Tasavallan presidentti Tarja Halosen avauspuheenvuoro Chydenius-seminaarissa Kokkolassa 1.8.2009

(muutosvarauksin)

Talouskriisi koettelee Suomea, muita Euroopan unionin jäsenmaita ja lähes kaikkia maailman maita raskaasti. Bruttokansantuotteen arvioidaan laskevan EU-alueella neljä prosenttia, Suomessa kuusi prosenttia. Kesäkuun lopussa Suomessa oli 275 000 työtöntä työnhakijaa. Työttömyysprosentti on jo yli yhdeksän. Maailmantalous supistuu tänä vuonna ensimmäistä kertaa puoleen vuosisataan. Perheillä on huoli toimeentulosta. Kasvava työttömyys varjostaa nuorten uskoa tulevaisuuteen.

Kriisistä selviämiseksi ei voida luottaa pelkästään markkinatalouden omaan korjauskykyyn, vaan useimpien asiantuntijoiden mukaan tarvitaan yhteisiä tehokkaita toimia. Suomen omien päätösten ja EU:n toimenpiteiden tulee täydentää toisiaan. Lisäksi tarvitaan maailmanlaajuista yhteistyötä, johon suurten maiden lisäksi muidenkin pitää voida osallistua.

Olemme oppineet paljon 1990-luvun vaikeuksista. Oma pankkilaitoksemme on nyt aikaisempaa paremmassa kunnossa. Samaa voi sanoa useimpien yritysten ja myös valtion taloudesta. Nyt voisi kuitenkin toivoa, että kotityöt on tehty myös muissa EU-maissa. Unionin ja ennen kaikkea yhteisvaluuttaan kuuluvien maiden kokonaisvahvuus on tärkeä asia globalisaatiossa.

EU on sopinutkin elvytystoimista ja rahoitusvalvonnan tehostamisesta. Näillä toimilla pyritään ylläpitämään kysyntää, turvaamaan rahoitusta ja palauttamaan luottamus talouteen. Tämä on tärkeää jokaiselle jäsenmaalle ja hyvin toimiville sisämarkkinoille, mutta myös ulospäin.

Unioni on ollutkin aloitteellinen toimija myös globaalitasolla. Se on ollut mukana päättämässä suurimpien talouksien ja kansainvälisten rahoituslaitosten yhteisistä toimista, joita nyt pannaan täytäntöön. EU:n periaatteena on ollut, että protektionismi ei ole vastaus talousvaikeuksiin, vaan vapaakauppaan perustuvaa yhteistyötä on kehitettävä edelleen.

EU:n vuonna 2000 hyväksymä Lissabonin strategian periaate nähdä taloudellinen integraatio laajemmassa, inhimillisessä ulottuvuudessa oli taloudellisessa korkeasuhdanteessakin tärkeä. Nyt laman puristuksessa yhä useammat huomaavat työllisyyden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden merkityksen aikaisempaa paremmin.

***

Nopeasti etenevä globalisoituminen on hyödyttänyt monia. Viime vuosina maailmantalous on kasvanut yli neljä prosenttia vuodessa, kehittyvät taloudet jopa kaksi kertaa nopeammin. Erityisesti Kiina ja Intia ovat nousseet EU:n, Yhdysvaltojen ja Japanin rinnalle maailman uusiksi kasvukeskuksiksi. Myös Suomen lasketaan kuuluvan globalisaation edunsaajiin.

Lisääntynyt keskinäisriippuvuus toimii kuitenkin myös toisin päin. Vuosi sitten USA:ssa puhjennut rahoituskriisi levisi nopeasti eri maihin ja maanosiin. Se laajeni nopeasti reaalitalouteen ja toi esille aikaisempaakin selvemmin hallitsemattoman globalisaation vaaratekijät. Kansainvälinen työjärjestö ILO arvioi, että pitkittyvää talouskriisiä seuraa vakava työllisyyskriisi. Järjestö onkin jo sopinut omasta maailmanlaajuisesta toimintaohjelmastaan, jota hallitukset ja työmarkkinajärjestöt ryhtyvät panemaan toimeen.

Me suomalaiset kärsimme täällä kotimaassamme 90-luvun alun talouskriisin seurauksista hyvin pitkään. Vaikka talous saatiin nousuun verrattain nopeasti, on meitä varjostanut sitkeä pitkäaikaistyöttömyys. Yhdeksänkymmenluvun alun kriisin poliittista keskustelua tutkittaessa yhä edelleen hämmentää monien piittaamattomuus jyrkästi kasvamaan lähteneestä työttömyydestä. Toivottavasti päättäjät ovat tällä kertaa viisaampia.

Erityisen voimakkaasti nykyinen globaali talouskriisi koskettaa kehitysmaita. Niissä köyhyyden ja eriarvoisuuden lisääntymisellä voi olla todella vakavia vaikutuksia. 1,4 miljardia ihmistä elää köyhyydessä, 850 miljoonaa näkee nälkää. Taloudellinen ahdinko vaikeuttaa YK:ssa yksimielisesti hyväksyttyjen vuosituhattavoitteiden saavuttamista. Se on inhimillisesti väärin ja se lisää yhteiskunnallista epävakautta.

Tuki kehitysmaille olisikin opittava näkemään myös osana toimia, joilla talouskriisiin vastataan. Suomi ja muut EU-maat ovat sitoutuneet nostamaan kehitysapunsa 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2015 mennessä. Tästä kiinni pitäminen on erityisen tärkeää, koska EU:n osuus globaalista kehitysavusta on 60 prosenttia.

***

Ihmisen ja luonnon hyvinvoinnin on kuljettava käsi kädessä. Sen turvaamiseksi on talouskriisistä huolimatta käytävä käsiksi globaaleihin ongelmiin, jotka uhkaavat yhteistä tulevaisuuttamme. Ilmastonmuutos ei jää odottamaan mahdollista taloudellista nousukautta. Sen torjumiseen on ryhdyttävä nyt.

Tulevan syksyn aikana käydään YK:n puitteissa neuvottelut uudesta ilmastosopimuksesta, joka on tarkoitus hyväksyä Kööpenhaminassa ensi joulukuussa. Tavoitteenasettelussa EU-maiden rooli on ollut keskeinen. On ilahduttavaa, että Yhdysvallat on liittynyt kansainväliseen ilmastoyhteistyöhön, mutta uudelle sopimukselle olisi saatava kaikkien – myös kehitysmaiden tuki.

Ilmastonmuutoksen haitat heikentäisivät erityisesti köyhimpien kehitysmaiden naisten elinoloja. Heidät on otettava huomioon ja heille on annettava puhevalta näissä neuvotteluissa. Pitkävaikutteinen työ ilmastokriisin välttämiseksi voi onnistua vain naisten osallistuessa siihen aktiivisesti. He huolehtivat arkielämästä ja heillä on edelleen päävastuu seuraavan sukupolven kasvattamisesta ympäristötietoisuuteen.

Maaliskuussa YK, EU ja myös me suomalaiset olimme varsin näkyvästi järjestämässä Liberiassa kokousta, jossa naisten rooli ilmastoasioissa oli keskeisesti esillä. Se oli suuri menestys. Uusi tapaaminen pidetään syyskuussa New Yorkissa YK:n yleiskokouksen yhteydessä. Pääsihteeri Ban Ki-moon itse korostaa ilmastonmuutoksen torjuntaa ja pitää naisten osuutta tärkeänä.

***

Talouskriisi on nähtävä vakavana muistutuksena siitä, että tähänastinen meno ei voi jatkua. Emme voi hyväksyä sitä, että itsekkyys, ahneus, keinottelu ja suoranaiset väärinkäytökset suistavat maailmantalouden kriisistä toiseen ja aiheuttavat mittaamatonta inhimillistä kärsimystä. Tarvitaan selviä pelisääntöjä, joihin sitoudutaan kaikkien yhteisen edun nimissä. Näitä asioita ei voida jättää vain rajoitettujen maaryhmien päätettäviksi.

Yhteiseksi tavoitteeksi on otettava kestävä kehitys. Maapallon rajallisten luonnonvarojen käytön on oltava järkevää ja tasapuolista.

Vihreä elvytys edellyttää ympäristöystävällisen teknologian kehittämistä ja käyttöönottoa. Suomella on tähän tarvittavaa osaamista. Energiatehokkailla tuotteilla ja menetelmillä luomme itsellemmekin uusia työpaikkoja.

Tarvitaan innovatiivisuutta. Suomi tunnetaan myös tasokkaan ja tasa-arvoisen koulutuksen mallimaana. Se on ollut tärkeä tekijä menestymisessämme. Siitä on pidettävä kiinni. Koulutusosaaminen olisi oiva suomalainen vientituote, joka samalla edistäisi kestävän kehityksen tavoitetta.

***

Ajankohtainen tilanne antaa aiheen kyseenalaistaa vallitsevia käsityksiä ja toimintatapoja sekä etsiä uudenlaisia ratkaisuja. Hyvän esimerkin tästä lähestymistavasta tarjoaa Anders Chydenius. Hänen toimintansa taloudellisen liberalismin, vapaakaupan ja sananvapauden puolesta oli aikaansa edellä. Toivon että tämän seminaarin puheenvuorot ovat yhtä ennakkoluulottomia kuin ne ajatukset, joita Chydenius omana aikanaan esitti.

Haluan esittää sydämelliset kiitokseni Kokkolan kaupungille ja Anders Chydenius -säätiölle heidän aloitteestaan järjestää seminaari tästä tärkeästä ja ajankohtaisesta aiheesta. Toivon, että keskustelu synnyttää ajatuksia, joista voi olla hyötyä tämänhetkisessä taloudellisessa tilanteessa ja myös tulevaisuudessa.