(tiivistelmä)
Suomalaisten alkoholinkäytön lisääntyminen on huolestuttavaa. Kuljemme vastavirtaan verrattuna pääosaa muuta Eurooppaa tai ainakin EU:ta. Viimeisimpien tietojen mukaan olemme alkoholin kulutuksessa jo saavuttaneet ns. viinimaat, joissa käyttö laskee. Alkoholi on kuitenkin sellainen asia, josta pitäisi päätökset tehdä muutoin kuin valtiontaloudellisin perustein tai oikeastaan nimenomaan valtiontaloudellisin perustein. Valtiontaloudellisesti perusteltua on pyrkiä rajoittamaan alkoholinkäyttöä mahdollisimman paljon. Alkoholista julkiselta vallalta saatavat tulot tuskin ylittyvät alkoholin julkiselle vallalle aiheuttamat menot. Tämä laskelma pitää luullakseni paikkansa jo itse alkoholin käyttäjien osalta. Kun otamme huomioon vielä lapset ja muut alkoholistien tai alkoholin väärinkäyttäjien perheissä elävät, ovat taloudelliset menetykset verrattomasti suuremmat. Tämä on vain tällainen ruman raaka taloudellinen laskelma. Inhimilliset kärsimykset jäävät tällaisessa laskelmassa huomiotta.
Pyrkimys turvata eheä elämä päihdeperheissä eläville lapsille on tärkeä, mitä todistaa jo se tekijöiden laaja joukko ja rahoittajien tuki, mikä Lasinen lapsuus -projektilla on. Kun toiminnan perusteina on tarkastella päihteiden käyttöä lapsen kokemusmaailmaa heijastaen, ollaan vaikuttamisen ytimessä. Lapsi tarvitsee turvalliset olosuhteet. Vanhempien kontrolloimaton alkoholinkäyttö aiheuttaa varmasti tunne-elämän vaurioita. Se saattaa myös suunnata lapsen tulevaa elämää ja vaikuttaa hänen omaan päihteiden käyttöönsä. Joskus positiivisestikin.
Suomessa on kymmeniä tuhansia lapsia, jotka elävät alkoholiperheessä. Pääosalle heistä ei ilmeisesti koidu ongelmia, mutta Teuvo Peltoniemen tutkimusten mukaan ainakin kymmenisen prosenttia on kokenut haittoja lapsena tai aikuisena. Ongelmat ovat usein psyykkisiä ja liittyvät esimerkiksi itsetuntoon, koulumenestykseen tai yleisiin sopeutumisongelmiin. Raskaimmin äidin alkoholin käytön ongelman kohtaavat FAS-lapset.
Päihdeongelmaisessa kodissa asuvien lasten asemaan on kiinnitetty yllättävän vähän huomiota. Julkinen keskustelukin käsittelee lähinnä päihteitä käyttäviä lapsia. He ovat tietysti merkittävä ongelma, mutta he ovat ryhmänä varmasti huomattavasti pienempi joukko kuin päihdeperheissä asuvat lapset. Emme aina edes oikein tiedä, mitä kautta alkoholiongelmaisten lasten asemaan tulee puuttua. Lastensuojelu on aina yksi mahdollisuus, mutta se ei varmaan ole riittävä. Sillä voidaan puuttua vaikeimpiin tapauksiin ja itse asiassa monesti vasta niihin tapauksiin, joissa itse vanhempien päihdeongelmaan puuttuminen on jo myöhäistä. Työelämän alkoholiongelmiin puuttuminen auttaa tietysti myös perhettäkin, mutta sen toiminnan painopisteet ovat muualla. Lasten osalta painopisteen tulee olla lasten auttamisessa, mikä toki edellyttää lähes aina myös vanhempien aseman huomioon ottamista ja parantamista.
Meidän on muistettava, että lasten asemaa käsiteltäessä esimerkiksi Yhdistyneiden Kansakuntien Lapsen oikeuksien sopimuksen keskeinen käsite on lapsen etu. Lapsen etu ajaa ohi vanhempien edun tai viranomaisten edun. Lapsen etu on tietysti erittäin epäselvä ja itse asiassa kussakin tapauksessa erikseen määriteltävä käsite, mutta tarkastelukulmana se kertoo paljon. Lasten ja vanhempien edun tai halun ristiriidassa lapsen etu ajaa edelle. Niinpä erilaiset lasten tukemisen keinot esimerkiksi palvelevina puhelimina tai internetyhteyksinä tarjoaa mahdollisuuksia lasten tukemiseen. Tällaisia mahdollisuuksia tulee olla lasten käytettävissä riippumatta vanhempien halusta. Tärkeää on miettiä myös, pyrimmekö vain auttamaan lapsia puuttumatta vanhempien häiritsevään alkoholinkäyttöön vai vaikutammeko itse ytimeen vanhempien alkoholinkäyttöön. Jälkimmäinen toiminta on epäilemättä vaikuttavampaa ja tuloksellisempaa, mutta silloin on muistettava myös lapsen näkökulman esillä pitäminen.
Valtioneuvoston alkoholipolitiikan linjauksista vuosille 2004-2007 tekemän periaatepäätöksen mukaan lasten ja lapsiperheiden hyvinvointi on yksi keskeisistä alkoholihaittojen torjunnan painopisteistä. Huomiota kiinnitetään paitsi raskauden aikaiseen alkoholinkäyttöön myös alkoholin käytöstä lapsille aiheutuvaan turvattomuuteen ja väkivaltaan. Kun valtioneuvoston linjauksen vuosista on vielä merkittävä osa jäljellä, onkin toivottavaa, että asiaan todella paneudutaan. Lapset ovat tulevaisuus ja kymmenelle prosentille tulevaisuuttamme emme voi jättää vanhempien alkoholin ongelmakäytön taakkaa.