Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe juhlaillallisella Norjan kuninkaanlinnassa 25.10.2000

(muutosvarauksin)

Perinteeksi on muodostunut, että virkaan äskettäin astunut Suomen presidentti vierailee Norjassa mahdollisimman pian. Omasta ja puolisoni Pentti Arajärven sekä seurueessa mukana olevien suomalaisten puolesta tahdon esittää lämpimät kiitokset kutsusta sekä monipuolisesta ja mielenkiintoisesta ohjelmasta. Kokemamme lämmin vastaanotto osoittaa, että maidemme väliset suhteet ovat erittäin hyvät.

Kautta aikojen olosuhteet ja suhde ympäröivään maailmaan ovat muodostaneet Suomelle ja Norjalle haasteen. Vaikka emme aina olekaan kulkeneet samaa reittiä itsenäisyysaikana, yhteinen pohjoismainen perintö on yhdistänyt meitä. Varsinkin kylmän sodan aikana pohjoismainen yhteistyö oli Suomelle ratkaisevan tärkeä.

Pohjoismainen yhteistyö antoi meille perustan johon tukeutua ja sai turvallisuuspoliittisen merkityksen - huolimatta siitä, että sotilaallisella turvallisuudella ei olekaan sijaa virallisessa yhteistyössä. Se nautti melkein jakamatonta tukea perinteiltään ja katsantokannaltaan vahvan pohjoismaisen identiteetin omaavan kansan parissa.

Viime vuosina kansainväliset ponnistelumme ja kansainvälinen vaikutusvaltamme ovat lisääntyneet. Suomen kylmän sodan loppuessa saama uusi poliittinen liikkumavara on hyödynnetty asemamme vakauttamiseksi ja maanosamme turvallisuuden vahvistamiseksi. Jäsenyytemme Euroopan unionissa kuten myös talous- ja rahaliitossa saa äänemme kuuluviin.

Historia on opettanut meille kuinka tärkeät yhteistyö ja hyvät suhteet ympäröivään maailmaan ovat rauhan, menestyksen ja ihmisten hyvinvoinnin kannalta. Tätä historiallista taustaa vasten Suomen Eurooppa-politiikka on nähtävä.

EU:n jäsenyys on velvoittava ja yhteiskuntaelämää leimaava asia monilla aloilla. Pyrimme määrätietoisesti hyödyntämään jäsenyyttä mahdollisimman tehokkaasti. Lojaalisuus tuo arvonantoa ja vaikutusvaltaa.

Siitä huolimatta, että Norja ja Islanti eivät ole EU:ssa mukana pohjoismaista poliittista yhteistyötä ei vielä hyödynnetä täysimääräisesti Eurooppa-politiikassa. Yhdessä olemme EU:n pohjoisen ulottuvuuden kautta pyrkineet lisäämään EU:n panostusta ja osallistuvuutta pohjoisessa. Laajennuksen myötä EU:n pohjoinen merkitys kasvaa entisestään, mikä sekin korostaa kuinka tärkeää on, että samankaltaiset arvot omaavat kansat yhdessä pyrkivät vaikuttamaan unionin politiikkaan.

Kylmän sodan loputtua sekä Suomi että Norja ovat harjoittaneet lähialueyhteistyötä. Yhdessä ja erikseen olemme tukeneet Baltian maiden itsenäisyyden vakauttamista ja työskentelyä demokraattisten uudistusten sekä markkinatalousuudistusten parissa.

Venäjän hyvinä naapureina olemme olleet mukana lähialueyhteistyössä niin Barentsin alueella kuin muuallakin. Yhdessä olemme myös olleet käynnistämässä arktista yhteistyötä, josta Suomi nyt on yhteensovittamisvastuussa. Kaikessa tässä työssä tulemme vielä kohtaamaan suuria yhteisiä haasteita, eikä vähiten ydinturvallisuuden edistämisessä ja ympäristövaarojen vähentämisessä. Tässä yhteydessä haluan osoittaa kunnioitukseni norjalaisten osallisuudesta traagisessa Kurskin tapauksessa.

Lisääntyvän kansainvälisen yhteistyön myötä me pohjoismaat tarvitsemme toisiamme yhä enemmän, sekä Euroopassa että globaalisella tasolla. Kun haluamme valvoa kansallisia etujamme, jotka usein ovat samankaltaiset, ja kun haluamme kansainvälisten sääntöjen kunnioittavan arvojamme, pääsemme pidemmälle yhdessä.

Globalisaatio yhdistetään liian usein ainoastaan kauppaan ja talouteen. Globaalinen yhteistyö käsittää kuitenkin yhä useampia aloja. Ympäristöä suojellaan parhaiten yhteistyöllä myös kansainvälisellä tasolla. Ihmisoikeuksien hyväksi tehtävä työ vaatii määrätietoista kansainvälistä yhteistyötä.

Tarvitsemme kansainvälisiä sääntöjä yhä useammalla osa-alueella. Ympäristömuutosten hillitsemiseksi solmittu Kioton sopimus on suuri haaste kansallisella tasolla. Kuitenkaan se ei varmasti ollut riittävän pitkälle menevä, ja se tulee vaatimaan jatkotoimenpiteitä. Se on esimerkkinä sille, kuinka kansainvälisiä sopimuksia tarvitaan kansallisten toimenpiteiden yhteensovittamiseksi.

Norjan panostus kansainvälisissä foorumeissa on kunnioitusta herättävä. Norja sekä tahtoo että osaa! Äskettäin saavutettu jäsenyys Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostossa on hyvin ansaittu. Se on menestys koko Pohjolalle.

Olemme kunnioitusta täynnä seuranneet Norjan työtä kehitysmaissa ja kehitysmaiden hyväksi sekä rauhanvälittäjänä ympäri maailmaa sattuneissa kriiseissä. Norja ja Suomi täydentävät toisiaan kansainvälisessä yhteistyössä. Voimme molemmat hyötyä lisääntyvästä kokemusten ja tietojen vaihdosta.

Olemme hyvin tyytyväisinä huomanneet, että suomen kielen asema pohjoisimmissa lääneissä on kohentunut huomattavasti. Kielitaito on rikkaus, ja henkilökohtainen identiteetti voimistuu kun kykenee tuntemaan yhteenkuuluvuutta naapuriensa, vanhempiensa ja esi-isiensä kanssa. Kaksikielisten, sekä norjaa että suomea taitavien, ihmisten elämä on varmasti rikkaampaa kuin jos heillä olisi ainoastaan toinen näistä kielistä hallussaan. Niin Norja kuin Suomikin hyötyvät siitä, että Norjassa on ihmisiä jotka osaavat suomea.

Arvostamme suuresti hedelmällistä yhteistyötä saamelaiskulttuurin ja saamen kielen säilyttämiseksi ja kehittämiseksi. Saamelaisasioiden parissa työskentely on jatkuva prosessi, jossa menestyminen vaatii meiltä yhteistyötä.

Mutkattomat ja avoimet suhteet maidemme välillä voisivat hyvin olla esimerkkinä monille muille maille. Kerromme mielellämme kokemuksistamme edelleen.

Teidän Majesteettinne,

Saanko esittää maljan Teille ja perheellenne sekä jatkuvalle laajalle ja tuloksekkaalle yhteistyölle maidemme ja kansojemme välillä.