Tasavallan presidentti Tarja Halosen yleispuheenvuoro Euroatlanttisen kumppanuusneuvoston huippukokouksessa Istanbulissa 29.6.2004

Euroopassa on juuri toteutettu kaksi merkittävää rinnakkaista laajentumisprosessia, Euroopan unionin ja Naton. Suomi pitää kumpaakin laajentumista hyvin tervetulleena. Merkitys on suuri niin uusille ja vanhoille jäsenille kuin laajentuneille yhteisöille kokonaisuutena. On tärkeää, että nämä ovet pysyvät avoimina myös tulevaisuudessa.

EU:n ja Naton välisten yhteistyöjärjestelyjen lujittuminen heijastaa kansainvälisen yhteisön halua toimia tiiviissä vuorovaikutussuhteessa. EU on kehittänyt aktiivisesti kriisinhallintakykyään. EU:n valmius ottaa Natolta Bosnian operaatio johtoonsa merkitsee uutta osoitusta vastuuntunnosta ja valmiudesta taakanjakoon. Kansainvälisten järjestöjen tulisi pyrkiä vastaamaan vaativiin haasteisiin yhdessä.

Naton rauhankumppanuusyhteistyötä on harjoitettu jo kymmenen vuotta ja sen avulla on voitu vahvistaa vakautta ja demokratiaa koko euroatlanttisella alueella. Nato on myös pyrkinyt yhdessä kumppanimaiden kanssa vastaamaan uusiin haasteisiin. Tästä yksi tärkeä ja erittäin tervetullut osoitus on Naton ihmiskaupan vastaisen toimintaohjelman vahvistaminen.

Suomi tukee ehdotuksia edelleen kehittää euroatlanttista yhteistyötä ottaen huomioon erilaisten kumppaneiden tarpeet. Olemme omalta osaltamme aktiivisesti osallistuneet tähän prosessiin ja olemme valmiita antamaan siihen panoksemme myös tulevaisuudessa. Terrorismin ja joukkotuhoaseiden vastainen toiminta vaatii erityisesti tällaisia kansainvälisiä ponnisteluja.

Suomi pitää läheistä yhteistyötä Naton kanssa tärkeänä. Osallistumme aktiivisesti Nato-johtoisiin kriisinhallintaoperaatioihin. Suomen osuus KFOR-operaatiossa on ollut merkittävä. Olemme myös erityisesti panostaneet Kosovon ja koko Länsi-Balkanin vakauttamistoimiin.

Suomi pitää Naton toimintaa siviilikriisivalmiuden alalla hyödyllisenä ja erittäin tärkeänä myös EAPC:n puitteissa. Suomi isännöi tämän sektorin toisen vuosittaisen täysistunnon Helsingissä keväällä 2005.

Siviilikriisinhallinta ei ole tärkeää vain kriisin ratkaisemisessa, vaan se on olennainen askel pyrittäessä palaamaan demokraattisen yhteiskunnan normaalitilanteeseen. Tämä on tärkeää myös pyrkiessämme tulevaisuudessa varautumaan edessämme olevien uusien uhkien torjuntaan.