Tasavallan presidentti Tarja Halosen tervehdys rauhanturvaamisen 50-vuotisjuhlassa Tampereella 4.12.2006

(muutosvarauksin)

Ensimmäiset suomalaiset rauhanturvaajat lähtivät 50 vuotta sitten Yhdistyneiden kansakuntien rauhanturvatehtävään Suezille. Silloinen päätös osallistua rauhanturvaoperaatioon oli ulkopoliittisesti merkittävä. Se tehtiin vain vuosi sen jälkeen kun Suomi oli hyväksytty Yhdistyneiden kansakuntien jäseneksi.

Suomi halusi uutena jäsenenä tukea YK:ta, ja maamme puolueettomuus sopi luontevasti järjestön rauhanturvatoimintaan. Siihen osallistumalla voitiin toteuttaa aktiivista puolueettomuutta, edistää konfliktien rauhanomaista ratkaisemista ja saada kumppaneita kansainvälisissä suhteissa.

Vuosien kuluessa kokemus on karttunut. Kymmenet tuhannet suomalaiset rauhanturvaajat ovat osoittaneet taitonsa eri tehtävissä ympäri maailmaa. Hyvä, monipuolinen siviilikoulutus ja ammatilliset taidot yhdessä korkeatasoisen sotilaskoulutuksen kanssa ovat tehneet suomalaisjoukoista taitavia toimijoita kriisialueilla. Me olemme perinteisesti toiminnallamme korostaneet paikallisen ja kansainvälisen yhteistyön merkitystä.

Suomalaisen rauhanturvaamistoiminnan juhlavuotena voimme olla ylpeitä toiminnastamme. Kiitän suomalaisia vapaaehtoisia, jotka ovat tehneet työtä kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden hyväksi, ja kunnioitamme niiden 46 suomalaisen muistoa, jotka ovat menehtyneet kuluneiden viidenkymmenen vuoden aikana rauhanturvatehtävissämme.

Euroopan unionin jäsenyys on lisännyt Suomen globaalin vastuun kantamista. Maamme on aktiivisesti mukana kehittämässä unionin kriisinhallintakykyä. Päätökset unionin kriisinhallintaulottuvuuden kehittämisestä tehtiin Helsingin Eurooppa-neuvostossa jo Suomen edellisellä puheenjohtajuuskaudella vuonna 1999. Muutamassa vuodessa EU on yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan puitteissa valmistellut tarvittavat rakenteet ja toimeenpannut menestyksellisiä operaatioita.

Nykyaikainen kriisien hallinta on kokonaisuus. Se on kansainvälistä yhteistyötä, johon kuuluu varsinaisen kriisinhallinnan lisäksi kriisien ennaltaehkäisy ja yhteiskuntien jälleenrakentaminen.

Euroopan unioni on kansainvälisten toimijoiden joukossa ainutlaatuinen: sillä on kokonaisvaltainen keinovalikoima. On kehitysyhteistyötä, kauppaa, diplomaattisia keinoja, tukea demokraattisen oikeusvaltion rakentamiseen sekä tietysti itse siviilikriisinhallinnan että sotilaallisen kriisinhallinnan kyvyt.

Suomen EU-puheenjohtajuuskauden aikana EU:n taisteluosastot saatetaan täyteen toimintavalmiuteen. Avun saaminen nykyistä nopeammin paikalle on tärkeää, mutta kokemuksemme on osoittanut, että vähintään yhtä paljon tarvitaan pitkäaikaista sitoutumista kriisinhallintaoperaatioon.

Suomi on osallistunut lähes kaikkiin EU-operaatioihin. Tällä hetkellä yli 900 suomalaista rauhanturvaajaa osallistuu yhteentoista YK:n, EU:n ja Naton johtamaan sotilaalliseen kriisinhallintaoperaatioon Euroopassa, Aasiassa, Lähi-idässä ja Afrikassa. Osallistumme Saksan ja Hollannin kanssa muodostettavaan taisteluosastoon vuoden 2007 alkupuoliskolla, sekä Ruotsin, Norjan, Viron ja Irlannin kanssa muodostettavaan taisteluosastoon vuoden 2008 alkupuolella.

Suezilla ja muissa kylmän sodan kauden operaatioissa toiminta perustui kriisin osapuolten suostumukseen ja aseellinen toiminta rajoittui itsepuolustusoikeuteen. Nykyajan kriisinhallintaoperaatiot ovat yhä vaativampia. Epäonnistuminen Länsi-Balkanin ja Ruandan kansanmurhien estämisessä sekä toistuvasti uhkaavat vakavat ihmisoikeusloukkaukset ovat johtaneet kansainvälisen yhteisön antamaan tukensa suojeluvastuun periaatteelle. Suojeluvastuu edellyttää siviilien suojelemista sellaisissa tapauksissa, joissa valtio ei kykene tai sillä ei ole halua suojella omia kansalaisiaan.

Operaatioiden menestykselliseksi toteuttamiseksi meillä on oltava hyvin koulutettuja ja varustettuja, nopeasti käytettävissä olevia joukkoja. Yhtä tärkeitä ovat tehokkaat siviilikriisinhallinnan voimavarat, kuten poliisit sekä oikeusvaltio-, ihmisoikeus- ja hallintoasiantuntijat. Lisäksi alueellisia järjestöjä on tuettava ratkaisemaan kriisejä omilla alueillaan.

Nykyaikana aseellisissa konflikteissa kärsivät eniten useimmiten siviilihenkilöt, jotka valtaosaltaan ovat naisia ja lapsia. Kestävää rauhaa ei voi syntyä ilman, että naiset otetaan nykyistä paremmin mukaan rauhanrakentamiseen kaikilla tasoilla.

Kansainvälisten kriisien ennaltaehkäisyyn, hallintaan ja jälkihoitoon osallistuminen on Suomelle tärkeää. Haluamme auttaa sodista ja konflikteista kärsiviä ihmisiä rauhaan ja hyvinvointiin. Osallistuminen yhteistyöhön antaa meille arvokasta tietoa ja kokemusta kansallisen puolustuksen kehittämiseksi. Kansainvälisen järjestelmän vakaus lisää myös omaa turvallisuuttamme ja hyvinvointiamme.