Tohtori Pentti Arajärven puhe Att leva med demens -tilaisuudessa 16.9.2004

Arvoisat läsnäolijat,

Muistihäiriöt ja dementia ovat suuri tautiryhmä. Tämä tauti kohtaa lähinnä iäkkäämpiä henkilöitä tai ainakin sen invalidisoiva vaikutus ulottuu yleensä vain iäkkäisiin henkilöihin. Ehkä siksi taudin määritykseen ja hoitoon ei kohdistu vastaavaa työkykyä ylläpitävää kiinnostusta kuin moniin muihin sairauksiin. Dementia on kuitenkin yksi kasvavista vanhusväestön sairausryhmistä ja sen määrän nousu liittyy väestön ikääntymiseen. Yli 85-vuotiaista jo kolmanneksella on vaikea tai keskivaikea dementia.

Dementiaa sairastavista noin 100.000 ihmisestä noin 70.000 sairastaa vaikeaa tai keskivaikeaa dementiaa. Taudin kustannukset ovat suuret, yli puolitoista miljardia euroa ja ne ovat etupäässä laitoshoitokustannuksia. Suomessa hoidetaan dementiapotilaita kansainvälisesti vertaillen selvästi useammin laitoksissa kuin muissa Euroopan unionin jäsenmaissa. Tässäkin asiassa asiantilan muuttaminen keveämpään hoitoon on samalla tavalla perusteltua kuin muussa terveydenhuollossa tai laajemminkin sosiaaliturvassa. Varhainen toteaminen ja hoitaminen on lisäksi selvästi halvempaa kuin taudin päästäminen pahenemaan. Varhainen hoito on myös inhimillisempää ja usein tehokkaampaakin. Jos dementiaa sairastavien kotihoitoa voidaan pitkittää, ovat säästöt melkoisia.

Mielenkiintoisia ovat tiedot, joiden mukaan nimenomaan aivojen vaivaaminen, henkinen vireys ja aivojen monipuolinen käyttö ovat ehkäisevää toimintaa. Ehkäiseviin toimiin kuuluvat myös terveellinen ravinto ja liikunta sekä ystävyyssuhteet. Liikaa dramatisoimatta voi siis todeta, että dementian ehkäisyn osat ovat täsmälleen samat kuin hyvän yhteiskunnan rakentamisen ainekset.

Dementian ehkäisy on yksi peruste aikuiskoulutukselle ja nimenomaan eläkeikäisten aikuiskoulutukselle. Henkinen vireys edistää aivojen kehittymistä ja heikentää rappeutumista. Muistikin on kuulemma asia, joka vain paranee käytössä. Mitä enemmän muistat, sitä paremmin muistat. Vanhastaan jo tiedetään, että kyky oppia on elinikäinen. Vain oppimiseen käytetty aika mahdollisesti vaihtelee, mutta ei sekään kasva suoraviivaisesti iän mukaan.

Samoin tavallinen arkipäiväinen ruoka on terveyden avaintekijöitä. Se on myös dementian ehkäisynkin avaintekijöitä. Varsinkin verisuoniperäisessä dementiassa terveellinen ateriointi on hyvää sairauden ehkäisyä. Ruuan tulee sisältää jonkin verran kaikkea eikä mitään kohtuuttomasti. Liikunta puolestaan paitsi säilyttää ruumiillista kuntoa, tuottaa myös mielihyvää. Ja mikäänhän ei ole helpompaa kuin liikkua. Hissin asemasta portaat ja auton asemasta kävely tai pyöräily on hyvä ratkaisu, jos ei halua järjestää itselleen erikseen liikuntaa. Sitä paitsi iltakävelyhän on mukavaa.

Hyvinvointiyhteiskuntaan kuuluu myös toimiva sosiaalinen verkosto. Sosiaalinen pääoma eli ihmisten välinen luottamus ja toimivat yhteydet on nostettu suorastaan yhdeksi hyvää yhteiskuntaa selittäväksi tekijäksi. Sosiaalinen pääoma on ehkä hieman eri asia eli sillä ymmärretään enemmän yhteiskunnan kuin yhteisön ominaisuutta mutta yhteiskunta koostuu paitsi yksilöistä myös yhteisöistä.

Sosiaaliturvan ja sen osana terveydenhuollon vanhustenhuollon viimeaikainen kehitys on ollut nimenomaan kotona tapahtuvan hoidon ja portaattoman laitoshoidon kehittäminen. Tällä alalla onkin saatu paljon tuloksia ja pääosin kehitys on merkinnyt vanhusten elämänlaadun paranemista, pitenevää kotona asumista ja tuttujen ja turvallisten olosuhteiden säilymistä. Samalla se on kuitenkin merkinnyt läheisten ja omaisten aseman korostumista, jota toki on helpottanut omaishoitajajärjestelmä. Mahdolliset taloudelliset korvaukset eivät tässä toiminnassa ole eivätkä oikein voikaan olla merkittäviä. Merkittävää sen sijaan tulee olla sen yhteiskunnan tuen, jota omaishoitajalle annetaan. Yhteiskunnan kannalta täsmälleen samoista syistä, inhimillisyyden lisäämiseksi, kustannusten välttämiseksi ja yleisen elämänlaadun parantamiseksi on vähintään yhtä tärkeää huolehtia omaishoitajasta kuin dementiaa sairastavasta tai muusta kotona hoitoa tarvitsevasta henkilöstä. Vain molempien hyvinvointi voi johtaa sellaiseen tulokseen, josta voimme olla yhteisesti ylpeitä.

Dementoituvan henkilön kanssa eläminen ja hänen hoitamisensa on vaativaa. Dementoituneen kotona hoidon raskauden ja vaikeuden vuoksi on tärkeää, että potilasta kotona hoitava omainen saa riittävän varhaisessa vaiheessa ulkopuolista apua ja että hänen uupumisensa voidaan ehkäistä. Dementoituvan henkilön läheisille ja omaisille on voitava antaa riittävästi tietoa, jotta he voivat havainnoida taudin kulkua, ehkäistä sen pahenemista ja ymmärtää dementoituvan henkilön joskus yllättäviäkin reaktioita. On myös huomattava se, että dementia on hiljakseen etenevä sairaus, joten omainenkin ikään kuin hiljakseen liukuu hänen hoitajakseen. Omaishoitajan vastuun määrä ja sitoutuminen kasvaa jatkuvasti. Tärkeää on saada omaishoitajalle esimerkiksi vapaapäiviä ja mahdollisuuksia keskusteluun ammattihenkilöstön kanssa. Hyvä keino voi olla myös vertaisryhmäkeskustelut, joissa havaitaan yhteiset ongelmat ja jotka tarjoavat sosiaalisen samastumisen mahdollisuuksia. Omaisen kestokyvyn varmistaminen on yhteiskunnankin kannalta tärkeää jo taloudellisista syistä asian inhimillisten ulottuvuuksien lisäksi.

Dementian esiintyvyys yhteiskunnassa tullee väistämättä kasvamaan, kun vanhusväestön suhteellinen määrä lisääntyy merkittävästi lähimmän parinkymmenen vuoden aikana. Siksi ennalta varautuminen niin ehkäisevin toimin kuin palvelujärjestelmän kuntoon laittamisella ja muulla varustautumisella on ensisijaisen tärkeää. Nämä asiat on hyvä muistaa ennen kuin niistä tulee ongelma.

Dementia onkin noussut yhä merkittävämmäksi tutkimuskohteeksi. Sen tutkimuksen luonnollinen tieteenala on lääketiede, mutta pidän asian esille nousemisen kannalta oireellisena ja merkittävänä, että mm. oikeustieteessä on runsas vuosi sitten hyväksytty alalta väitöskirja. Anna Mäki-Petäjä-Leinosen teos Dementoituvan henkilön oikeudellinen asema nostaa tutkimuksen keskipisteeksi nimenomaan dementoituvan henkilön eikä oikeustieteen perinnettä seuraten tutki jotakin oikeustieteen lohkoa, jossa dementoituva henkilö olisi alaviite tai parhaassa tapauksessa yksi luku. Teos on mielenkiintoisella tavalla poikkioikeustieteellinen, jos tällaista sanaa voidaan käyttää.

Hyvät läsnäolijat

Toivotan tälle seminaarille mitä parhainta menestystä. Varautuminen niin tämän hetken kuin tulevaisuuden haasteisiin on mitä tärkeintä toimintaa hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden varmistamiseksi.