Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe diplomaattikunnalle juhlapäivällisillä Presidentinlinnassa 17.4.2007

Minulla ja miehelläni on suuri ilo toivottaa teidät kaikki lämpimästi tervetulleiksi Suomeen akkreditoitujen diplomaattien kunniaksi järjestettäville juhlapäivällisille. Meille tästä perinteestä on tullut merkki kevään saapumisesta Suomeen.

Tänä vuonna päivälliset osuvat erityisen mielenkiintoiseen aikaan. Suomessa on juuri käyty eduskuntavaalit. Olemme kutsuneet näitä vaaleja Suomen satavuotiaan yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden ja yksikamarisen eduskunnan kunniaksi Juhlavaaleiksi. Olen erittäin iloinen, että uuteen eduskuntaan tuli valituksi 84 naista, mikä on tähän asti suurin määrä Suomen historiassa. Huolta aiheuttaa muihin pohjoismaihin verrattuna alhaiseksi jäänyt äänestysaktiivisuus eli 67,9 prosenttia – varsinkin kun tämä laskeva suuntaus on jatkunut jo kahdenkymmenen vuoden ajan.

Suomeen nimitetään uusi hallitus ylihuomenna. Yhteistyöni poislähtevän hallituksen ja edellisen eduskunnan kanssa toimi hyvin. Uskon, että näin on myös jatkossa. Meidän vahvuutemme perustuu erityisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikassa mahdollisimman laajaan yksituumaisuuteen ja tämän saavuttamisessa presidentillä, valtioneuvostolla ja eduskunnalla on kullakin oma tehtävänsä.

* * *

Euroopan unioni on viime vuosien aikana laajentunut nopeasti ja yhteistyön määrä kasvanut. Tämä jo 27 jäsenmaan unioni tarvitsee uuden perussopimuksen, joka säilyttää olennaisilta osiltaan jo neuvotellun perustuslaillisen sopimuksen sisällön ja sen herkän tasapainon. Haluan tässä yhteydessä ilmaista Suomen tuen puheenjohtajamaa Saksan kunnianhimoiselle suunnitelmalle uuden sopimuksen aikaansaamiseksi.

EU:n arvovalta syntyy luonnollisesti kuitenkin ennen kaikkea käytännön toiminnan kautta. Vaikka unioni onkin arvoyhteisö, on yksittäisten asioiden kohdalla erilaisia mielipiteitä. Yhteisen kannan saavuttaminen edellyttää avointa keskustelua ja halua löytää yhdessä ratkaisuja. Yhteisymmärryksen kasvaminen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on johtanut EU:n globaalin roolin vahvistumiseen. Kansainvälinen yhteisö näyttää nyt myös odottavan unionin toimivan aktiivisesti.

Näistä odotuksista tuli meille suomalaisille totista totta, kun Libanonin kriisi puhkesi viime kesänä EU-puheenjohtajakautemme ensimmäisinä päivinä. EU pysyi yhtenäisenä ja unioni pystyi edesauttamaan taisteluiden lopettamisessa. EU oli ensimmäisenä antamassa humanitääristä apua alueelle ja jäsenvaltioiden rauhanturvaajat muodostavat UNIFIL-operaation selkärangan.

EU on sitoutunut edelleenkin YK:n ja kaikkien alueen osapuolten tukemiseen vakauden ja turvallisuuden aikaansaamiseksi Lähi-idässä.

Luottamusta on myös rakennettava kansalaisyhteiskunnan tasolla. Uskon, että jos naiset saadaan vahvasti mukaan rauhanprosessiin, mahdollisuudet kestävälle ratkaisulle kasvavat. YK:n naistenrahasto UNIFEM on mukana hankkeessa israelilaisten ja palestiinalaisten naisten välisen dialogin vahvistamiseksi. Olen itsekin eräiden muiden naisjohtajien kanssa tukenut tätä aloitetta.

Eri järjestöjen välinen yhteistyö on tärkeä myös Euroopalle. Toivon Euroopan unionin, Euroopan neuvoston ja ETYJin yhteistyön tiivistyvän. Suomi on ETYJin puheenjohtajamaa vuonna 2008. Myös kansainvälisessä kriisinhallinnassa tarvitaan eri järjestöjen välisen yhteistyön kehittämistä. Esimerkiksi sekä Euroopan unionilla että Natolla on hankkeet ns. nopean toiminnan kehittämiseksi. Tässäkin olisi erittäin toivottavaa nykyistä paremman koordinoinnin aikaansaaminen päällekkäisyyksien välttämiseksi.

* * *

Ilmastonmuutos on yhteinen ongelma: se vaikuttaa kaikkiin ja sen torjuminen onnistuu varmimmin, jos kaikki ovat mukana. Ajoissa toimiminen on helpompaa ja halvempaa kuin toimiminen liian myöhään. Kioton pöytäkirjan sitoumuskausi päättyy vuonna 2012 ja sitä ennen meidän on pyrittävä mahdollisimman suuren yhteisen toimintatahdon aikaansaamiseen. Ensimmäinen kokous näistä asioista on YK:ssa jo ensi syksynä.

Minusta on aihetta varovaiseen optimismiin. Olen omissa tapaamissani ja keskusteluissa kollegojen kanssa havainnut myönteisiä merkkejä mielipiteitten muutoksista. Ilmastokysymykset ovat – usein energiatavoitteisiin liittyen – esillä lähes kaikissa korkean tason poliittisissa tapaamisissa.

Kansalaisjärjestöt ovat jo pitkään toimineet aktiivisesti. Nyt myös elinkeinoelämän kokouksissa ilmastoasiat ovat esillä. Valmiudet toimia ovat heräämässä sekä Kioton sopimuksen piiriin kuuluvissa maissa että sen ulkopuolella olevilla alueilla.

Eurooppa-neuvosto linjasi maaliskuussa Euroopan unionin näkemykset tulevasta kansainvälisestä ilmastopolitiikasta. Tavoite on selvä: tarvitaan maailmanlaajuinen, eri keinot sisältävä sopimus, johon kaikki maat osallistuvat vastuittensa ja valmiuksiensa mukaisesti. Se tarkoittaa selkokielisesti, että kaikkien kehittyneiden maiden tulee olla mukana painoarvoaan vastaavalla tavalla.

EU:n yksipuolinen tavoite on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 20 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Vaihtoehtoisesti tavoitteena on vähentää päästöjä 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä, jos muut kehittyneet maat sitoutuvat vastaaviin päästövähennyksiin. Eurooppa-neuvosto sopi myös uusiutuvan energian käytön lisäämisestä. Uusiutuvien energialähteiden osuus EU:n energian kokonaiskulutuksesta nostetaan 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Maakohtaiset osuudet määritellään myöhemmin tänä vuonna. Toivomme EU:n aktiivisuuden kannustavan muitakin.

Kaikilla mailla on oikeus kehittyä. Samanaikaisesti maailman kasvihuonekaasupäästöjen on pysyttävä kurissa. Uskon, että teollisuusmaat ja kehitysmaat pystyvät toimimaan yhdessä, jotta globaali ilmastonmuutos voidaan torjua. Meillä kehittyneillä mailla on paremmat voimavarat kehittää tarvittavaa teknologiaa ja uusia ratkaisuja ja edistää niiden siirtymistä maailmanlaajuiseen käyttöön - ja näin on myös tehtävä. Mutta tahtoa muutokseen vaaditaan kaikilta. On yhteistyön aika.

* * *

Haluan kiittää teitä arvoisat diplomaattikunnan jäsenet jälleen kerran erinomaisesta yhteistyöstä. Toivon, että teillä on tilaisuus monien kansainvälisten tehtävienne lisäksi ottaa osaa alkaneen vuoden aikana vietettäviin Suomen historialle tärkeisiin tapahtumiin kuten itsenäisyytemme 90-vuotisjuhliin tai Suomen kirjakielen luojan Mikael Agricolan 450-vuotismuistovuoteen.

Haluan nostaa maljan teidän ja kansainvälisen yhteistyön kunniaksi.