Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe TT:n edustajiston kevätkokouksessa 22.5.2003

Ihmiset toivovat, ettei heidän elämässään olisi ikäviä yllätyksiä. Me kaikki pyrimme luomaan maailmastamme ainakin jossain määrin ennakoitavan. Vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskut järisyttivät amerikkalaisten maailmaa ja niiden seurausvaikutukset tuntuvat kaikkialla maailmassa.

Syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen maailmassa on pohdittu, minkälainen vaikutus tapahtumilla on Yhdysvaltojen ulkopolitiikalle ja koko maailmalle.

Irakin sota ja kansainvälisessä politiikassa parhaillaan läpikäytävä vaihe kertoo paljon siitä, mitä Yhdysvallat tänä päivänä on. Se tuntee kaikesta taloudellisesta ja sotilaallisesta mahdistaan huolimatta olevansa uhattu ja pyrkii toimimaan tämän uhan poistamiseksi – tarvittaessa vaikka yksin, ja yhteistyössäkin se haluaa istua tiukasti ohjaajan paikalla.

Yhdysvaltojen talous vastaa yli 30 prosentista maailman kokonaistuotannosta. Sen kansantalous on suurempi kuin Japanin, Saksan, Ranskan ja Ison-Britannian yhteensä. Se käyttää ylivertaisesti eniten rahaa puolustusmenoihin, kuitenkin bruttokansantuotteeseen suhteutettuna vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Kylmän sodan huipputasoihin verrattuna kyse on suhteellisesti lähes puolta pienemmästä panostuksesta. Kuitenkin panostus puolustusmenoihin on moninkertainen mihin tahansa maahan verrattuna. Se on tosiasia, jonka kanssa joudumme elämään.

Edellä mainittua taustaa vasten kyse ei ole siitä, onko Yhdysvallat todellinen super- valta vaan siitä, miten se käyttää tätä asemaa. Syyskuun 11. päivän terrori-iskut muodostuivat tämän roolin osalta keskeiseksi tekijäksi. Kyseessä on haaste, johon vastaaminen määrittää viime kädessä Bushin koko presidenttiyden.

Meidän eurooppalaisten, joita sota on runnellut vuosisadasta toiseen, on ajoittain vaikea ymmärtää terrori-iskujen vaikutuksen syvyyttä amerikkalaisiin. Vielä vaikeampaa tämä on afrikkalaisille tai aasialaisille, joiden omat yhteiskunnat ovat olleet usein köyhyyden ja väkivallan kurimuksessa.

Yhdysvaltojen toiminta ei ole rajoittunut ainoastaan Al Qaidaa ja muuta kansainvälistä terrorismia vastaan. Terrorismin vastainen toiminta hallitsee kaikkea politiikkaa. Amerikkalaisten ajattelussa Irakin sota asettui lopulta samalle jatkumolle terrorismin vastaisen toiminnan ja Afganistanin sodan kanssa.

Euroopan ja Yhdysvaltojen välisellä suhteella on rikas historiansa, mutta sillä on myös tulevaisuutensa. Molemmat ovat hyötyneet tästä yhteistyöstä ja aivan samoin molemmat kärsivät yhteistyön puutteesta.

Eurooppa ja Yhdysvallat ovat erilaisia, joten ongelmien syntyminen ajoittain on luonnollista. Yhdysvallat on liittovaltio ja EU on valtioiden liitto. Eurooppalaiset luottavat oman kokemuksensa pohjalta yhteistyöhön ja kaihtavat sotaa viimeiseen saakka. Me emme ole vain kokeneet sotaa, vaan myös kerta toisensa jälkeen selviytyneet siitä. Me olemme nykyisin pikemminkin rakentajia kuin sodankävijöitä.

Yhteistyön vahvistaminen ei ole helppoa myöskään siitä syystä, että eurooppalaiset rakenteet ja yhteistyömuodot kehittyvät koko ajan. Yhdysvaltain tulee sopeuttaa omaa ajatteluaan ja toimintaansa näihin muutoksiin. EU:n laajentuminen, euron käyttöönotto ja yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehitys ovat esimerkkejä asioista, jotka edellyttävät dialogia, jotta osapuolten tavoitteet ja tarkoitusperät ymmärretään oikein.

Eurooppalaisilla on hyvin erilainen kuva Irakin sodan oikeutuksesta tai sen hyödyllisyydestä. Sekä irakilaisten että meidän kaikkien etujen mukaista on yhteisen tulevaisuuden rakentaminen YK:n ohjauksessa. Tässä mielessä voimme olla hyvin tyytyväisiä ennakkotietoihin siitä, että YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyy tänään Irakin jälleenrakennuksen kannalta keskeisen päätöslauselman.

Me suomalaiset panemme suuren arvon transatlanttisille suhteille. Amerikkalaisten ja eurooppalaisten erimielisyydet eivät ole koskaan edistäneet suomalaisten hyvinvointia ja turvallisuutta. Meidän intressissämme on vakaa ja molemminpuoliselle kunnioitukselle perustuva suhde.

***

Ajoittaisista erimielisyyksistä huolimatta EU:n ja Yhdysvaltain on kannettava vastuunsa niin maailmantaloudesta kuin kansainvälisen kauppajärjestelmän kehittämisestä. Jos tämä suhde toimii, se antaa yhteistä vetoapua myös muille, esimerkiksi EU:n ja Yhdysvaltain lukuisille kehitysmaakumppaneille.

EU:n ja Yhdysvaltain kahdenvälistä kauppa- ja taloussuhdetta leimaa pitkälle menevä keskinäisriippuvuus. EU:n ja Yhdysvaltain taloudet ovat pitkälle integroituneet. Yli puolet kauppavaihdosta on yritysten ja niiden toisen osapuolen alueella sijaitsevien tytäryritysten välistä kauppaa.

Yhdysvallat on myös Suomen tärkein kauppakumppani Euroopan ulkopuolella, ja Euroopan maistakin edellä ovat vain Saksa, Ruotsi ja Venäjä. Kauppavaihto on kuitenkin vain osa kokonaisuutta: kymmenen suurimman suomalaisen yrityksen yhteenlaskettu liikevaihto Yhdysvalloissa on kolminkertainen koko Yhdysvaltojen-vientiimme verrattuna.

Laajaan ja tiiviiseen EU:n ja Yhdysvaltojen väliseen suhteeseen mahtuu myös kauppapoliittisia ongelmia. Niiden merkitystä ei kuitenkaan tule korostaa liikaa. Kaikesta huolimatta riidat koskevat sittenkin vain vähäistä osaa EU:n ja Yhdysvaltain kauppa- ja taloussuhteen kokonaisuudesta.

EU:n ja Yhdysvaltojen yhteistyö on välttämätöntä Dohan neuvottelukierroksen eteenpäinviemiseksi. Lähestyttäessä kierroksen yhtä keskeistä välietappia, Cancunin ministerikokousta ensi syyskuussa, EU ja Yhdysvallat näyttävät olevan löytämässä yhteisiä lähtökohtia useissa keskeisissä asiakysymyksissä. Näiden kahden suuren toimijan varassa on pitkälti se, millaisiin tuloksiin kierroksella ylletään. Dohan kehityskierros on osaltaan haaste koko monenkeskisen kansainvälisen järjestelmän toimivuudelle ja uskottavuudelle. Meillä ei ole varaa epäonnistua.

***

Globalisaatio on nimensä mukaisesti maailmanlaajuinen ilmiö, mutta kaikki taloudellinen toiminta ei ole globaalia. Yksi Yhdysvaltojen keskeinen taloudellinen etu Eurooppaan nähden on ollut suuremmat ja kehittyneemmät kotimarkkinat. EU:n kymmenen vuotta sitten "avatut" sisämarkkinat ovat omalta osaltaan tasapainottaneet tilannetta. EU:n laajentuminen parantaa tilannetta entisestään. Sisämarkkinat ovat olleet yksi EU:n menestystarinoista ja niiden moitteeton toimiminen on Suomen kannalta keskeinen asia.

Eurooppalaista esimerkkiä seuraten, myös Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa on pyrkimyksiä suurempien ja paremmin toimivien sisämarkkinoiden rakentamiseksi. Afrikassa vastaavia ponnisteluja on haitannut köyhyys sekä taloudellisen ja hallinnollisen kapasiteetin puute, mutta NEPAD antaa toiveita.

EU:n sisämarkkinoiden kehittäminen ei kuitenkaan ole loppuunsaatettu edes nyt, kymmenen vuotta sisämarkkinoiden avaamisen jälkeen. Kaupan esteiden poistaminen, yhteinen valuutta ja muu taloudellinen integraatio paljastavat edetessään aina uusia kehittämisen kohteita. Sellaisetkin perustavaa laatua olevat kysymykset kuten yhtiöoikeuden kehittäminen, palveluiden sisämarkkinoiden luominen ja jopa tavaroiden vapaan liikkuvuuden varmistaminen ovat kaikki edelleen ajankohtaisia hankkeita EU:ssa.

Ponnistelut yhteisten sääntöjen luomiseksi ovat turhia, jos niitä ei sovelleta kaikkialla EU:n alueella. Tämä on suomalaisten yritysten ja niiden työntekijöiden kannalta keskeinen asia. Me suomalaiset uskomme – ja tiedämme – että pärjäämme kilpailussa, jos säännöt ovat kaikille samat ja niitä noudatetaan tiukasti. Laajentumisneuvotteluissa kiinnitettiin tähän aiheellisesti paljon huomiota. Suomen kannalta oli tärkeää, että hakijamaille myönnetyt siirtymäajat ja erityisjärjestelyt eivät aiheuta häiriöitä sisämarkkinoille. Yleisen turvalausekkeen lisäksi liittymissopimukseen kirjattiin erityinen sisämarkkinaturvalauseke. Tämä mahdollistaa suojatoimenpiteiden käyttöönoton, mikäli uusi jäsenmaa ei kykenisi täyttämään sisämarkkinavelvoitteitaan ja tämä aiheuttaisi vakavia häiriöitä sisämarkkinoille.

Toinen Suomellekin keskeinen asia oli työvoiman vapaaseen liikkumiseen liittyvät säädökset. Liittymissopimuksen liitteissä on sovittu, että nykyiset jäsenmaat voivat soveltaa uusien jäsenmaiden kansalaisiin kansallista työlupamenettelyä kahden vuoden ajan. Tätä siirtymäaikaa voidaan jatkaa kahdessa osassa yhteensä seitsemään vuoteen.

Mahdollisuus työlupakäytännön soveltamiseen on koettu Suomessa tärkeäksi. Pidän tätäkin merkittävämpänä asiana sitä, että Suomeen ei anneta syntyä kaksia työmarkkinoita: virallisia ja epävirallisia. Virallisilla noudatettaisiin lakeja ja työehtosopimuksia, epävirallisilla mitä milloinkin. Tällaisen kehityksen torjuminen ei ole tärkeää ainoastaan työntekijöiden ja työnantajien kannalta, vaan sillä on vaikutus koko yhteiskunnan kehitykseen ja se on pitkälti omissa käsissämme.

EU:n tulevaisuuskonventin työhön on kohdistunut paljon huomiota ja kritiikkiä. Pääasiallinen keskustelu on käyty uuden perussopimusluonnoksen toimielimiä sekä ulkosuhteita koskevista pykälistä.

Toivon, että konventin työssä ajoittain näkyvä suurten maiden halu oman valtansa kasvattamiseen yhteisöllisyyden kustannuksella ei johda sisämarkkinakehityksen rapautumiseen. Tämän kehityksen vahvistuminen olisi Suomen kaltaiselle maalle turmiollista.

***

Suomi on menestynyt viime vuosien aikana erinomaisesti erilaisissa kansainvälisissä vertailuissa, koskivatpa ne sitten koulutusta, kilpailukykyä, kestävää kehitystä tai korruption vähäisyyttä. Olemme hyötyneet EU:n sisämarkkinoista ja onnistuneet käyttämään hyväksemme globalisaation tuomia mahdollisuuksia. Suomen menestys on suuren mielenkiinnon, ihmetyksen ja jopa ihailun kohteena tavatessani ulkomaalaisia kollegoja ja muita kumppaneita. Joskus saamamme positiivinen palaute on lähes kiusallista suomalaiseen vaatimattomuuteen tottuneelle.

Kansainvälinen työjärjestö ILO asetti 15 kuukautta sitten Globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission. Minulla on kunnia toimia komission puheenjohtajana yhdessä Tansanian presidentin Benjamin Mkapan kanssa.

Tarkoituksemme on esittää toteuttamiskelpoinen visio oikeudenmukaisesta ja kestävällä pohjalla olevasta globalisaatiosta, joka vastaa ihmisten tarpeita. Tavoitteena on globalisaatio, joka on inhimillisempi, edistää kasvua, hyvinvointia, työllisyyttä ja kehitystä sekä vähentää köyhyyttä. Tavoitteena ei ole siis paratiisi, vaan säällistä elämää edistävä globalisaatio.

Olemme komissiossamme muun muassa selvittäneet ja pohtineet edellytyksiä sille, miten kansallisvaltio voisi menestyä globalisoituvassa maailmassa ja olemme identifioineet kolme kokonaisuutta, jotka ovat keskeisiä:

A) Kansallisen kapasiteetin rakentaminen on edellytys globaalien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi. Tähän kuuluvat muun muassa strategiat teknisen ja teollisen kapasiteetin kehittämiseksi, koulutus- ja osaamispolitiikat henkisen pääoman rakentamiseksi sekä sosiaalisten turvaverkkojen rakentaminen helpottamaan sopeutumista jatkuvaan muutokseen.

B) Säännösten ja toimintaedellytysten luominen taloudelliselle toiminnalle. Sääntöjen on varmistettava markkinamekanismin toiminta ja että markkinat toteuttavat niin taloudelliset kuin sosiaaliset tavoitteet. Harjoitetun talouspolitiikan tulee olla terveellä pohjalla huomioiden sekä vakaus- että kasvutavoitteet.

C) Kaiken tämän pohjana tulee olla toimiva demokratia, ihmisoikeuksien kunnioitus ja oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen.

Suomalaiselle edellä mainitut asiat ovat tuttuja ja jopa itsestään selviä. Näiden periaatteiden ja käytäntöjen avulla olemme luoneet pohjan menestyksellemme kansainvälisessä kilpailussa. Suuri haasteemme on menestyä hyvin myös huomispäivän globalisaatiossa.

Mielestäni on ehdottoman tärkeätä ylläpitää ja parantaa yhteiskuntamme sosiaalista koheesiota, eli olla Team Finlandia. Tämä edellyttää tulonjakoa tasoittavia mekanismeja, verotusta ja tulonsiirtoja. Tähän ei kuulu tuloerojen kasvattaminen ja työssäkäyvän köyhälistön luominen. Sosiaalisesti vakaa tilanne helpottaa vakaata taloudenhoitoa ja päinvastoin. Olen vakuuttunut, että myös suomalaisten yritysten intressissä on vakaa yhteiskunnallinen kehitys, jonka siunauksellisuudesta meillä on paljon kokemuksia.

Toinen keskeinen asia on koulutus ja osaaminen. Suomi ei voi jäädä lepäämään laakereilla, vaan koulutusjärjestelmäämme ja koulutussisältöjä tulee kehittää jatkuvasti vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. TT:n edustajiston jäsenet tietävät hyvin, miten tärkeitä ammattinsa osaavat naiset ja miehet ovat yrityksille ja suomalaisten hyvinvoinnille. Olen iloinen, että TT kiinnittää usein huomiota ammattikoulutuksen tärkeyteen ja vaikuttaa omalta osaltaan ammatillisen koulutuksen arvostuksen lisäämiseen. Tämän arvostuksen pitäisi näkyä paremmin myös käytännön työelämässä. On turha luulla, että nuoriso haluaisi alalle, jossa on pienet palkat ja huonot työsuhteen ehdot.

Tässä yhteydessä on paikallaan tuoda esiin huoleni tutkimus- ja tuotekehityspanostusten vähenemisestä Suomessa. Uutiset VTT:n pakkolomista ovat signaali, jonka pitäisi huolestuttaa kaikkia suomalaisten hyvinvoinnista välittäviä päättäjiä ja kansalaisia. Toivon sekä valtiovallan että yritysten ottavan asian omakseen.

***

Työllisyyden edistäminen on yksi Suomen uuden hallituksen päätavoitteista, niin kuin oli myös sen edeltäjällä. Työllisyyden edistäminen ei ole kuitenkaan ainoastaan Suomen asia, vaan se on yleismaailmallinen tavoite.

Globalisaatiokomissiossamme olemme pohtineet työllisyyden edistämisen nostamista tavoitteeksi kaikessa kansainvälisessä talous- ja kehityspolitiikassa. Työllisyyden edistäminen ja usein jopa työllisyysvaikutusten arvioiminen on jäänyt toisarvoiselle sijalle kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa, kansainvälisten rahoituslaitosten toiminnassa ja kahdenvälisessä kehitysyhteistyössä.

Kuitenkin työllisyyden edistäminen on usein parasta kehityspolitiikkaa ja keskeisellä sijalla köyhyyden vähentämisessä. Työ on tietysti paljon enemmän kuin taloudellinen suure. Työ on keskeisellä sijalla ihmisen itsekunnioituksen rakentamisessa, ja se toimii myös sosiaalisen kanssakäymisen väylänä. Säällinen työ vähentää syrjäytymistä.

Viime aikoina kansainvälisessä toiminnassa on kuitenkin ollut työllisyyden merkityksen suhteen positiivisia kehitystrendejä. Euroopan unionissa vuonna 2000 hyväksytyn Lissabonin strategian avulla Euroopan unionista halutaan kehittää vuoteen 2010 mennessä ”maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta”.

Maailmanpankki, kansainvälinen valuuttarahasto ja alueelliset kehityspankit ovat ottaneet työllisyyden paremmin huomioon antaessaan tukea ja ohjeita kehitysmaille. Vuosituhatkehitystavoitteet, joihin kuuluu myös työllisyyden edistäminen, on otettu mukaan kansallisiin kehityspoliittisiin strategioihin. ILO:ssa saavutettiin maaliskuussa 2003 yhteisymmärrys globaalista työllisyysohjelmasta, jossa työllisyyden edistäminen asetetaan keskeiselle sijalle niin talous kuin sosiaalipolitiikassa. Tämän ohjelman toteuttamiseksi tarvitaan poliittista tahtoa; hallitusten, liike-elämän, ammattiyhdistysliikkeen ja kansalaisyhteiskunnan panosta.

***

Tämä tilaisuus on hyvä osoitus suomalaisten vahvuuksista. Kehittynyt demokratia sisältää poliittisen demokratian lisäksi myös kehittyneen työmarkkinatoiminnan.

Haluan ilmaista arvostukseni TT:lle ja kaikille sen jäsenyrityksille. Yksi Suomen menestyksen syitä on meidän kyky toimia yhdessä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Osaamme sopia ja tehdä kompromisseja. Keskeinen osa tätä on työmarkkinaosapuolten tahto ratkaista asiat osapuolia hyödyttävin tavoin. TT:n rooli teollisuuden ja työnantajien etujärjestönä on tässä suhteessa keskeinen. Samalla haluan osoittaa arvostukseni paikalla oleville PK-yrittäjille.

Yrittäjyys on luovaa toimintaa, jonka merkitys Suomen talouden moottorina ja työllistäjinä on korvaamaton.

Haluan kiittää kaikkia mielenkiinnosta ja toivottaa kaikille hyvää kevään jatkoa ja aurinkoista kesää!