän päivän globaalissa maailmassa ihmisten kielitaito, samoin kuin eri kulttuurien ja arvomaailmojen tuntemus, ovat tärkeitä. Tietoyhteiskunnassa korostuvat tieto, taito ja luovuus.

Toisaalta työelämän tehtävät ovat usein erikoistuessaan kaventuneet ja tarve oman itsensä ja elämänsä monipuolistamiseen on haettava työelämän ulkopuolelta. Musiikki, kuvataiteet, tanssi tai käden taitojen kehittäminen ovat kokeneet uuden renessanssin. Muutoksessa ja sen tuomien haasteiden kohtaamisessa me tarvitsemme tiedon ja taitojen lisäksi myös kykyä nähdä ja yhdistää asioita uudella tavalla. Sitä tarvitaan niin tieteessä kuin iästä riippumatta ihmisen jokapäiväisessä elämässäkin. Luovuutta sanan aidoimmassa merkityksessä. Nämä inhimilliset ja yhteiskunnalliset tarpeet ilmenevät myös vapaata sivistystyötä koskevista säädöksistä. Lain mukaan ”vapaan sivistystyön tarkoituksena on elinikäisen oppimisen periaatteen pohjalta tukea yksilöiden persoonallisuuden monipuolista kehittymistä ja kykyä toimia yhteisöissä sekä edistää kansanvaltaisuuden, tasa-arvon ja moniarvoisuuden toteutumista suomalaisessa yhteiskunnassa.”

Lainsäätäjän asettamia tavoitteita toteuttavia vapaan sivistystyön oppilaitoksia on ympäri maata ja tarjoavat opetuspalveluja kaikille. Te luonnehdittekin itseänne Kansalais- ja työväenopistojen liitossa täydellä syyllä Suomen suurimmaksi sivistysliikkeeksi.

Kansalais- ja työväenopistot ovat pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan vaihtoehto kaupallisista lähtökohdista tarjotuille usein hinnakkaille kursseille. Tavoitteena on ihmisen sivistyksellisten oikeuksien toteuttaminen taloudellisista voimavaroistaan tai edes asuinpaikkakunnastaan riippumatta. Alueeltaan suuressa, mutta väkiluvultaan pienessä valtiossa se on melkoinen haaste. Maaseudulla opistoja on harvakseen ja etäisyydet ovat usein pitkät. Toisaalta kasvukeskuksissa opistot ovat lähellä, kurssitarjonta runsasta ja monipuolista, mutta silti suuren kysynnän vuoksi moni jää ilman haluamaansa kurssipaikkaa.

Aikuiskoulutus on yhä tärkeämpää. Opiskelu ja elinikäinen oppiminen on tärkeää sekä yksilön itsensä että yhteiskunnan kannalta. Opiskelu ja ennen kaikkea oppimisen ilon löytyminen kehittää ihmistä ja antaa hänelle uusia valmiuksia. Se voi parantaa hänen ammattitaitoaan ja edistää työssäjaksamista, mutta opiskelun ja oppimisen ymmärtäminen luonnolliseksi osaksi kaiken ikäisten ihmisten elämää on tärkeä periaate. Vapaa sivistystyö vahvistaa yhteiskunnan eheyttä, tasa-arvoa ja kansalaisyhteiskunnan toimintaa.

Suomalainen koulutusjärjestelmä on saanut kansainvälisesti suurta arvostusta. Meillä on siis tietoa ja taitoa auttaa muitakin kehittämään omaa koulutusjärjestelmäänsä. YK:n yleiskokous hyväksyi syyskuussa 2000 vuosituhatjulistuksen, joka asetti yhteisiksi tavoitteiksi muun ohella peruskoulutuksen kaikille lapsille ja sukupuolten välisen epätasa-arvon poistamisen kaikilta koulutusasteilla vuoteen 2015 mennessä. Vapaa sivistystyö voi nopeuttaa tätä kehitystä.
Kansainvälinen yhteistyö antaa kummallekin osapuolelle. Globaali maailma on läsnä myös Suomessa. Muiden maiden kokemukset esimerkiksi maahanmuuttajien koulutuksesta ovat arvokkaita. Maahanmuuttajien kotoutumisessa koulutus on avainasemassa. Vapaan sivistystyön opistot voivat tarjota yhden kanavan opetukseen ja tien tulla tehokkaammin suomalaisen yhteiskunnan jäseneksi. Yhtä lailla myös vanhalle kantaväestölle on tärkeää tutustua muista kulttuureista tulleisiin ihmisiin ja heidän elämäänsä. Tällainen vuorovaikutus edistää moniarvoisuuden toteutumista suomalaisessa yhteiskunnassa.

* * *

Kansalais- ja työväenopistoilla on edelleenkin suuri merkitys suomalaisen osaamisen, sivistyksen ja taitojen kehittäjänä. Tampereen työväenopiston sadan vuoden takaisesta neljän sadan opiskelijan määrästä on opiskelijoiden määrä noussut nykyiselle kuuden ja puolen sadan tuhannen opiskelijan tasolle.

Työväenopistojen liitosta, jonka 1919 perustivat silloisten 10 opiston edustajat, on vuosien saatossa kasvanut mittava, tällä hetkellä yli 200 opistoa ja niiden opistolaisyhdistyksiä edustava Kansalais- ja työväenopistojen liitto.

Kansalais- ja työväenopistojen liitto on opistojen yhteenkuuluvuuden side. Liiton toiminnassa on näiden vuosien aikana ollut lukuisa joukko kansansivistäjiä, jotka ovat tehneet arvokasta työtä sekä järjestönne puitteissa että maamme koko sivistyselämää silmällä pitäen.

Kiitän lämpimästi siitä työstä, mitä olette tehneet tämän maan ja sen ihmisten hyväksi. Teidän työtänne tarvitaan sekä lähellä että kaukana. Tämän päivän taloudellis-yhteiskunnallinen tilanne on erityisen haastava.

Onnittelen näillä sanoilla 90- vuosijuhlaansa viettävää liittoa ja sen luottamushenkilöitä ja työntekijöitä. Toivotan teille, samoin kuin kaikkien opistojen henkilökunnalle ja opiskelijoille oppimisen ja opettamisen intoa ja iloa.