Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Pohjois-Karjalan Kirjapaino -konsernin juhlassa Joensuussa 1.10.2004

Syksyn alkaessa olemme muistelleet jatkosodan päättymistä 60 vuotta sitten. Tänään tilanne on aivan toinen, ratkaisevasti parempi. Rauha on kestänyt ennätyspitkän ajan. Lisäksi toista maailmansotaa seurannut kylmä sotakin on ohi ja kansainvälinen integraatio on kestävällä tavalla tuonut ratkaisun moniin vaikeisiin eurooppalaisiin ongelmiin.

Tänä päivänä käsityksemme turvallisuudesta on laajentunut. Perinteisen sodan uhka on pienentynyt, mutta ihmisten arkea tuntuvat uhkaavan monet muut vaarat terrorismista ja kansainvälisestä rikollisuudesta, uusista nopeasti leviävistä taudeista aina ympäristökatastrofeihin ja ilmastomuutoksiin saakka. Tiivistyvän kansainvälisen kanssakäymisen ja globalisaation myötä turvallisuudesta on tullut ihmiskunnan yhteinen haaste.

Voidaksemme huolehtia omasta turvallisuudestamme meidän suomalaistenkin on oltava yhteistyössä muiden valtioiden ja erityisesti eurooppalaisten naapuriemme kanssa. Uhkiin pitää vaikuttaa siellä, missä ne syntyvät. Me voimme vahvistaa demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltiota sekä tukea sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja kestävää kehitystä kaikkialla. YK, EU ja muu eurooppalainen yhteistyö, kuten Euroopan neuvosto ja ETYJ, ovat vakiintuneet meille tutuiksi vaikuttamisen kanaviksi.

Samanaikaisesti juuri meidän on huolehdittava tämän maan ja kansan, Suomen ja suomalaisten turvallisuudesta. Me emme unohda historian opetuksia, mutta samalla meidän on kyettävä arvioimaan maailmalla tapahtuvia muutoksia.

* * *

Muutokset turvallisuuspoliittisessa ilmastossa ovat yleensä tapahtuneet vähitellen. Poikkeuksen muodostivat New Yorkin ja Washingtonin terrori-iskut 11.9.2001. Vain muutamaa kuukautta aikaisemmin valtioneuvosto oli antanut meillä turvallisuuspoliittisen selonteon ja keskustelu kävi vilkkaana. Vieraanani oli tuolloin Helsingissä Saksan liittopresidentti Johannes Rau puolisoineen. Vierailu päättyi suunnitelmista poiketen yhteiseen surujuhlaan, jossa presidentti Rau ennusti, ettei maailma sen päivän jälkeen enää olisi entisensä – ja oikeassa hän oli.

Nämä järkyttävät tapahtumat vaikuttivat ratkaisevasti kehitykseen koko maailmassa ja erityisesti Yhdysvalloissa. Vaikutukset ulottuivat Afganistaniin, Irakiin ja Lähi-itään. Ne nopeuttivat monia rakennemuutoksia Natossa ja Nato-maissa ja myös Natoon kuulumattomassa Ruotsissa. Epäilemättä ne vaikuttivat myös EU:n turvallisuus- ja puolustuspoliittisen yhteistyön nopeaan tiivistymiseen viime vuosina.

Valtioneuvosto antoi viikko sitten eduskunnalle yhdessä valmistamamme selonteon Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Tässä 167-sivuisessa asiakirjassa on eritelty maamme turvallisuuspoliittista toimintaympäristöä ja siinä tapahtuneita muutoksia edellisen selonteon jälkeen eli siis kuluneen kolmen vuoden ajalta. Se on meidän suomalainen vastauksemme uuden vuosisadan haasteisiin.

Suomen turvallisuuspoliittisen linjan tavoitteena on oman maamme itsenäisyyden ja yhteiskuntamme perusarvojen sekä suomalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen. Tähän pääsemme harjoittamalla johdonmukaista ulkopolitiikkaa ja huolehtimalla uskottavasta puolustuksesta sekä osallistumalla aktiivisesti kansainväliseen yhteistyöhön.

Selonteon lähtökohta on laaja kahdessa mielessä. Yhtäältä turvallisuus on tämän päivän maailmassa maantieteellisesti jakamaton. Todennäköisimpänä uhkakuvana selonteossa mainitaan alueelliset kriisit. Nämä – joskus kaukanakin maamme rajojen ulkopuolella olevat kriisit – voivat ulottaa vaikutuksensa myös Suomeen.

Toisaalta selonteon turvallisuuskäsite on laaja siinäkin mielessä, että kaikki turvallisuuteen vaikuttavat tekijät sotilaallisen voiman käytöstä luonnonkatastrofeihin on koottu kokonaisuudeksi. Myös turvallisuuspolitiikan keinovalikoima nähdään kokonaisuutena terveydenhuollosta ja öljyntorjunnasta aseelliseen maanpuolustukseen saakka.

Koskaan aikaisemmin maamme turvallisuus- ja puolustuspoliittiset perusselvitykset eivät ole perustuneet näin johdonmukaisesti turvallisuuden laajaan käsitteeseen.

* * *

Suomen oma turvallisuus on tällä vuosikymmenellä vahvistunut. Maantieteellisen lähiympäristömme vakaus on lisääntynyt. Tehtävää on kuitenkin edelleen sekä monenkeskisessä että kahdenvälisessä työssä. Esimerkiksi rajasopimukset Venäjän sekä Viron ja Latvian välillä eivät ole vielä astuneet voimaan.

Sisäinen turvallisuutemme on huippuluokkaa kansainvälisessä vertailussa, mutta työ jatkuu, koska meidänkin yhteiskuntamme on tullut entistä herkemmin haavoittuvaksi sinänsä myönteisen teknisen ja taloudellisen kehityksen myötä. Suurimman uhan suomalaisten turvallisuudelle arvioidaan tulevan kuitenkin maamme rajojen ulkopuolelta.

Ensisijaista turvallisuuspolitiikassamme on ennaltaehkäisevä työ, niin täällä omassa maassa kuin kansainvälisen yhteistyön kentällä. Kumpikaan työ ei ole mitään hurskastelevaa maailmanparannusta vaan käytännöllistä ja selväjärkistä työtä omankin turvallisuutemme lisäämiseksi.

Suomi on ollut kymmenen vuotta Euroopan unionin jäsen. Tänä aikana unionista on tullut ennaltaehkäisevän turvallisuuspolitiikkamme tärkein yhteistoimintakanava. Suomi tukee voimakkaasti myös Yhdistyneitä kansakuntia maailmanlaajuisen yhteistyön välineenä.

Jos kriisien ennaltaehkäisy epäonnistuu, ne on kyettävä hallitsemaan niin, että kriisit eivät aiheuta laajempia vaikutuksia. Tällöinkin sotilaalliset kriisinhallinnan keinot ovat viimeinen ja aina väliaikainen keino. Myös kriisien jälkihoidossa sovittelun ja siviilikriisinhallinnan keinot ovat etusijalla. Mutta mikäli palokuntaa tarvitaan, sen on tultava nopeasti paikalle ja toimittava ammattitaitoisesti.

Suomi on ollut lähes puolen vuosisadan ajan YK:n rauhanturvatoiminnan suurvalta. Viime vuosina olemme olleet mukana myös Nato-johtoisissa kriisinhallintaoperaatioissa, väestöön suhteutettuna aktiivisemmin kuin monet Nato-maat. EU on parhaillaan kehittämässä omaa kriisinhallintakykyään ja perinteidensä mukaisesti Suomi osallistuu tähän työhön.

Suomen vahvistuva kriisinhallintakyky tukee ratkaisevasti kykyämme puolustaa omaa maatamme. Oman uskottavan puolustuskykymme selkärankana säilyy edelleen yleiseen asevelvollisuuteen perustuva alueellinen puolustus.

Puolustusmäärärahamme ovat pohjoismaisessakin vertailussa niukat. Tästä huolimatta me kykenemme kustannustehokkaasti kouluttamaan kansainvälisesti vertaillen suuren reservin ja jatkuvasti pitämään ajan tasalla puolustusvoimien aseistusta. Samalla koulutusjärjestelmämme on luonut hyväksi havaitun perustan vapaaehtoisen, korkealaatuisen henkilöstön värväämiselle kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviin.

Tänään ja tästä eteenpäin me voimme luottaa siihen, että puolustusvoimamme kykenevät täyttämään tehtävänsä sekä oman maan ja kansan puolustamisessa että vaativissakin kansainvälisissä operaatioissa.

* * *

Selonteon yhteydessä päätettiin myös, että Suomi luopuu jalkaväkimiinoista ja liittyy 1999 solmittuun Ottawan sopimukseen. Tällä sopimuksella kiellettiin sellaiset henkilömiinat, jotka olivat aiheuttaneet ja edelleen aiheuttavat suunnatonta tuhoa ja kärsimystä siviiliväestölle maailman kriisialueilla kaikissa maanosissa.

Vaikka Suomi ei ollut vielä viime vuosikymmenen lopussa valmis allekirjoittamaan Ottawan sopimusta, me asetuimme jo 1997 kannattamaan itse tavoitetta, jalkaväkimiinojen täyskieltoa. Samoin Suomi sitoutui yhdessä muiden EU-maiden kanssa siihen, ettei olemassa olevia henkilömiinoja uusita. Päätimme myös selvittää, miten nämä miinat voidaan korvata muilla asejärjestelmillä ja mitä tämä tulee maksamaan.

Vuoden 2001 selonteossa asetimme tavoitteeksi, että Suomi liittyisi sopimukseen vuonna 2006 ja miinat hävitettäisiin vuonna 2010 siten, ettei uskottavasta puolustuskyvystä tingitä. Olin itse tässä päätöksessä mukana ja toivoin, että sen mukaan olisi voitu edetä.

Tehtyjen selvitysten perusteella olemme nyt päättäneet, että Suomi liittyy Ottawan sopimukseen vuonna 2012 ja käyttää sopimuksen sallimat neljä vuotta miinojen hävittämiseen.

Tärkeintä on, että nyt tehty selkeä päätös takaa sekä ulkopolitiikan että maanpuolustuksen uskottavuuden. Miinoja korvaavien uusien asejärjestelmien käyttöönotto alkaa asteittain jo vuonna 2009. Nyt tehdyn päätöksen ansiosta Suomen puolustuskyky ei heikkene, pikemminkin päinvastoin. Mikäli miinojen korvaaminen olisi aloitettu vasta niiden alkaessa lopullisesti vanhentua, eli ensi vuosikymmenen puolivälissä, puolustuskykymme olisi hyvinkin voinut heikentyä. Pitkä valmisteluaika antaa mahdollisuudet myös sopeuttaa kustannukset muihin budjettivaatimuksiin.

* * *

Nyt annettu selonteko antaa vankan perustan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkamme pitkäjänteiselle kehittämiselle. Vaativin tehtävä tässä on sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan hyvä ja tehokas yhteensovitus.

Kansainvälisten kriisien sotilaallisesta hallinnasta meillä on jo vuosikymmenten kokemukset. Osallistuminen EU:n nopean toiminnan kriisinhallintajoukkojen luomiseen on lähivuosien suuri tehtävä. Siviilikriisinhallinnan kehittämisessä, johon osallistuvat poliisi, rajavartiosto sekä pelastus- ja muut viranomaiset, ollaan vielä alkutilanteessa. Meidän on rakennettava Suomelle ja suomalaisille luonteva ja arvostettu kokonaisprofiili kansainvälisen rauhan turvaamisessa.

Eduskunta on aloittanut selonteosta hyvin vilkkaan keskustelun. Jo lähetekeskustelussa käytettiin yhteensä 209 puheenvuoroa. Myös pitkään valmisteltua henkilömiinaratkaisua puitiin perusteellisesti lähetekeskustelussa, kuten olemme myös Karjalaisen sivuilta voineet lukea.

Keskustelun vireys on myönteistä. Se on merkki ulko- ja turvallisuuspoliittisen kulttuurimme lopullisesta vapautumisesta kylmän sodan vuosien jäykkyyksistä. Eduskunnan vastaus selontekoon tulee antamaan suuntaviivoja seuraavien vuosien työlle.

* * *

Olen puheessani käsitellyt Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ajankohtaisia kysymyksiä. Haluaisin tässä yhteydessä kuitenkin muistuttaa myös lähestyvistä kunnallisvaaleista. Menkää äänestämään!

Haluan esittää vuosipäiviään viettäville Pohjois-Karjalan Kirjapaino-konsernin sanomalehdille parhaat onnitteluni ja toivottaa lehdille ja niiden kautta koko suomalaiselle aluelehdistölle elinvoimaista tulevaisuutta sananvapauden palveluksessa.