Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Suomi-Venäjä-Seuran 60-vuotisjuhlassa 16.10.2004

Tunnetun sanonnan mukaan maailma on suuri kylä ja sen asukkaat ovat erilaisia. Jotta me voisimme elää sovussa, meidän on opittava tuntemaan toisemme ja elämään yhteisten sääntöjen mukaan.

Ystävyysseurat, kuten nyt 60 vuotta täyttävä Suomi-Venäjä-Seura, välittävät tietoa muista maista ja kulttuureista. Tällaiset sillanrakentajat ovat aina tärkeitä.

Erityisen tärkeitä ne ovat nyt globalisaation aikana. Kaukana tapahtuvat ja usein pelottavat asiat tulevat nopeasti tietoomme, ja samanaikaisesti vaikutusmahdollisuutemme oman elämämme hallintaan tuntuvat karkaavan käsistä. Siksi on välttämätöntä luoda entistä tehokkaampia yhteistyön ja luottamuksen verkostoja.

Naapurimaat ovat tänäänkin jotain aivan erityistä. Suomi ja Venäjä ovat erilaisia, mutta niillä on välitön kosketuspinta toisiinsa. Suomen ja Venäjän välinen kosketuspinta on paljon enemmän kuin 1340 kilometriä yhteistä rajaa. Se on ennen kaikkea kansojemme vuosituhantinen yhteen kudottu historia. Me tunnemme toisemme paremmin kuin monet muut, mutta me voisimme tietää toisistamme paljon enemmän ja luulla paljon vähemmän.

Suomi-Venäjä-Seuralla on haasteellinen tehtävä herättää ja pitää yllä erityisesti nuorison kiinnostusta itäiseen naapurimme. Me suomalaiset olemme totisia ja kriittisiä sekä itseämme että muita kohtaan. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että olemme myös luotettavia kumppaneita kerran avauduttuamme.

Viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana kansojemme välinen kanssakäyminen onkin voimakkaasti laajentunut kaikilla elämän aloilla. Tämä myönteinen kehitys on tuonut mukanaan myös uusia haasteita. Arjen aherrus on onnistunut hyvin, koska Suomen ja Venäjän poliittiset suhteet ovat erinomaiset. Taloudellinen kanssakäyminen maittemme välillä on saavuttanut todella korkean tason ja kasvaa edelleen voimakkaasti.

Suomen jäsenyys Euroopan unionissa on avannut uudenlaisia mahdollisuuksia kahdenväliseen yhteistyöhön ja samalla se on tuonut koko EU-perheen lähemmäksi Venäjää. Venäläisten nopeasti kasvanut kiinnostus Saksaan, Ranskaan ja moneen muuhun EU-maahan on myös tosiasia. Mutta Suomihan ei halua olla vain portti, ns. gateway, vaan kumppani itsekin.

Mitä olisi tehtävä, jotta tämä kanssakäyminen, keskinäinen tuntemus ja ystävyys suomalaisten ja venäläisten välillä voisi kasvaa ja kukoistaa? Koska molemmat kansalliskielemme suomi ja ruotsi ovat pieniä kieliä, joudumme opettelemaan näiden lisäksi ainakin vielä yhden kielen. Käytännössä tämä on johtanut, niin meillä kuin muuallakin englannin kielen ylivaltaan. Saadaksemme suurimman hyödyn ja voidaksemme nauttia kulttuurien rikkaudesta, me emme saisi tyytyä tähän.

Meidän tulisi löytää keinoja lisätä mielenkiintoa myös venäjän kieltä kohtaan sekä nuorisoasteen koulutuksessa että erityisesti aikuiskoulutuksessa. Venäjän kielen osaamiseen on kasvavaa tarvetta ja lisäksi se avaa oven rikkaaseen kulttuuriin, josta suomalaisuuskin on saanut vuosisatojen saatossa runsaasti vaikutteita.

Maittemme yliopistojen, korkeakoulujen, muiden oppilaitosten ja yhteisöjen yhteistyötä tulee vahvistaa ja löytää uusia keinoja erityisesti nuorison naapurikuvan syventämiseksi. Sitran aloitti ja toteutti parin vuoden ajan "tulevaisuuden tekijät" -projektia, jossa nuoret venäläiset vaikuttajat ovat tutustuneet laajasti suomalaiseen yhteiskuntaan. Tämä hyödyllinen projekti ansaitsee jatkajan.

Suomen lähialueyhteistyön tavoitteena on edistää tämän alueen asukkaiden hyvinvointia ja luoda edellytyksiä monipuoliselle kansalaisten ja yritysten yhteistyölle. Näissä erityisesti lapsiin ja nuoriin kohdistuvissa usein sosiaali- ja terveyssektorin hankkeissa Suomi-Venäjä-Seura eri osastoineen on kiitettävän aktiivisesti mukana.

Yhteinen ympäristömme ja sen vaaliminen kiinnostaa kummankin maan kansalaisia. Olen ilahtuneena pannut merkille, että Venäjän hallitus on hyväksynyt Kioton ilmastosopimuksen ja toivon sen ratifioinnin etenevän nopeasti duumassa.

EU:n pohjoisen ulottuvuuden kaksi kumppanuussopimusta keskittyvät yhteistyöhön ympäristön ja hyvinvoinnin lisäämiseksi. Ympäristökumppanuus on lähtenyt hyvin käyntiin ja sen keskeisin hanke on Pietarin lounaisen jätevesipuhdistamon uudistustyö, joka alkoi viime vuoden maaliskuussa. Uskon tällaisten käytännön hankkeiden vahvistavan ihmisten luottamusta yhteistyön aitouteen.

Samaan omakohtaiseen kokemukseen pyrkivät ne miljoonat venäläiset ja suomalaiset, jotka vierailevat naapurimaissaan. Viime vuonna Suomen ja Venäjän raja ylitettiin 6 miljoonaa kertaa. Valtiovallan tehtävänä on hoitaa rajanylitykseen liittyvät muodollisuudet nopeasti ja turvallisesti, mutta vieraan kokema ilmapiiri on meidän kaikkien aikaansaama.

Suomi-Venäjä-Seuran panos tässä työssä on ollut korvaamattoman arvokasta. Haluan lausua tästä ystävyyden työstä sydämelliset kiitokseni Suomi-Venäjä-Seuralle sekä toivottaa seuralle voimia ja menestystä jatkossakin.