Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe FiCom ry:n seminaarissa "Mihin suomalainen ict-ala on menossa?" Finlandia-talossa 18.5.2004

Suomi on tieto- ja viestintäteknologian tuottajana johtavia maita maailmassa. Tieto- ja viestintäteollisuudesta tuli 1990-luvulla Suomen kansantalouden eräänlainen pelastaja. Se on sittemmin vakiinnuttanut itsensä keskeiseksi toimialaksi metsä- ja puunjalostus- sekä metalliteollisuuden rinnalle. Olemme hyödyntäneet uusia teknologioita ja olleet eturivissä uusien sähköisten toimintatapojen omaksujina. Sekä yritykset että julkinen sektori – kuten koulut ja kirjastot - ovat ottaneet laajasti käyttöön tieto- ja viestintätekniikkaa työntekoa, opetusta ja kulttuuria palvelemaan.

Liialliseen itsetyytyväisyyteen ei ole syytä tuudittautua. Vuosituhannen alun internet-talouteen kohdistuneiden epärealististen odotusten romahtaminen oli kova opetus. Mutta toiseenkaan äärimmäisyyteen ei ole mitään syytä. Tällä hetkellä tieto- ja viestintäteollisuuden kasvuodotukset ovat hyvät.

Tietotekniikan läpimurto ja globalisaatio liittyvät yhteen. Muutkin oppivat ja oivaltavat meidän laillamme. Aasiassa työvoimakustannukset ovat pienemmät kuin meillä ja siellä on kasvavaa osaamista sekä valtavat kehittyvät markkinat. Kansainvälinen kilpailu vaatii jatkuvaa uudistumiskykyä ja menestymisedellytyksistä huolehtimista. Pieni kokomme edellyttää myös oikeiden yhteistyökumppaneiden löytämistä. Tässäkin suhteessa Euroopan unioni on ollut meille oikea valinta. Meidän omienkin etujemme mukaista on vauhdittaa EU:n nousua maailman kilpailukykyisimmäksi alueeksi.

Suomen on panostettava voimakkaasti tietoyhteiskunnan kehittämiseen ja sen edellytysten tukemiseen – erityisesti olemassa olevan tekniikan käytännön sovelluksiin. Tätä kautta voimme myös saada aikaan uusia innovaatioita sekä luoda uusia vientikelpoisia tuotteita, mihin Suomen maine tietoyhteiskuntakehityksen huippumaana antaa hyvät mahdollisuudet. Tätä mainetta meillä ei ole varaa menettää.

On huolehdittava yritysten kilpailukyvystä, jotta voimme turvata kansantalouden kasvun ja luoda uusia työpaikkoja. Me emme pysty kilpailemaan jatkossakaan globaaleilla markkinoilla työn hinnalla, vaan huippuosaamisella. Se vaatii puolestaan vahvaa panostamista koulutukseen, tutkimukseen, tuotekehitykseen ja markkinointiin. Näin yksityinen ja julkinen sektori tukevat ja tarvitsevat toinen toistaan.

Talous on väline ihmisten hyvinvointiin. Vain osa tulevaisuuden haasteistamme liittyy kansainväliseen muutokseen osan ollessa sisäsyntyisiä kuten esimerkiksi väestön suhteellinen vanhentuminen. Kuitenkin hyvinvointiyhteiskuntamallimme ansiosta kustannukset voidaan jakaa pidemmälle aikavälille kuten on tehty koulutuksen suhteen. Uuden teknologian avulla voimme kehittää yksilöllisiä ja entistä taloudellisempia palveluja. Meidän on pidettävä kiinni pitkäjänteisestä yhteiskuntapolitiikasta.

Näiden laajojen yhteiskunnallisten tavoitteiden rinnalla korostuu kansalaisnäkökulma. Tietoyhteiskunnan on oltava demokraattinen ja solidaarinen yhteiskunta. Meidän tulee luoda kaikille kansalaisille mahdollisuudet toimia ja vaikuttaa yhteiskunnassa, joka entistä enemmän perustuu tieto- ja viestintäteknologian aktiiviseen käyttöön.

Suomen hallitus on ryhtynyt toimiin, jotta maamme menestyisi tieto- ja viestintäteknologian tuottajana ja hyödyntäjänä. Viime syksynä hallitus aloitti tietoyhteiskuntaohjelman, jonka tarkoituksena on lisätä kilpailukykyä ja tuottavuutta, sosiaalista ja alueellista tasa-arvoa sekä kansalaisten hyvinvointia ja elämänlaatua hyödyntämällä tieto- ja viestintätekniikkaa koko yhteiskunnassa. Tavoitteena on koko kansan tietoyhteiskunnan rakentaminen ja edistäminen. Kaikilla kansalaisilla tulee olla mahdollisuudet ja taidot käyttää ja hyödyntää tietoyhteiskunnan tarjoamia palveluita. Meidän tulee yhteistyössä rakentaa tasa-arvoista tietoyhteiskuntaa.

Hallituksen lisäksi myös eduskunta on aktiivinen tietoyhteiskunnan suuntaviivojen vetäjä. Eduskunta kävi tämän kuun alussa ajankohtaiskeskustelun suomalaisen tietoyhteiskunnan tulevaisuudesta.

Moni teistä tämän seminaarin osanottajista on mukana hallituksen tietoyhteiskunta-ohjelmatyössä. Eri alojen asiantuntijoiden ja toimijoiden yhteistyö on ohjelman onnistumisen ja sen täytäntöönpanon kannalta välttämätöntä. Poliittiset päätöksentekijät voivat olla luomassa edellytyksiä suomalaisen yhteiskunnan menestykselle, mutta sen toteuttamiseen tarvitaan yrityksiä, oppi- ja tutkimuslaitoksia – meitä kaikkia.

Tietoyhteiskunta voi vahvistaa demokratiaa. Se tarjoaa kansalaisille uusia mahdollisuuksia toimia ja osallistua yhteiskunnassa. Tietoverkot ovat lisänneet sananvapautta ja avoimuutta. Tietoyhteiskunnan uudet välineet antavat mahdollisuuksia parantaa elämän laatua ja tasa-arvoa tuottavuuden ohella. Ajasta ja paikasta riippumaton asioiminen ja toiminta on tullut mahdolliseksi. Erityisryhmät, esimerkiksi vammaiset, ovat saaneet aivan uusia mahdollisuuksia osallistua.

On aika kysyä ja arvioida, onko näitä mahdollisuuksia käytetty. Onko meidän tietoyhteiskuntamme inhimillinen ja oikeudenmukainen? Onko kaikilla mahdollisuus hyödyntää tietoyhteiskunnan välineitä?

Meillä on vahva usko koulutukseen ja osaamiseen. Tietoyhteiskuntaa rakennettaessa korostetaan usein huippuosaajien merkitystä. Se on edelleenkin tarpeellista, mutta sekä kansakunnan että yksityisen ihmisen hyvinvoinnin kannalta tärkeää on myös se, miten miljoonat suomalaiset jokapäiväisessä elämässään osaavat hyödyntää uusia välineitä. Osaamisessa on pyrittävä laaja-alaisuuteen. On mietittävä, millä toimin voidaan helpottaa kaikkien kansalaisten jokapäiväistä elämää oli se sitten työntekoa, asiointia, harrastamista tai yhteiskunnallista vaikuttamista.

Tietoyhteiskunnankin pohja on koulutuksellinen tasa-arvo. Jokaisen on opittava hankkimaan ja tuottamaan tietoa, mutta myös suhtautumaan siihen kriittisesti. Tietoyhteiskunnassa tarvitsemme uudenlaiset kansalaistaidot.

Verkot ovat avoinna kaikille, lapsillekin. Vanhempien on voitava kannustaa lapsiaan tietoyhteiskunnan tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiseen pelkäämättä lastensa puolesta. Lainvastainen ja vastenmielinen materiaali on vain pieni osa Internetin sisältöä, mutta yhteiskunnan on huolehdittava, että vanhemmat tietävät keinot ja apuvälineet, joilla lapsia voidaan suojella.

Tekniikka on kuitenkin vain väline yhteiskunnan kehittämisessä. Se ei riitä, että maassa on maailman parhaat verkot ja laitteet. Kun arvioidaan kansalaisten ja yritysten tietotekniikasta saamia hyötyjä, pitää puhua palveluista ja sisällöistä.

Tekniikan ehdoin ei voi mennä kuinka pitkälle tahansa. Tavallinen ihminen käyttää tekniikkaa, jos se palvelee häntä arkipäivän elämässä. Niin elinkeinoelämällä kuin julkisella sektorilla on suuri vastuu siitä, että palvelut ovat riittävän helppokäyttöisiä eikä kuluttajan toiveita ja vaatimuksia unohdeta.

Tietoyhteiskunnassakin pitää olla valinnan vapaus. Sähköinen asiointi mahdollistaa henkilökohtaisen palvelun säilyttämisen. Se mahdollistaa inhimillisen työvoiman siirtämisen henkilökohtaiseen palveluun niille, jotka sitä tarvitsevat. Sähköinen asiointi voi olla hankalaa iäkkäille ja tietyille erityisryhmille, kuten terveyden- ja sosiaalihuollon asiakkaille. Näille erityisryhmille pitää ja voidaan tarjota henkilökohtaista palvelua. Vaikka yhteiskunta teknistyy, tai ehkä juuri siksi, henkilökohtaisia kontakteja tarvitaan yhä enemmän.

Kysymys demokraattisen ja solidaarisen tietoyhteiskunnan luomisesta ei koske vain Suomea. Vuonna 2002 Euroopassa oli noin 166 miljoonaa ja Afrikassa vajaa 8 miljoonaa Internetin käyttäjää. Tämä globaali digitaalinen kuilu on kurottava umpeen mahdollisimman nopeasti. Informaatioteknologialla on suuri merkitys globalisaation hallinnassa, ja kehittyvät kansallisvaltiot voivat teknologian avulla edistää demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta sekä vahvistaa hyvää hallintoa ja yhteiskunnan oikeudenmukaisuutta.

Kansainvälinen yhteisö on ryhtynyt toimiin; viime vuoden lopussa tietoyhteiskuntaa käsittelevä World Summit on the Information Society (WSIS) –huippukokous hyväksyi tietoyhteiskunnan kehittämistä koskevat periaatteet.

Globaaleilla foorumeilla Suomella on hyvä maine tasa-arvoisena ja oikeudenmukaisena tietoyhteiskuntana. Me voimme käyttää sitä todisteena tietoyhteiskunnan kestävän kehityksen puolesta. Toivon sen olevan myös yhteistyön pohjana kaventaessamme kansainvälistä digitaalista kuilua.