Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Euroopan parlamentin täysistunnossa Strasbourgissa 5.9.2006

(muutosvarauksin)

Kiitän lämpimästi kutsusta tulla puhumaan tänne Euroopan parlamenttiin. Suoralla vaalilla valitut edustajat ovat tärkeä osa demokratiaa sekä Euroopan unionissa että sen jäsenvaltioissa. Vaikutusvaltanne on huomattavan laaja; teillähän on mahdollisuus tehokkaasti edistää koko unionin tavoitteita jokapäiväisessä työssänne. Suomi haluaa puheenjohtajamaana tehdä tiivistä yhteistyötä Euroopan parlamentin kanssa. Tälläkin viikolla useat hallituksemme ministereistä ovat täällä valmiina keskustelemaan kanssanne.

Eurooppalaisen yhteistyön ja integraation merkitys rauhan, vakauden ja hyvinvoinnin edistämiseksi omassa maanosassamme on ilmeinen ja tulokset ovat vaikuttavia. Toimintamme perustuu yhteiseen arvopohjaan. Nämä arvot ovat vapaus, kansanvalta, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen sekä oikeusvaltion periaatteisiin sitoutuminen. Jokaisella jäsenvaltiolla on oma velvollisuutensa toteuttaa näitä arvoja, mutta monesti saamme yhdessä paremman tuloksen. Yksimielinen EU on myös kansainvälisenä toimijana paljon vahvempi kuin yksikään jäsenvaltioista.

Euroopan unionin kansainvälinen rooli on vahvistunut merkittävästi viime vuosina. EU on näkyvä ja merkittävä toimija kehityskysymyksistä kriisinhallintaan. Kansainväliset turvallisuusuhkat ovat enenevässä määrin muita kuin sotilaallisia. Ilmastonmuutos, saastuminen, luonnonmullistukset, tarttuvat taudit ja taloudellinen epävarmuus ovat uhkia, joita vastaan ei voi varautua sotilaallisesti. Siksi pyrimmekin edistämään multilateralismia ja kansainvälisten sopimusten aikaansaamista yhteisten uhkien ja vaarojen torjumiseksi. Kansainvälinen rikollisuus huolettaa kaikkia. Jäsenmaiden tiivis yhteistyö terrorismin uhan torjunnassa on välttämätöntä, samoin tehokas yhteistyö kolmansien maiden kanssa.

Laaja turvallisuus ja sen globaali vahvistaminen edellyttää ihmisoikeuksien, kehityksen ja turvallisuuden välistä yhteyttä. EU:n turvallisuusstrategia perustuu tähän YK:ssa omaksuttuun lähtökohtaan. Me voimme omalla toiminnallamme vaikuttaa oikeudenmukaisemman maailman aikaansaamisessa ja YK:n vuosituhattavoitteiden toteutumisessa. Unionin vahvuutena on käytössämme oleva laaja keinovalikoima humanitaarisesta avusta maatalous-, kauppa-, kehitys- ja ympäristöpolitiikkaan.

EU:n kehityspolitiikka voidaan nähdä myös osana EU:n turvallisuuspolitiikkaa. EU on kehitysmaiden suurin kehitysyhteistyö- ja kauppakumppani ja EU on maailman suurin kehitysavun antaja. Toivon ja uskon, että EU:n toimielimet saavat hyvässä yhteistyössä päätettyä kehitysrahoituksesta, jotta turvataan katkeamaton EU-rahoitus ja nimenomaan EU:n monipuolinen toiminta myös vuoden 2007 alusta.

Kehityksen ja kaupan välillä on yhteys. Se ei ole aina automaattisesti positiivinen, vaan siihen tarvitaan poliittista tahtoa ja taitoa. Siten kauppa voidaan saada palvelemaan kehitysmaiden talouskasvua, köyhyyden vähentämistä ja sosiaalista kehitystä. Kehitysmaiden itsensä on oltava myös valmiita toteuttamaan kansallisia reformeja, edistämään hyvää hallintoa ja kitkemään korruptio. Markkinoillepääsy ei välttämättä yksin riitä oikeudenmukaisempaan globalisaatioon vaan kaikkein köyhimpien maiden tueksi tarvitaan myös erityistoimia niiden toimintakyvyn vahvistamiseksi. Lokakuussa järjestetään kauppa- ja kehitysministereiden yhteisistunto, jonka tavoitteena on saada vahva EU:n sitoumus WTO:n Aid for Trade – suosituksille ja niiden nopealle käytännön toteuttamiselle.

Kesäkuussa toimintansa aloittanut YK:n uusi ihmisoikeusneuvosto on edeltäjäänsä pysyvämpi elin, jonka tarkoituksena on tehostaa maailmanjärjestön työtä ihmisoikeuskysymyksissä. Ihmisoikeuksien turvaaminen konflikteissa ei aina onnistu. Meidän tulee painottaa, että kansainvälistä oikeutta ja myös kansainvälistä humanitääristä oikeutta tulee kunnioittaa kaikissa tilanteissa. Kansainvälinen terrorismin vastainen työ on nostanut esille ihmisoikeuksien ja turvallisuuden välisen joskus jännitteisenkin suhteen. Meidän on pidettävä kiinni siitä, että terrorismin vastustamisen tulee tapahtua ihmisoikeuksia ja oikeusvaltion periaatteita kunnioittaen. Tiedän, että tämä on hyvin läheinen asia myös Euroopan parlamentille. Ihan samanlaista monialaista käsittelyä edellyttäisi myös ihmisten rajat ylittävä liikkuvuus.

Ihmisoikeuskysymykset ovat herkkä aihe: me olemme hyväksyneet niiden juridisen ja eettisen velvoittavuuden, mutta niiden vahvistaminen käytännön politiikassa on haasteellinen tehtävä. EU:n ihmisoikeuspolitiikan on perustuttava samoille säännöille eri puolilla maailmaa. Onneksi meillä on myös hyviä yhteistyökumppaneita, ennen kaikkea tietysti YK. Euroopassa Euroopan neuvosto on meille merkittävä partneri, jonka asiantuntemusta meidän pitää hyödyntää paremmin. EU:n liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen on edelleen tärkeä tavoite. Luxemburgin pääministeri Jean-Claude Junckerin raportti sisältää erinomaisia ehdotuksia kahden järjestön yhteistyön tiivistämiseksi.

Unionille sekä toimiminen konfliktien ennaltaehkäisemiseksi että itse kriisinhallinta ovat tulleet entistä tärkeimmiksi. Kun aikoinaan Suomen ulkoministerinä tein yhdessä ruotsalaisen kollegani Lena Hjelm-Wallénin kanssa aloitteen EU:n kriisinhallintakyvyn kehittämisestä, emme uskaltaneet toivoa kovin nopeaa kehitystä. Toisin kävi. Aloite hyväksyttiin Amsterdamin sopimuksella. Tänään unionin nopeasti kehittyvän kriisinhallintapolitiikan kulmakivi on sotilaallisen ja siviilitoiminnan kehittäminen ja niiden tehokas yhteensovittaminen. Laaja-alainen vaikuttaminen on kestävin tie konfliktien ratkaisuun.

Esimerkiksi EU:n kriisinhallintajoukon lähettäminen Kongon demokraattiseen tasavaltaan YK:n tueksi on jo osoittanut tarpeellisuutensa, kun vaalien ensimmäisen kierroksen tulosten selvittyä puhkesi väkivaltaisia yhteenottoja. Toivottavasti tilanne pysyy vakaana, jotta kampanjointi ja vaalien toinen kierros sujuisivat rauhallisesti ja demokratiaa kunnioittaen. Vaalien jälkeen maassa on nopeasti siirryttävä jälleenrakennus- ja kehitysvaiheeseen. EU tekee jo nyt työtä maan turvallisuussektorin uudistamiseksi. Euroopan unioni työskentelee aktiivisesti myös Darfurin vaikean tilanteen ratkaisemiseksi. EU on Afrikan unionin AMIS-rauhanturvaoperaation suurin tukija. Päätökset rauhanturvaoperaation vahvistamisesta ja siirtämisestä YK:n alaisuuteen on pantava pikaisesti toimeen. Alueen inhimillisen kärsimyksen ei saa antaa enää jatkua.

* * *

Euroopan unionin kansainväliseen toimintaan kohdistuu yhä kasvavia odotuksia. Yhtenäinen EU on vahva toimija – kuten Libanonin tilanne on todistanut. Unioni on ollut aktiivisesti edistämässä poliittisen ratkaisun löytymistä ensin YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1701 aikaansaamisessa ja nyt sen täysipainoisessa toteuttamisessa. On kuitenkin välttämätöntä, että osapuolet ovat jatkossakin sitoutuneet päätöslauselman toteuttamiseen. Unionin määrätietoinen toiminta on vahvistanut luottamusta EU:hun rauhanvälittäjänä alueella. Yksin EU ei tässä onnistu, mutta sen rooli voi olla merkittävä.

Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat ottamassa merkittävän vastuun YK:n laajennetussa UNIFIL-operaatiossa, jolla tuetaan haurasta tulitaukoa ja pyrkimyksiä päästä koko alueella kohti pysyvää rauhaa. Päätös vastuun kantamisesta ylimääräisessä yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvostossa 25. elokuuta oli käännekohta UNIFILin vahvistamisessa. Jäsenmaat pystyivät tekemään päätöksiä, jotka ovat kansallisesti varsin vaativia. Unionin jäsenmaat ovat sitoutuneet lähettämään noin 7000 rauhanturvaajaa UNIFIL-operaatioon. Koko YK-operaation johto on eurooppalaisilla, ensin Ranskalla ja sen jälkeen Italialla. On tärkeää, että operaatioon joukkoja lähettävien maiden kirjo on EU:takin laajempi. Näin turvataan osapuolten luottamus operaation toteutukseen.

Libanonin tilanne on kokonaisuus, joka ei ole pelkästään turvallisuuspoliittinen vaan myös poliittinen, taloudellinen ja sosiaalinen ongelma. Meidän tulee tukea Libanonin hallituksen vahvistamista: sen vallan ulottamista koko Libanonin alueelle sekä sen vastuunottoa jälleenrakennusprosessissa. Libanonin vaikean humanitaarisen tilanteen parantamiseksi Euroopan komission ja jäsenvaltioiden kokonaisapu on jo yli 300 miljoonaa euroa. Humanitaarista tilannetta Libanonissa, ja myös palestiinalaisalueilla, käsitellyt konferenssi Tukholmassa viime viikon lopulla oli todellinen menestys. Annetun avun ja uusien apusitoumusten määrä on huomattava. Välittömän humanitaarisen avun lisäksi unionilla tulee olemaan merkittävä rooli jälleenrakennuksessa ja ympäristön vaurioiden korjaamisessa.

Lähi-idän kestävä rauha edellyttää Israelin ja palestiinalaisten välisen konfliktin ratkaisua. EU:lla oli keskeinen rooli tiekartan aikaansaamisessa, ja nytkin unionin on oltava aloitteellinen kokonaisvaltaisen rauhansuunnitelman edistämisessä. Kaikkien on sitouduttava kahden turvallisen ja elinkelpoisen valtion malliin. Luottamusta on myös rakennettava kansalaisyhteiskunnan tasolla, ei vain hallitusten kesken. Uskon, että jos naiset saadaan vahvasti mukaan rauhanprosessiin, mahdollisuudet kestävälle ratkaisulle kasvavat. Olen jo tehnyt yhteistyötä YK:n naisten järjestön UNIFEMin kanssa, joka tukee israelilaisten ja palestiinalaisten naisten välistä dialogia. Tulemme pitämään asiaa esillä myös YK:n tulevalla yleiskokousviikolla.

Arvoisat parlamentin jäsenet, te tulette huomenna täysistunnossa keskustelemaan laajasti Lähi-idästä. Euroopan unionin on välttämätöntä olla jatkossakin määrätietoinen koko Lähi-idän vakauden ja turvallisuuden aikaansaamisessa. Lähi-itä on meidän naapurustoamme.

EU:n edustajat ovat toimineet aloitteellisesti Iranin ydinohjelmaa koskevissa neuvotteluissa. Iranin on noudatettava YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa ja todella tartuttava mahdollisuuteen käydä aitoa dialogia. Tulevina viikkoina ja kuukausina EU:n on sitkeästi jatkettava koko aluetta koskevaa aktiivista ja laaja-alaista diplomatiaa. Yhdysvallat on tässä EU:lle keskeinen kumppani, muita turvallisuusneuvoston pysyviä jäseniä unohtamatta.

* * *

Venäjän ja muun Euroopan kohtalot ovat vuosisatoja kytkeytyneet toisiinsa. Tänään Venäjä on EU:n strateginen kumppani. Venäjän johto on toistuvasti todennut, että sen eurooppalainen valinta on peruuttamaton. Laaja-alainen yhteistyö kaupasta ihmisoikeuksiin hyödyttää molempia osapuolia ja tukee myös Venäjän demokratiakehitystä ja vakautta.

Viime aikoina ovat olleet esillä energiakysymykset. On hyvä, että EU:ssa pyritään yhteiseen näkemykseen energiakysymyksistä, vaikka energialähteiden valinta onkin kansallinen asia. Suuri osa asioista on kuitenkin sellaisia, joissa yhteistyö on välttämätöntä. Energiapolitiikka ja EU:n ulkopolitiikka on kytkettävä entistä tiiviimmin toisiinsa niin, että unionin ulkosuhteet voivat tukea energiavarmuutta. Mielestäni tällä alueella voi erityisen selvästi toteutua unionin ja Venäjän myönteinen keskinäisriippuvuus. EU:n ja Venäjän energiadialogin on perustuttava luottamukseen. Meidän on pyrittävä löytämään yhteisiä intressejä.

Meidän kaikkien on myös ponnisteltava ilmastonmuutoksen torjumiseksi vähentämällä päästöjä, säästämällä energiaa sekä kehittämällä puhtaampia teknologioita ja edistämällä uusiutuvien energialähteiden käyttöä. Nykyiset energiavarat eivät ole rajattomia. EU:n on muutenkin tavoiteltava laaja-alaista yhteistyötä ympäristösektorilla Venäjän kanssa.

EU:n ja Venäjän välillä on kattava kumppanuus- ja yhteistyösopimus ja sitä täydentävät tiekartat neljällä yhteisesti sovitulla alueella. Nämä alueet ovat talous; vapaus, oikeus ja turvallisuus; ulkoinen turvallisuus sekä tutkimus, koulutus ja kulttuuri. Viimeksi mainitut eivät ole merkitykseltään suinkaan vähäisiä yhteistyöalueita. Esimerkiksi opiskelijavaihto ja tutustuminen toistemme kulttuuriin ovat käytännönläheisiä tapoja oppia tuntemaan toisemme paremmin.

EU:n ja Venäjän kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen voimassaoloaika on kulumassa umpeen ensi vuoden lopussa. Tavoitteenamme on, että voimme marraskuun EU – Venäjä -huippukokouksessa sopia Venäjän kanssa neuvotteluiden aloittamisesta sopimusjärjestelyiden uudistamiseksi. Uskon myös, että kun Pohjoinen ulottuvuus uudistuu EU:n, Venäjän, Norjan ja Islannin yhteiseksi politiikaksi, se tiivistää entisestään suhteitamme näihin kumppanimaihin. Pohjoinen ulottuvuus keskittyy erityisesti ympäristöyhteistyöhön ja sosiaali- ja terveyskysymyksiin.

* * *

Unionin laajentuminen on edistänyt vakautta ja turvallisuutta Euroopassa sekä hyödyttänyt taloudellisesti kaikkia jäsenmaita, niin vanhoja kuin uusiakin. Onnistunut laajentuminen myös vahvistaa EU:n kansainvälistä merkitystä. Mielestäni Euroopan unionin on oltava jatkossakin avoin kaikille Euroopan valtioille, jotka täyttävät jäsenyydelle asetetut ehdot. Kehitys Keski-Euroopan maissa, Turkissa, Kroatiassa ja Länsi-Balkanilla on selkeä osoitus EU-jäsenyysperspektiivin voimasta kannustimena uudistuksille, vaikka muutosten perimmäinen tavoite täytyy olla halu parantaa omien kansalaisten jokapäiväistä elämää ja turvallisuutta. Ihmiset arvostavat jäsenyyttä arkipäivän kokemustensa kautta.

Joulukuun Eurooppa-neuvostossa käydään yleinen laajentumiskeskustelu. Tuolloin katsomme yhdessä, miten laajentumisprosessia viedään eteenpäin. Eurooppa-neuvosto kävi jo kesäkuussa keskustelua unionin vastaanottokyvystä. Lopputulos oli, ettei pidä asettaa uusia jäsenyyskriteereitä, mutta olemassa olevista on pidettävä tiukasti kiinni. On sekä EU:n että sen jäsenyyttä tavoittelevan valtion etu, että liittyminen unioniin tapahtuu vasta sitten, kun hakijamaa pystyy ottamaan vastuulleen jäsenyyden tuomat velvoitteet ja täyttämään jäsenyysedellytykset. Meidän on puolestamme kunnioitettava hakijamaille antamiamme lupauksia ja varmistettava kykymme ottaa vastaan uusia jäsenmaita.

On myös muistettava, mitä vaatimusten joukossa ei ole. Meillä on yhteiset arvot, mutta me emme ole pyrkimässä yhteen kulttuuriin. Päinvastoin kulttuurien monimuotoisuus on Euroopan rikkaus ja vahvuus. Erilaiset poliittiset näkemykset ovat luonnollinen osa Eurooppaa. Te ja poliittiset ryhmänne olette ainutlaatuinen esimerkki kansalliset rajat ylittävästä yhteistyöstä puolueryhmittäin. Monimuotoinen unioni tarvitsee moniulotteisen parlamentarismin.

* * *

Tällä viikolla Suomessa järjestetään EU:n ja Aasian maiden välinen Asem-huippukokous. Asem on jo käytännössä muodostunut kahden alueellisen ryhmän väliseksi yhteistyöksi, ja toimiminen integroituneen unionin kanssa on rohkaissut myös Aasian maita tiiviimpään keskinäiseen koordinaatioon asioiden valmistelussa.

Strasbourgin matkaani oli kaksi hyvää syytä. Vierailen tänään sekä täällä Euroopan parlamentissa että myös Euroopan neuvostossa. Toivon näin voivani myös omalla toiminnallani tukea laajaa eurooppalaista yhteistyötä.

Lopuksi kiitän mahdollisuudesta puhua teille ja toivotan teille mitä parhainta syysistuntokautta.