Tasavallan presidentin haastattelu Helsingin Sanomissa 22.6.2001

UNTO HÄMÄLÄINEN / Helsingin Sanomat 22.6.2001 Presidentti menopäällä

Tarja Halonen kuljettaa mielellään Kultarannan vieraita golfautolla


"Kun lukee historiaa, huomaa, etteivät poliitikot - eivätkä toimittajatkaan - ole aina olleet riittävällä mielikuvituksella varustettuja."




Ujostuttaa. Pitäisikö tässä rykäistä vai koputtaa raollaan olevaan oveen. En millään haluaisi häiritä, sillä he näyttävät niin onnellisilta. Kissa lepää työpöydällä ja nainen silittää sen turkkia.

Onneksi hän vilkaisee, hymyilee iloisesti ja huikkaa: "Tuu sisään vaan."

Hiivin tasavallan presidentin työhuoneeseen. Tarja Halonen jatkaa silittelyä ja kissa nauttii elämästään. Mutta harmillista kyllä nyt meidän on kuitenkin käteltävä, ja sillä aikaa kissa loikkaa pöydältä ja pujahtaa ovesta.

Presidentti lohduttaa, ettei tätä pidä ottaa henkilökohtaisesti. Kissa lähtee aina matkoihinsa, jos työhuoneeseen tulee vieras.

Olemme Naantalin Kultarannassa, presidentin kesäkodissa, jonne Halonen ja hänen puolisonsa Pentti Arajärvi muuttivat viime viikolla. He ovat täällä jo toista kesää, joten kaikki on tuttua. Uusien asukkaiden kädenjälki näkyy jo olohuoneessa: se on valoisa ja huonekalut ovat konstailematonta Aaltoa.

Olohuoneen seinällä on muun muassa Helene Schjerfbeckin pysäyttävä maalaus "Kirkkoväkeä".

Se on lainassa Ateneumista, jonne Kultarannasta on lainattu teoksia "Pinta ja syvyys" -näyttelyyn. Ateneumissa voi ihailla esimerkiksi Antti Favénin "Huviretki"-taulua.

Halonen sanoo olevansa elämäänsä tyytyväinen. Vointi on kuulemma hyvä. Presidentin tehtävässä on vähemmän töitä kuin ulkoministerin, vaikkei nytkään työn puutetta ole.

"Vaikka se (presidentin tehtävä) vieraannuttaa kansainvälisen politiikan arkipäivän yksityiskohdista, toisaalta se ehkä antaa mahdollisuuden miettiä kokonaisuuksia. Siinä mielessä vointi ja työntekomahdollisuudet sopivat hyvin yhteen."

Tuoreen gallupin mukaan Halonen on huippusuosittu. Suosiopuntareita seurataan Kultarannassakin, sillä presidentinvaalien toinen kierros oli niin tasainen, että luvut kertovat sen, miten kansalaiset ovat sopeutuneet uuteen päämieheen. Halonen vaikuttaa helpottuneelta. Ei syytä suurempaan huoleen.

Tapaamme juhannusviikon maanantaina. Edellisellä viikolla Halonen on osallistunut Euroopan unionin huippukokoukseen Göteborgissa, ja haastattelun jälkeisenä aamuna hän matkustaa Kaarle Kustaan ja Silvian hopeahääpäiville Tukholmaan.

Göteborgin kokous painaa Halosen mieltä. Rauhanomaisena alkaneet mielenosoitukset karkasivat mielenosoittajien ja poliisien otteluksi, jonka jälkiä parsitaan. Hän on itse kansalaisaktivisti, entinen tai nykyinenkin mielenosoittaja, osallistuihan presidentti viime elokuussa Hiroshiman muistopäivänä hiljaiseen kynttilämielenosoitukseen Töölönlahdella.

"Vetäisin rajan niin, että väkivaltaisuudet on tuomittava. Väkivalta ei tuo mitään hyvää", hän sanoo ehdottomasti.

Presidentti on maan johtava huomiovallan käyttäjä. Ja nyt hänellä on painavaa sanottavaa: onko niin, että EU:n huippukokouksia riivaavat mielenosoitukset, laskevat äänestysprosentit unionin parlamenttivaaleissa ja jäsenmaiden kansanäänestyksissä sekä sisäisissä vaaleissa viestittävät jostakin huolestuttavasta?

"Mikä on saanut perinteisen edustuksellisen demokratian tai kansanäänestykset sellaisiksi, etteivät ne ole kiinnostavia. Se on iso kysymys, jota kannattaa pohtia."

Halonen on 57-vuotias, ja hän kuuluu osallistujasukupolveen. Hän oli itse ehdokkaana kymmenissä vaaleissa ja on äänestänyt kaikissa vaaleissa yli 30 vuotta.

Halosta askarruttaa nimenomaan se, että sekä kaukaiset asiat, esimerkiksi EU, että läheiset asiat, kuten kunnallisvaalit, vetävät entistä vähemmän väkeä uurnille. Perusteeksi ei enää käy se tuttu selitys, että EU-asiat eivät kosketa tavallista ihmistä. Kunnallisasiat nyt ainakin koskettavat jokaista.

Kesäkuun alussa julkistetun selvityksen mukaan vain joka kolmas nuori helsinkiläinen äänesti viime syksyn kunnallisvaaleissa.

"Se tuntuu huolestuttavalta ja surulliselta. Ja miksi minä olen niin haikea, kun ajattelen 25:tä viime vuotta, kuinka tärkeä asia on ollut luoda oikea, todellinen demokraattinen yhteiskunta ja saada aikaan tavalliset vaalit - ei pelkästään meistä kaukana, kuten vaikka Nicaraguassa, vaan lähellä esimerkiksi meidän eteläisessä naapurissamme."

"Täällä on oikeus käytössä, sitten ei mikään kelpaa", päivittelee Halonen ja pohtii sitä, mitä äänestämättömyys saattaa pitkän päälle vaikuttaa demokratiaan. Äänestämättömyyden perinne siirtyy aina vain vanhemmalle ikäluokalle.

Halonen itse kuuluu siihen väkeen, jossa toimittiin juuri päinvastoin. Niin porvarillisissa kuin työläisperheissäkin äänestämisen traditio haluttiin siirtää lapsille. Se oli kunnia-asia.

Mikä on presidentin viesti vaaleille selkänsä kääntäneelle nuorisolle, jossa kuitenkin on kiinnostusta yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, mutta vanhat keinot eivät oikein kelpaa?

Halonen ei tämän enempää heristele sormea, vaan vetoaa suoraan nuorten omaan älyyn: äänestämisen ja yhteiskunnallisen päätöksenteon välinen linkki on taas löydettävä. Mitkään muut keinot, esimerkiksi erilaiset keskustelut internetissä ja suoran vaikuttamisen tapahtumat, eivät korvaa äänestämistä. Eikä mielipidemittaus ole sama kuin äänestys, vaalien tulosta ei ole ratkaistu, jos on vastannut kysymyksiin ja ennen vaaleja julkistetaan jokin mittaus.

Göteborgin huippukokous jää historiaan toki muustakin kuin mielenosoituksista. Siellä tehtiin jatkopäätöksiä EU:n laajentumisesta, vaikka juuri kokouksen alla irlantilaiset hylkäsivät kansanäänestyksessä laajentumista koskevan Nizzan sopimuksen.

"Tulokset olivat hyvät. Piti saada sellainen ulostulo, että sekä jäsenmaat että hakijamaat olisivat vakuuttuneita, että prosessi on peruuttamaton, kuten kokouksen tekstissä sitten sanottiinkin."

Halonen pitää kokouksen laajentumispäätöstä tässä vaiheessa riittävänä.

"Voidaan hyvin lähteä siitä, että neuvotteluissa edistyttäisiin niin, että edistyneimmät ovat mukana 2004 järjestettävissä EU-parlamenttivaaleissa. Se voi olla houkutteleva näkökulma myöskin hakijamaille."

Toinen myönteinen asia oli EU-johtajien ja Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin ensimmäinen tapaaminen. Bushia ei aikaisemmin tunnettu, mutta hänen maineensa oli kyllä kiirinyt tänne asti. Halonenkin sanoo peilanneensa tapaamansa miestä siihen kuvaan, jonka media oli välittänyt, ja yllättyneensä positiivisesti.

"Hän kuunteli tarkkaavaisesti ja kommentoi rakentavasti, käyttäisin suomalaista sanaa fiksusti."

Tulevaisuutta ajatellen merkittävintä oli se, että Bush osoitti jatkavansa Euroopan ja Yhdysvaltain perinteistä yhteistyötä. Vaikka uudella presidentillä on tarve tehdä pesäeroa edeltäjiinsä Bill Clintoniin ja isäänsä George Bushiin, kaikkea ei sentään tarvitse muuttaa.

Bushin ulkoministerin Colin Powellin ja EU-maiden ulkoministerien tapaamisessa oli menty kansainvälisen politiikan yksityiskohtiin, ja viestit sieltäkin olivat myönteisiä.

Kesäkuun alussa vaihtui puolustusvoimien komentaja, kun kenraali Gustav Hägglundin tilalle tuli amiraali Juhani Kaskeala. Ylipäällikön ja uuden komentajan yhteistyö alkoi huonosti: julkisuuteen levisi tieto sanaharkasta, jonka oli aiheuttanut Kaskealan ensimmäisessä tiedotustilaisuudessaan antama kannanotto. Kaskealan mukaan Baltian maiden mahdollinen Nato-jäsenyys vakauttaa aluetta.

Keskustelun sävystä liikkuu erilaisia tietoja, mutta kumpikaan keskustelijoista ei ole suostunut sanomaan asiasta julkisesti mitään. Eikä presidentti halua nytkään puhua yksityiskohdista. Mutta hänen elekielensä kyllä kertoo, että häntä harmittaa ja toisaalta huvittaa keskustelun saama sävy. Helsingin Sanomien Terho piirsi hänelle kaulimenkin. Minkä Terho olisi piirtänyt vastaavan keskustelun jälkeen Martti Ahtisaaren käteen, presidentti aprikoi.

"Kutsuin hänet keskusteluun sen vuoksi, että hän oli uusi komentaja ja mentiin erilaisia asioita läpi. Minulle Kaskeala on tietysti tuttu, hän ja (alivaltiosihteeri) Jaakko Blomberg olivat niitä henkilöitä, joiden kanssa tein ulkoministerinä edellistä puolustuspoliittista selontekoa."

"Kyllä minun mielestäni meillä on fiksu mies, ja nimenomaan tämän puolen osaava. En minä usko, että häntä tarvitsi tässä mielessä lainausmerkeissä pahemmin puhutella."

Samaan hengenvetoon presidentti haluaa muistuttaa, minne puolustuspolitiikan keskustelu nyt pitäisi suunnata. Presidentti, hallitus ja kenraalit ovat saaneet valmiiksi puolustuspoliittisen selontekonsa, nyt on muiden vuoro.

"On nimenomaan poliittisten päättäjien asia päättää, minkälaista politiikkaa tehdään. Nyt on eduskunnan aika sanoa mielipiteensä."

Palataan vielä Kaskealan sanomisiin. Naton laajentuminen Baltiaan on ollut ja on edelleenkin Suomen ulkopolitiikalle vaikeasti kommentoitava asia, sillä siitä Nato ja Venäjä ovat eri mieltä. Suomen perinteinen kanta on ollut, että avatessaan ovensa kaikille halukkaille jäsenmaille Nato myös samalla ottaa vastuun niistä. Hakijamailla on oikeus saada pyyntöihinsä kunnollinen vastaus.

"En usko, että me voimme vaikuttaa siihen, ketkä tulevat jäseniksi, joten meidän ei kannata niin kauhean paljon edes pyydettäessä asettua neuvonantajan rooliin."

Hän arvioi, että Natossa on puntaroitu nimenomaan mahdollisen laajenemisen vaikutusta kokonaistilanteeseen. Se on vienyt aikaa.

"Annan täyden tunnustuksen sille, että tekevät sitä huolellisesti."

Viimeisistä tiedoista - hakijamaiden ja jäsenmaiden lausunnoista sekä Bushin puheenvuoroista - Halonen päättelee jäsenyystilanteen selkiintyneen.

"Näyttää aika paljon myönteisemmältä sen suhteen, että he tekisivät päätöksiä ensi vuoden lopulla."

Presidentti on myös tyytyväinen siihen, että Yhdysvalloissa ja Natossa laajentumista katsotaan kokonaisuuden kannalta ja harkitsevasti.

Presidentin ja hallituksen turvallisuus-ja puolustuspoliittisessa selonteossa vahvistettiin taas kerran Suomen oma linjaa. Suomi ei pyri Natoon, vaan pysyy vallitsevissa olosuhteissa sotilaallisesti liittoutumattomana maana.

Halonen on Suomen turvallisuustilanteeseen tyytyväinen. Se on nyt parhaimmillaan Suomen historiassa, mutta silti pitää koputtaa puuta.

"Kun lukee historiaa, huomaa, etteivät poliitikot - eivätkä toimittajatkaan - ole aina olleet riittävällä mielikuvituksella varustettuja."

Gustav Hägglund on arvioinut, että EU-jäsenenä Suomi on nyt paremmassa turvassa eikä meitä jätetä yksin, jos joku uhkaa Suomea. Jaatteko tämän käsityksen?

"Jaan."

Synkkien uhkakuvien maailmasta siirrymme leppoisampiin aiheisiin. Keskustan puheenjohtaja Esko Aho on juuri haastattelupäivänä palannut Harvardista.

"Tervetuloa Suomeen. On kiva aloittaa pehmeällä laskulla kesällä ja pääsee sitten syksyllä liikkeelle."

Virallisen osuuden päätyttyä vaihdamme vapaalle. Presidentti kysyy, tulenko hänen kyytiinsä. Jokseenkin epäröimättä myönnyn. Ennen golfautoajelua katsastamme konnat, siis kilpikonnat.

Nekin vaikuttavat voivan hyvin akvaariossaan, joka on asetettu Kultarannan ulkoeteiseen. On oltava tarkkana, sillä veden lämmön on oltava vähintään 20 astetta.

Presidentti kertoo viime kesänä havahtuneensa kesken unien yöpakkasiin ja lähteneensä haavilla nostamaan konnat lämpimämpiin vesiin. Kaikkeen sitä joutuu.

Kiipeämme golfautoon ja huristamme Kultarannan käytäviä. Tietä riittää, sillä puistoalueella on tiluksia ja monta taloa.

Ei pelota yhtään, ihan totta. Presidentti on tottunut hoitamaan monia asioita yhtä aikaa: hän jakaa vuolasta ylistystä väelleen, ahkerat kädet ovat panneet talven jäljiltä paikat mallikelpoiseen kuntoon, mutta kouliintunut silmä havaitsee välillä pieniä kehittämiskohteita. Yhdellä ulkoparvekkeella ei ole vieläkään tarpeeksi kukkia ja vierastalon sohvakin pitäisi vaihtaa.

Vierassaunalla mittailemme katon korkeutta ja pohdimme ovien sijoitusta. Arkkitehti on ollut väärässä, me olemme yksimielisesti toista mieltä kuin hän.

Henkilökunnan ruokalassa ei huudeta huomiota, kun valtionpäämies saapuu sisään, sillä silloin tällöin presidenttipari syö siellä muiden joukossa.

Autoilumme ei herätä muutenkaan suurta huomiota, Kultarannan lapset suhahtelevat potkulaudoillaan vastaan ja heilauttavat kättään tervehdykseksi. Nyt on täälläkin kesä.