Tasavallan presidentti Tarja Halosen juhlapuhe Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan alumniseminaarissa 23.1.2009

(muutosvarauksin) Kestääkö oikeusvaltio globalisaation?

Vietämme Ruotsissa ja Suomessa merkkivuotta vuoden 1809 tapahtumien muistoksi. Sota oli koko valtakunnalle tavattoman kova ja seuraukset dramaattiset. Suomessa vuoden teema on Kansakuntaa rakentamaan.

Monen lakimiehen muistissa on Suomen sodasta ja sen seurauksista paitsi keskustelut Porvoon valtiopäivien ja keisarin juhlallisen vakuutuksen oikeudellisesta tulkinnasta myös maaherra Olof Wibeliuksen toiminta laillisen järjestyksen puolustajana.

J.L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden kuvaus maaherran kieltäytymisestä panemasta täytäntöön venäläisten Ruotsin lain vastaista määräystä ja Albert Edelfeltin maalaus maaherrasta virkahuoneessaan käsi lakikirjan päällä ilmentävät tämän seminaarin teemaa. Oikeusvaltion ominaisuuksiin kuuluva laillisuusperiaatehan velvoittaa viranomaiset toimimaan lain mukaisesti. Tämä on kirjattu myös nykyisen perustuslakimme toiseen pykälään.

Runebergin kuvaus Wibeliuksesta on ihanteellinen. Ruotsissa oli toki ollut jo ennen suurten vallankumousten kautta vahva käsitys viranomaisten, erityisesti tuomioistuinten, toiminnan lakisidonnaisuudesta. Siinä kuvaus on oikea, että oikeusvaltio ”ja lailla rakentaminen” on ollut meille keskeinen ajattelumalli omaa yhteiskuntaamme rakennettaessa ja uskon näin olevan tulevaisuudessakin. Tämä kyllä leimaa ajatteluamme kansainvälisissä yhteyksissäkin.

Varoitan kuitenkin jo nyt, että tarkastelunäkökulmani ei ole varsinaisesti oikeustieteellinen vaan ehkä enemmän yhteiskuntapoliittinen. Tuoretta oikeustieteellistä näkemystä päivän teemaan esittänevät tämän tilaisuuden tutkija- ja opiskelijapuheenvuoron käyttäjät.

* * *

Globalisaation on ja ei ole uusi asia. Se riippuu määritelmästä. Puhutaan globalisaation eri vaiheista. Nyt meneillään olevan vaiheen katsotaan olevan järjestyksessään kolmas. Historiallisesti tarkasteltuna voisi puhua myös pelkästään tiivistyvästä integraatioprosessista. Mutta ilmiö on joka tapauksessa nopeutunut valtavasti, ja moderni tietotekniikka on antanut sille aivan uudet mittasuhteet kuten tämä kansainvälisten finanssimarkkinoiden heikkouksien aiheuttama nopeasti leviävä talouskriisi osoittaa.

Globalisaatio on heikentänyt kansallisvaltioiden merkitystä. Talouselämä on hakenut uutta vapautta ja kasvanut sen myötä paljon - vaikka epätasaisesti. Globalisaation vaikutukset ovat kuitenkin talouselämää paljon laajemmat. Ihmisen ja ympäristön etujen huomioon ottaminen nykyistä paremmin on ollut perusteluna globalisaation ohjaamisen tai valvonnan vahvistamiseksi kansallisilla ja kansainvälisillä säännöksillä.

Globaalit ilmiöt edellyttävät globaalia yhteistoimintaa. Kansainvälisissä sopimuksissa löytyy vieläkin perinteisiä kahdenvälisiä sopimuksia, mutta yhä useammin ne ovat multilateraalisia alueellisesti tai jopa globaalisia. Eurooppalainen integraatio on tässä suhteessa omanlaisensa – osin jo ylikansallinen luomus. Tämä kehitys vaikuttaa myös suomalaiseen lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovaltaan – kaikki keskeisiä oikeusvaltion osa-alueita.

Kansallinen lainsäädäntö ja kansalliset oikeuslähteet ovat saaneet rinnalleen kansainvälisen normiston ja erityisen runsaasti eurooppalaisesta integraatiosta peräisin olevia säännöksiä ja oikeuskäytäntöä. Tämän lisäksi on syntynyt privatisoitunutta kansainvälistä säännöstämistä, joka ei ole riippuvainen kansallisvaltioista tai kansainvälisistä sopimuksista.

Oikeusvaltioon kuuluu, että yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista voidaan määrätä vain sellaisen elimen päätöksin, jonka asettamiseen yksilö voi itse vaikuttaa. Demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltio on kolmiyhteys. Norminannon etääntyessä, tai jopa erkaantuessa kansallisista lainsäädäntöelimistä, tämä yhteys heikkenee. Pitkälti integroituneessakin systeemissä, kuten vaikkapa Euroopan unionissa, haasteeksi ovat muodostuneet jäsenvaltioiden erilaiset kehitystasot sekä hallinto- ja tuomioistuinperinteet.

Globalisaatioon kuuluu tavaroiden, palveluiden, tiedon ja rahan liikkumisen lisäksi ihmisten yhä suurempi liikkuvuus. Se tekee yhteiskunnista monikulttuurisempia, mikä lisännee luovuutta, mutta asettaa uusia haasteita oikeusvaltiolle. Lainsäädännöllä kyetään sääntelemään helpommin kansainvälistä kauppaa kuin kansainvälistyviä perhesuhteita. Yksilöllisyys, arvojen ja arvostusten pluralismi on vasta alussa. Sen vastapainoksi tulee yhä kasvava paine löytää yhteisiä sääntöjä ihmisen ja ympäristön suojaamiseksi.

Globalisaatio, yhdessä alueellisen integraation kanssa, asettaa oikeusvaltiolle ja sen eri toimijoille haasteita. Näen kansainvälistymisen myös mahdollisuutena edistää ”laillista menoa”. Kansallisvaltiot ovat entistä riippuvaisempia toisistaan. Tiedonvälitys ei tunnista valtioiden rajoja. Yhteiset tavoitteet ja uhat työntävät kansoja yhteistoimintaan. Yhteistoiminta edellyttää kuitenkin yhteisiä sääntöjä, ennakoitavaa käyttäytymistä. Hyvä hallinto ja luotettava oikeuslaitos ovat osa tätä. Samoin demokratia ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, joka onkin sitten jo vaikeampi joidenkin hyväksyä. Mielestäni voidaan puhua aidosta oikeusvaltiosta vain, jos sillä on yhteys demokratiaan ja ihmisoikeuksiin.

Oikeusvaltion merkitys on tuotu vahvasti esille myös YK:n asettamien vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa ja oikeudenmukaisen globalisaation edellytyksenä. Olin itse tässä yhteydessä paljon mukana globalisaatiokomission toisena puheenjohtajana.

Tämä Kansainvälisen työjärjestön eli ILO:n Globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomissio katsoi, että valtioiden ja niiden asukkaiden hyötyminen globalisaatiosta edellyttää oikeusvaltiota ja tehokasta oikeusjärjestelmää. Samaisessa raportissa varoitettiin myös kansainvälisten finanssimarkkinoiden heikosta säätelystä ja puuttuvasta transparenssista.
Raportti oli yksimielinen ja yksi mukana olleista amerikkalaisista jäsenistä oli Nobel-palkittu Joseph Stigliz, joka nyt on tekemässä presidentti Obaman toimintaohjelmaa. Joten toivotaan parasta.

Oikeusvaltio on globalisaation taloudellisen ulottuvuuden edellytys. Se on myös välttämätön väline globalisaation sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteuttamiseksi. Edellä vaadin jo, että aidosta oikeusvaltiosta voidaan puhua vain, jos se perustuu demokratialle ja ihmisoikeuksien kunnioittamiselle. Mutta on myös toisin päin: ihmisoikeuksien toteutuminen, demokratia tai hyvä hallinto eivät ole mahdollisia ilman oikeusvaltioperiaatteen noudattamista. Juristi tuskin pitää myöskään kestävää kehitystä mahdollisena ilman kansainvälisiä sopimuksia ja kansallisvaltioita sopijapuolina ja sopimusten toteuttajina.

* * *

Demokratia, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen on hyvä rokotus konflikteja vastaan. Jos aseelliseen yhteenottoon kuitenkin ajaudutaan, on kriisinhallintatoimijoiden huolehdittava siitä, että tulitauon aikaansaamisen lisäksi luodaan edellytykset rauhanomaiselle kehitykselle. Oikeusvaltion vahvistaminen on tärkeä osa myös kansainvälistä kriisinhallintaa.

Oikeusvaltioperiaatteen ja sen noudattamisen uudelleen juurruttaminen kriisin kokeneeseen yhteiskuntaan on vaativa tehtävä. Mutta se on välttämätöntä, jotta konfliktiin joutuneet ryhmät ja kansalaiset jatkossa turvautuisivat tasapuoliseksi kokemaansa lainsäädäntöön ja hallintomenettelyyn ratkoessaan erimielisyyksiään.

EU:n juuri käynnistyneen EULEX Kosovo -operaation tehtävänä on auttaa Kosovon viranomaisia kansainväliset normit täyttävän poliisi-, oikeus-, rajavalvonta- sekä tullijärjestelmän luomisessa. Unionilla on oikeusvaltiota tukevaa toimintaa Kosovon lisäksi Afganistanissa, Irakissa ja Kongossa.

EU ei luonnollisesti toimi yksin. Euroopan neuvostolla on oikeusvaltiokehityksen tukemiseen liittyvää erityisosaamista. Oikeusvaltiokehitystä tukevat projektit kuuluvat poikkeuksetta myös Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön paikallisoperaatioiden toimintaan.

Suomi on vahvasti mukana kehittämässä EU:n ja kansainvälisten järjestöjen kriisinhallintatyötä ja panostamme oikeusvaltioasiantuntijoiden valmennukseen ja rekrytointiin. Suomalaisia siviilikriisinhallinnan asiantuntijoita on tällä hetkellä noin 150 eri operaatioissa ja niiden tukitehtävissä. Oikeussektorin asiantuntijoita; tuomareita, syyttäjiä ja muita oikeusvaltioasiantuntijoita ja poliiseja.

Oikeusvaltion rakenteiden ja käytäntöjen vahvistaminen edesauttaa ihmisoikeuksien kunnioittamista, tasa-arvon parempaa toteutumista ja kaikinpuolista sosiaalista kehitystä. Oikeusvaltiosta ei voi tehdä vientituotetta, mutta sen periaatteiden opettamiseen ja sen eri sektoreiden ammattiosaamisen opettamiseen on paljon kysyntää.

Presidenttien vierailulla ulkomaille on mukana usein liikemiesvaltuuskuntia. Vähemmän tunnettua on ehkä se, että seurueeseen kuuluu usein myös tieteen, taiteen ja muiden alojen edustajia. Viime aikojen vierailuilla Kiinaan ja Saudi-Arabiaan valtuuskuntaani kuului myös korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg. Keskusteluissa valtion ylimmän johdon kanssa otetaan usein esille myös oikeusvaltioon ja ihmisoikeuksiin liittyviä kysymyksiä.

* * *

Mitä globalisaatio sitten merkitsee yliopistokoulutukselle ja erityisesti oikeustieteelliselle koulutukselle? Yliopistojen tehtäväksi on annettu paitsi edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, myös antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa.

Helsingin yliopistossa globalisaation haasteet on sisällytetty tutkimukseen ja opetukseen.

On huomionarvoista, että Helsingin yliopiston tutkijakollegium sai viime vuonna Jane ja Aatos Erkon säätiöltä vierailevan professorin viran erityisesti yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden tutkimiseen. Viime viikolla tähän ajankohtaisen yhteiskuntatutkimuksen professuuriin valittiin ensimmäinen tutkija. Loistava asia ja loistava tutkija!

Oikeustieteellisen tiedekunnan seminaarissa on syytä kysyä, minkälaisia lakimiehiä isänmaa ja ihmiskunta tarvitsee ja miten heitä koulutetaan. Pykälien ulkoa osaamisella ei ole koskaan päässyt pitkälle. Vielä vähemmän tulevaisuudessa. Oikeudellinen maailma on muuttunut ja muuttuu nopeasti.

Oikeudellisten ongelmien tunnistaminen ja niiden ratkaiseminen edellyttävät osaamista ja älyllistä uteliaisuutta. Lain- ja oikeudenmukaisia ratkaisuja on kyettävä tekemään oikeudellisten sääntöjen, periaatteiden ja viime kädessä koko länsimaisen oikeusjärjestyksen arvoperustan pohjalta. Tähän opetuksen pitäisi pystyä antamaan valmiudet.

Yliopistotasoisen opetuksen on perustuttava tieteelliseen tutkimukseen. Osaamisen perustuva yhteiskunta ei ole mahdollinen ilman korkeatasoisia tutkijoita ja riittäviä resursseja. Toivon kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä. Toivon uskallusta tiedekuntien rajat ylittävään yhteistyöhön. Kannustan yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja maailmanparannukseen!

* * *

Isänmaa, ihmiskunta ja oikeusvaltio tarvitsevat myös juristeja – hyviä juristeja. Oikeustieteellisillä tiedekunnilla on suuri vastuu heidän kouluttamisestaan. Toivotan menestystä tiedekunnan opettajille tässä vaativassa tehtävässä.