Tohtori Pentti Arajärven puhe Ihmisoikeusliiton illallisilla 27.9.2003

Arvoisat kuulijat

Tämän päivän maailman pahimpiin ihmisoikeusloukkauksiin kuuluu ihmiskauppa. Maailmassa esiintyy edelleen orjuutta, jonka torjunta on yksi vanhimpia ihmisoikeuspyrkimyksiä. Tämän päivän Euroopassa pahimpia ihmiskaupan muotoja on naisten ja lasten kauppa seksuaalista riistoa varten. Tässä kaupassa myös kiinnijäämisen todennäköisyys on suhteellisen pieni. Kansainvälinen rikollisuus tällä alalla kasvaa. Tuotot ovat erittäin suuret, ilmeisesti samaa luokkaa kuin laittomassa ase- ja huumekaupassa. Todennäköisesti tekijätkin ovat suurin piirtein samoja tai ainakin linkittyneitä.

Kohta kolme vuotta sitten allekirjoitettiin Palermossa järjestäytyneen rikollisuuden vastainen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimus, jonka niin Suomi kuin Euroopan yhteisö ovat allekirjoittaneet. Suomen osalta on tätä sopimusta koskeva hallituksen esitys parasta aikaa eduskunnan käsiteltävänä. Sopimukseen liittyy lisäpöytäkirja ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemisestä, torjumisesta ja rankaisemisesta. Tämä pöytäkirja on myös tarkoitus ratifioida ja antaa sen edellyttämä lainsäädäntö. Toistaiseksi tämä on hallituksen lupauksen asteella.

Pöytäkirjan mukaan ihmiskaupalla tarkoitetaan hyväksikäyttötarkoituksessa tapahtuvaa värväystä, kuljettamista, kätkemistä ja vastaanottamista uhkaamisen, voimankäytön, pakottamisen, harhaanjohtamisen tai haavoittavan aseman hyödyntämisen avulla. Prostituutiotarkoituksessa tai muussa seksuaalisessa tarkoituksessa tapahtuva hyväksikäyttö on sopimuksen tarkoittamaa hyväksikäyttöä. Uhrin suostumus ei poista hyväksikäyttöä, jos sen saamiseen on käytetty jotakin edellä mainituista keinoista. Myös tieten tahtoen ulkomaille prostituutioon lähtenyt henkilö on ihmiskaupan uhri, jos hän joutuu harhaanjohtamisen kautta hyväksikäytetyksi. Suomeen suuntautuvassa prostituutiossa on näin ollen naiskaupan tunnusmerkkejä.

Palermon sopimuksen sopimusvaltioiden tulee myös ehkäistä ihmiskauppaa. Ilmiöstä on lisättävä tietoa ja tiedottamista. Ehkäisynä varmasti käypää ja vaikuttavaa on olosuhteiden parantaminen lähialueillamme ja naapureissamme. Palermon sopimus ja siihen liittyvät Euroopan unionin täydentävät toimet poliisin ja muiden viranomaisten yhteistyöstä, tiedotuskampanjasta ja erilaisesta ihmiskaupan säätelystä ovat tärkeitä välineitä ilmiön torjunnassa. Sopimuksen sanoma on myös, että valtiot ovat velvoitettuja puuttumaan mm. ihmiskaupan ja prostituution kysyntään. Palermon sopimus tukee lapsen oikeuksien yleissopimuksen valinnaista pöytäkirjaa, joka käsittelee lapsen myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta.

Prostituution määrä on varsin epäselvä ja vielä epäselvempi on ihmiskaupan uhrien määrä. Olemme heränneet myöhään mutta toivottavasti kuitenkin ajoissa. Joka tapauksessa ihmiskauppaan ja prostituutioon voidaan edelleen vaikuttaa. Suomi Euroopan jyrkimmän elintasokuilun rajalla joutuu paitsi etulinjaan myös pitämään asiaa ajankohtaisena. Tietoja ihmiskaupasta ja prostituution määrästä eivät kerro kauppaa käyvät henkilöt eikä uhreja hyväksikäyttävät rikolliset. Kaiken kaikkiaan olisi tärkeää selvittää ihmiskaupan ja erityisesti nais- ja lapsikaupan volyymia.

Epäilemättä Suomessa on prostituutio ja sen myötä myös paritusrikollisuuden rakenne ja määrä kasvanut melkoisesti viimeisen runsaan kymmenen vuoden aikana. Se on samalla muuttunut yhdeksi tärkeäksi osaksi ulkomaalais- ja sosiaalipolitiikkaa. Samalla on myös havaittu, että tietämys maassamme harjoitetusta prostituutiosta, sen organisoinnista ja muista siihen liittyvistä ilmiöistä on aukollista muissakin kuin määrällisissä suhteissa. Tietoa ei ole sen paremmin viranomaisilla kuin tutkijoilla tai sosiaalityöntekijöillä. Poliisin ja tuomioistuinten tilastot toki ovat olemassa. Paritusrikosepäilyjä tulee ilmi vuosittain joitakin kymmeniä, joista vajaa puolet on päättynyt syyttäjälle. Rangaistuksiakin on tuomittu, mutta merkittäviltä osin vapausrangaistukset ovat olleet ehdollisia ja monessa tapauksessa tuomio on sakko. Ehdoton vapausrangaistus on tuomittu alle kymmenessä prosentissa tapauksia. Prostituutioon nähden paritusrikosten rangaistusten määrä on täysin marginaalinen. Arvioidaanhan prostituoituja toimivan yksinomaan Helsingissä 400-600 ja toimintaa on käytännössä koko maassa. Kotimaisten prostituoitujen lisäksi Pietarista, Muurmanskista ja Virosta tulee huomattava määrä ainakin ajoittain prostituutiota Suomessa harjoittavia henkilöitä.

Suomeen tulevassa prostituutiossa ei ilmeisesti ole juuri ihmissalakuljetusta. Ulkomaisten prostituoitujen maassaolo on yleensä lyhytaikaista ja perustuu turismiin. Useimpien takana on ilmeisesti paritus, koska ulkopuolista apua tarvitaan ainakin toimitilojen ja asiakkaiden hankkimiseksi. Suojelurahojen kerääjätkin toimivat. Jonkin verran esimerkiksi naiskaupan piirteitä sisältyy siihen, että prostituoiduilta on takavarikoitu passeja tai rajoitettu heidän liikkumistaan.

Globalisaatio merkitsee lisääntyvää ihmisten liikkumista maasta toiseen. Se myös luo edellytyksiä ihmiskaupalle. Ihmiskauppa on vaikea vastustaja. Yhteistoimintaa tarvitaankin kaikilla tasoilla: globaalisti, alueellisesti, kansallisesti ja paikallisesti. Tarvitaan vahvaa tahtoa ja kovaa työtä ihmiskaupan estämiseksi, rikoksentekijöiden saamiseksi syytetyiksi ja ihmiskaupan ja prostituution uhrien oikeuksien takaamiseksi. Pitkällä aikavälillä tehokkainta työtä on vähentää köyhyyttä, tuloeroja, lukutaidottomuutta ja sukupuolista syrjintää. Olennaista on kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen ja asenteiden saattaminen vahvasti ihmiskaupan ja prostituution vastaiseksi. Se edellyttää rohkeutta niin poliittisilta päättäjiltä, mielipidejohtajilta kuin viranomaisilta.

Suomessa kriminalisoitiin vuonna 1999 seksin ostaminen alaikäiseltä riippumatta siitä, missä maassa osto tapahtuu. Meillä on jo muutama ennakkotapaus ja kansainvälisessä suhteessa meidän tuleekin edelleen kiinnittää huomiota seksiturismiin. Tämä on hankalaa monesta syystä ja vähimpiä niistä ei ole se, että seksiturismi suuntautuu maailman köyhille alueille tai kaupunkeihin ja lomakohteisiin, joissa seksikauppa on enemmän tai vähemmän virallisesti hyväksyttyä. Se ei kuitenkaan tee seksikaupasta sinänsä yhtään hyväksytympää. Toinen prostituutioon vaikuttava lainsäädännön muutos oli uuden järjestyslain säätäminen. Se kieltää häiritsevän seksuaalipalvelujen ostamisen ja maksullisen tarjoamisen yleisellä paikalla.

Lainsäädäntömme ei toistaiseksi tunne ihmiskaupan käsitettä, mikä on ehkä myös vaikeuttanut tämän ongelman tunnistamista. Ihmiskauppa on saatava osaksi rikosnimikkeistöä. Prostituutio tai rikokset, kuten ihmisryöstö, paritus ja seksuaalirikokset, toki ovat tunnettuja käsitteitä, mutta ihmiskaupassa näyttää olevan sellaisia ulottuvuuksia, joita nämä eivät kata.

Tärkeä osa lainsäädännön muutosta on ihmiskaupan uhrien aseman parantaminen. Naiskaupan uhrit ja todistajat olisi nähtävä suojeltavina uhreina ja todistajina. Nykykäytännössä ne saattavat muuttua karkotettaviksi maahanmuuttajiksi tai rikollisiksi. Tällöin ei ole hämmästyttävää, jos sen paremmin asianomistajia kuin todistajia ei ilmaannu. Tarvittaessa tulisi olla mahdollista myöntää vähintäänkin väliaikainen oleskelulupa näille ihmisille ja suunnata heille myös sosiaa-lityötä ja tukea heidän pyrkimyksiään toimeentulonsa hankkimiseksi.

Tarvitsemme myös lainsäädännön muutosten rinnalle strategiaa ihmiskauppaa ja erityisesti naiskauppaa vastaan. Esimerkiksi harvat viranomaiset tai kansalaisjärjestöt ovat varautuneet naiskaupan uhrien auttamiseen, joten kuulutan tässäkin yhteistoimintaa ja yleisen tietoisuuden nostamista. Kyse on pohjimmiltaan asenteista. Kyse on ehkä sellaisesta hienosta sanasta kuin ihmisoikeuskulttuuri. Se syntyy vain tasa-arvoisessa kansalaisyhteiskunnassa. Se olennainen osa on luottamus toinen toisiimme ja toinen toistemme kunnioittaminen. Naisten marginalisointi ja sukupuolirooleja koskevat asenteet altistavat naisia ja lapsia ihmiskaupan uhreiksi. Nämä syyt vaikuttavat osaltaan myös siihen, että naiset ja lapset ovat ihmiskaupan eri vaiheissa kaikkein alttiimpia pahoinpitelylle ja muulle syrjinnälle. Siksi ja nimenomaan näihin asenteisiin vaikuttaminen on tärkeää. Mielenkiintoinen on myös kysymys, mitkä ovat ne kulttuuriset tai sosiaaliset tekijät, joka meillä aikanaan lavensivat ja nykyisin ylläpitävät prostituution kysyntää.

Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus valita työnsä, ammattinsa ja elinkeinonsa. Samaan aikaan on mielestäni tärkeää tehdä asenteiden tasolla selväksi, että prostituutio ei ole kenenkään työ, ammatti tai elinkeino tässä mielessä. Se ei saa olla sitä missään mielessä. EU-tuomioistuin on tehnyt päätöksen asiassa, jossa neljä jäsenyyden hakijamaista kotoisin olevaa naista haki oikeutta harjoittaa prostituutiota Alankomaissa sen jälkeen, kun heiltä oli kielletty siellä työlupa. Kun prostituutio on Alankomaissa eräissä tapauksissa sallittua, näyttää EU-tuomioistuimen päätöksen jälkeen mistä tahansa EU-maasta kotoisin olevalla prostituoidulla olevan oikeus prostituution harjoittamiseen kaikissa EU-maissa, mikäli sillä ei rikota kansallista lainsäädäntöä. Ruotsissa säädetty prostituution asiakkuuden rangaistavuus estää päätöksen soveltamisen Ruotsissa. Suomessa tilanne ei ole tältä osin kovin selvä. Tämä on huomioon otettava argumentti siinä keskustelussa, jota meillä käydään seksipalvelujen oston kriminalisoinnista. Keskustelussa on esitetty järkevältä kuulostavia argumentteja molempiin suuntiin, mutta henkilökohtaisesti olen päätymässä kriminalisoinnin kannalle.

Jokainen on vastuussa käyttäytymisestään ja voimme vahvistaa toinen toistemme käytöstä. Ihmisoikeuksien ja ihmisarvon kunnioittaminen ei pohjimmiltaan ole edes lainsäädännöstä riippuva asia. Kaikki mikä ei ole laitonta ei ole oikein. Elävä ihmisoikeuskulttuuri syntyy vain aktiivisessa kansalaisyhteiskun-nassa. Kansalaisyhteiskuntaa tarvitaan sekä asenteiden että lainsäädännön muuttumiseen.

Tässä keskustelussa on kysymys keskeisesti arvomaailmastamme. Itse kunkin tulee asettaa kysymys omista arvoistaan ja myös tehtävästään asenteiden muuttajana. Ihmisarvo on luovuttamaton arvo eikä ihminen voi olla kauppatavaraa.