Tasavallan presidentti Tarja Halosen avaussanat Suuri seikkailu – Muumiperhe 65 vuotta näyttelyssä Päivälehden museossa 11.3.2010

(muutosvarauksin)

Tove Janssonin elämäntyö ja teokset ovat ehtymätön kiinnostuksen, tutkimuksen, etsimisen ja löytämisen lähde. Muumihahmot, -kirjat, -tv-sarjat, -elokuvat ja muut tuotteet tunnetaan ympäri maailmaa, muumikirjoja on käännetty yli 30 kielelle. Parhaimmillaan Muumipeikko-sarjakuvaa on lukenut maailmalla joka päivä yli 20 miljoonaa ihmistä. Tämä on aivan huikeaa. Muumeista ei voi tehdä kansallisaarteita, sillä niiden suosio rikkoo kansalliset rajat. – Ellemme sitten ehdottaisi niitä Unescon kulttuuriperintökohteisiin. Nehän herättävät universaalisti sympatiaa ja hyvää tuulta.

Muumit ovat meidän lukijoiden, mutta myös tutkijoiden suosiossa. Boel Westin, joka on kirjoittanut Tove Janssonin järeän elämäkertatutkimuksen, on luonnehtinut eri kirjoja yhdellä tyypillisellä sanalla. Näitä olivat: sadunomainen, seikkailullinen, maaginen, parodinen, dramaattinen, visuaalinen. Muumi-sarjan on sanottu olleen aluksi seikkailukirjoja, sitten satiireja ja lopulta psykologisia draamoja, jossa perheidylli muuttui epäidylliksi. No, niin tai näin. Muumi-sarja vetoaa lapsiin ja aikuisiin, se yhdistää satua ja fantasiaa sekä yhteiskunnan, elämän ja olemassaolon suurempaa analyysiä, mutta ei jää näiden tutkimusten vangiksi.

Muumigalleria on laaja. Itse näen niissä ihmisten eri luonteenpiirteiden henkilöitymiä, jotka eivät tietenkään elävässä elämässä ole pelkistettyjä. Tärkeää kuitenkin on, että voisimme kokea ihmisten erilaisuuden rikkaudeksi. Niin kuin Muumipeikko, joka sulki silmänsä ja ajatteli kuinka erilaisia me olemmekaan. Toinen muumimaailman oivallus on ihmistenvälinen yhteys, joka on monimuotoinen, muuttuva, ei vain suvaitseva vaan mukaansa kutsuva. Ei ole yhtä onnellisen perheen tai yhteisön mallia. Muumiperhettä ympäröi Muumilaaksossa laaja joukko sukulaisia, naapureita, ystäviä, adoptiolapsia ja pelottavia muukalaisia. Tämä joukko kohtaa erilaisia seikkailuja ja jopa katastrofeja, joista selvitään aina yhdessä. Vaikeuksien jälkeen palataan lopulta tuttuun ja turvalliseen.

Taikurinhatussa kuvataan muumiperheen muodostumista: Och på varje resa hade de hittat nya vänner och tagit dem med sig hem till mumindalen. Mumintrollens pappa och mamma tog emot alla deras bekantskaper lika lugnt, de flyttade bara in nya sängar och gjorde matbordet större. Så hade muminhuset blivit vimmelhus, där man gjorde vad som föll en in och sällan bekymrade sig om morgondagen… där hände visserligen uppskakande och förskräckliga saker ibland, men ingen hann nånsin ha tråkigt. Och det var ju en stor fördel.

Tove Janssonin omien sanojen mukaan muumiperhe on onnellinen itsestään selvästi ja tietämättään. He viihtyvät keskenään ja antavat toisilleen vapauden. Vapauden olla yksin, vapauden pitää asioista omalla tavallaan ja vapauden pitää salaisuuksia kunnes on halukas jakamaan niitä. Toiselle ei aiheuteta huonoa omaatuntoa. Vastuunotto on hauskaa, ei vain velvollisuus.

Muumimaailmassa yhteisöllisyys ja yksilöllisyys yhdistyvät vakuuttavasti. Muumitarinat kertovat myös yksinäisyydestä, itsenäisyyden ja vapauden kaipuusta, riittämättömyydestä ja itsensä voittamisesta sekä vanhuudesta ja keskinäisestä ystävyydestä.

Ruotsinkielisenä naistaiteilijana ja kirjailijana, joka valitsi henkilökohtaisen elämäntapansa vapaasti, itsenäisesti ja ehjästi Tove Jansson oli vakuuttava suvaitsevaisuuden ja ihmisyyden puolustaja. Hän onnistui luomaan hahmot, jotka puhuvat vaikeista asioista – pelosta, yksinäisyydestä, vieraantumisesta, erilaisuudesta – niin, etteivät oudot tai vieraat ilmiöt saa aikaan aggressiota vaan päinvastoin nostattavat suuren lämpimän aallon.

Minua pyydettiin kertomaan myös henkilökohtaisesta suhteestani muumeihin. Lyhyesti sanottuna se on läheinen – eikä vain minulle vaan myös miehelleni ja koko perheelle.

En ole kuitenkaan koskaan kuvannut itseäni muumimammaksi. Se oli ruotsalaisten toimittajien luoma kuva vuonna 2000, kun teimme valtiovierailun Ruotsiin. Jotkut suomalaiset toimittajat pelkäsivät sen johtuvan käsilaukustani. Luulen itse asiaan vaikuttaneen yhtä paljon sen, että muumit puhuvat suomenruotsia ja sitä joskus kutsutaankin Ruotsissa muumiruotsiksi.

Mutta sen toki voin tunnustaa, että muumit ovat jo kauan sitten muuttaneet Presidentinlinnaan. Kiitos kuuluu miehelleni ja taiteilija Artti Pohjanheimolle. Miehelläni on nimittäin presidentin puolison virallisessa muotokuvassa kaulassaan muumisolmio, jossa on selvästi nähtävissä sekä Muumimamma että pikku Myy. Pentin mielestä meissä kaikissa naisissa on näitä molempia. Annetaan hänen pitää uskonsa, mutta kuiskaan teille ihan hiljaa, että meistä kaikista löytyvät myös ne muut muumimaailman olennot.

Haluan kiittää kaikki niitä, jotka omalla panoksellaan ovat turvanneet ja edistäneet muumitraditiota. Onnittelen Helsingin Sanomain Säätiötä ja Päivälehden museota tämän näyttelyn tuottamisesta ja julistan näin suuren seikkailun alkavaksi!