Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Rooman klubin vuosikokouksessa Helsingissä 12.10.2004

Minulle on suuri ilo osoittaa sanani tälle Rooman klubin vuosikokoukselle. Suomelle on kunnia toimia Rooman klubin isäntänä, ja toivon kokouksenne jatkuvan menestyksekkäästi.

On kulunut yli 30 vuotta siitä, kun Rooman klubi vuonna 1972 julkaisi käänteentekevän raporttinsa ”Kasvun rajat”. Aika kuluu. Raportti julkaistiin aikana, jolloin hallitsevana viitekehyksenä oli kritiikitön usko loppumattomasti jatkuvaan kasvuun.

Ei ole ihme, että raportti herätti kosolti huomiota ja sai osakseen paljon arvostelua. Keskustelua on käyty siitä asti. Viimeaikaisen keskustelun arvokkaimpia puheenvuoroja on alkuvuodesta ilmestynyt teos ”The Limits to Growth: The 30 Year Update”, jonka kirjoittajat ovat Donnella Meadows, Jorgen Randers ja Dennis Meadows.

Alkuperäisen ”Kasvun rajojen” pahimmat ennusteet eivät onneksi ole toteutuneet, eivät ainakaan toistaiseksi. Oleellisilta osiltaan Rooman klubin varoitukset kuitenkin ovat yhä paikallaan.

Luonnonvarat ovat eräissä suhteissa huvenneet. Esimerkiksi maailman kalakanta on huomattavilta osin ryöstökalastettu, osaksi ehkä lopullisesti.

Sääoloihin liittyviä luonnonmullistuksia on viime vuosina sattunut poikkeuksellisen tiuhaan. Niin tutkijoiden kuin poliitikkojen piirissä käydään edelleen keskustelua ilmastonmuutoksen laajuudesta. Elinkeinoelämä, erityisesti vakuutusala, kuitenkin jo laatinee laskelmia siitä, voidaanko liiketoimintaa enää harjoittaa tietyissä osin maapalloa.

”Kasvun rajat” kehotti ihmiskuntaa arvioimaan uudelleen riistävää asennoitumista ihmisiin ja maapallon luonnonvaroihin. Kehitysavun tai muunlaisen avunannon lisäämisen laiminlyöminen kertoo niin sanottujen teollistuneiden maiden itsekkyydestä. Ei ole juurikaan viitteitä siitä, että maailman rikkaimmat maat ja ihmiset olisivat ottamassa onkeensa ”Kasvun rajoissa” esitetyistä varoituksista.

”Kasvun rajojen” herätys on kuitenkin kuultu ja pantu merkille. Ympäristötuhojen ehkäisemisen tärkeys tiedostetaan paljon paremmin kuin kolmekymmentä tai vain kymmenenkin vuotta sitten. Myös turvallisuuden, kehityksen, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja ympäristön kestävän kehityksen väliset tiiviit kytkökset ymmärretään entistä paremmin. Tästä ovat olleet osoituksena lukuisat viimeaikaiset YK:n piirissä tehdyt poliittiset sitoumukset, kuten Vuosituhatjulistus, Monterreyn kehitysrahoituskonsensus ja Johannesburgin kestävän kehityksen julistus. Sitoumuksia on tehty myös muilla kansainvälisillä foorumeilla.

Kyse on historiallisista maapalloa koskevista sitoumuksista. Kuten äskettäin YK:ssa totesin, Vuosituhatjulistus on Yhdistyneiden kansakuntien hyväksymistä poliittisista asiakirjoista toistaiseksi laajin ja kauaskantoisin.

Käytännön haasteena on nyt tehdä näistä lupauksista totta solidaarisuuden hengessä ja maailman rajallisten luonnonvarojen asettamissa puitteissa.

Konkreettisena osoituksena Vuosituhatjulistuksen ja muiden sitoumusten toteuttamishalusta on Kansainvälisen työjärjestön ILOn kaksi ja puoli vuotta sitten perustama Globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomissio.

Minulla oli kunnia olla tämän ”ei-samanmielisistä henkilöistä” koostuvan maailmankomission puheenjohtajana yhdessä Tansanian presidentin Benjamin Mkapan kanssa. Komissiossa vallitsevista varsin erilaisista kannoista huolimatta pääsimme yhteisymmärrykseen yhteisestä raportista, joka julkistettiin viime helmikuussa otsikolla ”A Fair Globalization; Creating Opportunities for All”.

Raportin aiheena on muutos: muutos kohti aitoa vuoropuhelua, muutos parempaan tulevaisuuteen, muutos oikeudenmukaiseen globalisaatioon. Tämän saavuttamiseksi komissiomme esittää seuraavia suosituksia:

Ihmiset tulee ottaa keskiöön. Tasapuolisemman globalisaation kulmakivenä on ihmisten tarpeiden huomioon ottaminen. On ällistyttävää, miten usein ihmisten tarpeet ja hyvinvointi unohdetaan globalisaatiosta keskusteltaessa. On tähdennetty talouden sääntelyn purkamista, markkinoille pääsyä ja makrotaloudellisia toimia, jotka nekin eittämättä ovat tärkeitä. Ne eivät kuitenkaan ole itsetarkoituksia vaan keinoja ihmisten toimeentulon parantamiseksi.

Me kannatamme demokraattista ja tehokasta valtiota. Kansallisvaltiot ovat edelleen globalisaation keskeisimpiä toimijoita, ja niiden on luotava ihmisille suotuisa ympäristö toteuttaa itseään alkaen demokratiasta, ihmisoikeuksien, oikeusvaltioperiaatteen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kunnioittamisesta, korruption juurimisesta ja talouden kestävästä kehittämisestä.

Kansallisvaltiot ovat samalla keskeisiä toimijoita myös kansainvälisissä yhteyksissä. Niiden sitoutumisella monenkeskisyyteen ja yleisesti hyväksyttyihin arvoihin sekä sillä, että ne tiedostavat toimiensa vaikutukset omien rajojensa ulkopuolella, on ratkaiseva merkitys globalisaation laatuun ja sen hallintaan.

Me kannatamme kestävää kehitystä. Tarvitaan toisiinsa liittyviä ja toisiaan lujittavia taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen pilareita ja myös kaiken tasoisia ympäristönsuojelutoimia.

Me kannatamme tasapuolisia kansainvälisiä sääntöjä. Maailmantaloudessa on tarjottava kaikille maille tasapuoliset mahdollisuudet ja pääsy mukaan ja tunnustettava se, että resurssit ja kehitystarpeet vaihtelevat maakohtaisesti.

Tämä on erityisen ilmeistä, kun puhutaan kansainvälisen kaupan säännöistä. Kauppapolitiikasta päättivät vuosikymmeniä teollistuneet maat, jotka pelkällä neuvotteluvoimallaan sanelivat neuvottelujen lopputuloksen. Cancúnin viimevuotinen takaisku oli hyvä muistutus siitä, että tämä ei enää onnistu.

Toivon todella, että Dohan kehityskierros pitää lupauksensa ja luo maailmankauppaan tasapuolisemmat järjestelyt, joissa kehitysmaiden tarpeet ja edut otetaan huomioon.

Kauppaa ja pääomavirtoja koskevia sääntöjä on täydennettävä oikeudenmukaisilla säännöillä, jotka koskevat ihmisten liikkumista rajojen yli. Kaikki maat hyötyvät järjestelmällisestä ja hyvin hoidetusta kansainvälisestä muuttoprosessista, joka voi lisätä globaalia tuottavuutta ja vähentää hyväksikäyttöä.

Me kannatamme säällistä työtä kaikille ihmisille. Tämä tulisi asettaa globaaliksi päämääräksi, ja siihen tulisi pyrkiä monenkeskisessä järjestelmässä johdonmukaisin toimin. Parempi työllisyys on keskeinen tavoite niin kehitysmaissa kuin teollisuusmaissa, ja halu työskennellä yhdistää ihmisiä etelässä ja pohjoisessa.

Me kannatamme solidaarista globalisaatiota. Globalisaation eduista paitsi jäävien maiden ja ihmisten auttaminen on meidän yhteisellä vastuullamme. Teollisuusmaiden on täytettävä yli 30 vuotta sitten annettu lupauksensa nostaa kehitysavun määrä 0,7 prosenttiin BKT:stä. Meidän on myös avoimin mielin tarkasteltava uusia ja innovatiivisia ehdotuksia kehitysrahoituksen lisäämiseksi, mukaan lukien kansainvälinen verotus.

Me kannatamme syvempää kumppanuutta. Maailmanlaajuisten sosiaalisten ja taloudellisten tavoitteiden toteuttamiseen osallistuu monenlaisia toimijoita, mm. kansainvälisiä järjestöjä, hallituksia ja parlamentteja, elinkeinoelämää, työntekijöitä ja kansalaisyhteiskuntaa edustavia tahoja. Niiden välinen vuoropuhelu ja kumppanuus ovat keskeinen demokraattinen väline, jolla luodaan parempaa maailmaa.

Me kannatamme myös tehokasta YK:ta. Vahvempi ja tehokkaampi monenvälinen järjestelmä on keskeinen väline demokraattisen, legitiimin ja yhtenäisen kehyksen luomiseksi globalisaatiolle.

Kansainvälisten järjestöjen välille kaivataan kipeästi toimivampaa yhteistyötä ja yhtenäisempiä toimintatapoja. Aika on kypsä YK:n kattavalle uudistamiselle, jonka myötä myös talous- ja sosiaalineuvosto ECOSOC saisi sille YK:n peruskirjassa kaavaillun aseman.

Tiedätte yhtä hyvin kuin minäkin, että raporteilla, joiden seurantaa ei hoideta, ei saada todellisessa elämässä mitään aikaan. Siksi meidän komissiomme jäsenet ovat aktiivisesti korostaneet raportin ja siinä annettujen suositusten merkitystä. Sitä samaa teen minäkin tässä juuri parhaillaan.

YK on tässä toiminnassa keskeinen foorumi. Tansanian ja Suomen hallitukset ovat esittäneet 59:nnelle yleiskokoukselle päätöslauselmaluonnoksen, jossa maailmankomission raportin suositukset nivotaan Vuosituhatjulistuksen toimeenpanoon.

Samanlaista työtä on aloitettu muissakin kansainvälisissä järjestöissä, mm. ILOssa ja Bretton Woods -instituutioissa. Alueellisella tasolla on edistytty hyvin Afrikan unionissa ja EU:ssa.

Lopuksi haluaisin kiittää kokouksen järjestäjiä ja osoittaa kiitoksen sana Rooman klubille. Te olette kautta vuosien tehneet tutkimusta ja lisänneet tietoisuutta todellisista ja ristiriitaisista kiistakysymyksistä. Kannustan teitä lämpimästi jatkamaan työtänne samaan erinomaiseen tapaan ja toivon, että myös globalisaatio pysyy asialistallanne. Minä ja kollegani Globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomissiossa olemme valmiita osallistumaan keskusteluun siitä, miten globalisaatiota kehitetään oikeudenmukaisemmaksi ja kestävämmäksi.