Tohtori Pentti Arajärven puhe Vuoden Isä -palkinnonjakotilaisuudessa 6.11.2009

Isänpäivää juhlitaan ja juhlinta on saanut vaatimattomat, tarkoituksenmukaiset muodot. On tärkeää, että myös valtiovalta panee merkille ja muistaa mielestäni varsin soveliaalla tavalla isiä. Paljon tärkeämpää on kuitenkin, että isiä juhlitaan heidän perheissään ja että lapset muistavat isäänsä. Muodot voivat olla kovin vaihtelevia eikä perheiden traditio ainakaan toistaiseksi välttämättä ole niin vahva kuin äitienpäivänä. Ovi on kuitenkin vähintäänkin raollaan.

Samaan tapaan kuin äitejä muistetaan kukin ja pikkulahjoin on syntynyt traditio isänkin muistamisesta. Isät näyttävät olevan erityisesti kirjalla muistettuja. Havaintojeni mukaan isälle ajateltu kirja on varsin stereotyyppinen. Yhden suuren lehden ilmoituksen lista esimerkiksi koostui syksyn kovimmista kotimaisista. Isää pitäisi muistaa ja ehdotus oli kaksi sotakirjaa, kuusi rikosromaania, joiden kovuutta korostettiin, ja yksi perinteistä kaunokirjallisuutta. Lisäksi yhdessä isää kasvatettiin. Vastaavasti erään aikakausilehden mainoksen isänpäiväehdotukset olivat viisi seitsemästä sotakirjoja, yksi poliittista analyysia yhteiskuntajärjestelmien tuhosta ja yksi sotarunoilijan elämänkerta.

Millaista kuvaa tällä luomme isästä ja millaista käyttäytymistä tämän perusteella isältä odotetaan. Kuitenkin markkinat ovat täynnä korkealaatuisia kotimaisia ja ulkomaalaisia mielenkiintoisia kaunokirjailijoita ja tietokirjailijoita. Eikö isälle voisi tarjota kansantajuistettua tähtitiedettä, tietoa luonnosta, tietoa matematiikan tai kulttuurihistorian aarteistoista, joista ehkä jopa voisi keskustella lapsensa kanssa.

Hyvää isänpäivää.