Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Heidän Majesteettiensa Japanin keisarin ja keisarinnan kunniaksi järjestettävillä illallisilla Presidentinlinnassa 26.5.2000

(muutosvarauksin)

Minulle on erinomainen ilo ja suuri kunnia toivottaa Teidän Majesteettinne Japanin Keisari ja Keisarinna seurueinenne lämpimästi tervetulleiksi Suomeen. Suomen Tasavallan Presidentti on vieraillut useaan kertaan Japanissa sekä kahdeksankymmentä- että yhdeksänkymmentäluvulla. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Japanin keisari vierailee Suomessa. Tapahtuma on historiallinen maittemme suhteissa.

Teidän Majesteettienne edellinen vierailu Suomessa, tuolloin Heidän Keisarillisten Korkeuksiensa Kruununprinssin ja Kruununprinsessan ominaisuudessa, on säilynyt arvokkaana ja miellyttävänä muistona kaikkien niiden suomalaisten mielissä, joilla oli tuolloin tilaisuus tavata Teidän Majesteettinne. Olen iloinen siitä, että Teidän Majesteeteillanne on näiden muutaman päivän aikana tilaisuus moneen jälleennäkemiseen.

Vietimme viime vuonna Suomen ja Japanin diplomaattisten suhteitten solmimisen 80-vuotisjuhlaa. Japani oli ensimmäisiä valtioita Euroopan ulkopuolella, johon juuri itsenäistynyt Suomi halusi luoda viralliset yhteydet. Valtiollisia suhteita huomattavasti kauemmaksikin ulottuvat kuitenkin muutamat historiallisesti merkittävät tapaamiset.

Japanin historiassa tunnettu merimies Kodayu miehistöineen tapasi, haaksirikkouduttuaan Venäjälle, suomalaisen luonnontieteilijän, Erik Laxmanin, joka johdatti hänet keisarinna Katariina Suuren hoviin. Laxmanin poika, Adam Laxman johti retkikuntaa, joka saattoi Kodayun takaisin Japaniin v. 1792. Tämä tapahtuma tunnetaan Japanin aikakirjoissa. Lähes sata vuotta myöhemmin, v. 1879, suomalaissyntyinen maantieteilijä ja tutkimusmatkailija Adolf Erik Nordenskiöld purjehti ensimmäistä kertaa historiassa Euroopasta Japaniin pohjoista reittiä, Koillisväylää pitkin ja vietti tämän jälkeen useita kuukausia Japanissa.

Viralliset suhteet Japaniin saivat Suomen kannalta heti alkuvaiheessaan huomattavan merkityksen, kun 1920-luvun alussa Kansainliitossa ratkaistiin kysymys Ahvenanmaan kuulumisesta joko Suomen tai Ruotsin alueeseen. Japanin asettuminen tukemaan Suomen näkemyksiä oli painava tekijä siinä, että asia ratkesi Suomen eduksi. Japanilaisen valtiomiestaidon merkitystä ratkaisulle lisäsi vielä se, että asian valmistelu oli Kansainliitossa japanilaissyntyisen apulaispääsihteeri Inazo Nitoben käsissä.

Pitkä maantieteellinen etäisyys merkitsi kuitenkin sitä, että kanssakäymisemme ei ensimmäisten vuosikymmenten aikana muodostunut kovin tiiviiksi. Sen jälkeen, varsinkin viimeisen parin vuosikymmenen aikana, maittemme väliset suhteet ovat huomattavasti laajentuneet ja syventyneet. Poliittisen tason yhteydenpito on vakiintunut, taloudelliset siteet kasvaneet moninkertaisiksi ja kulttuuri- ja tiedesuhteet kehittyneet elinvoimaiseksi verkostoksi. Suomen ja Japanin suhteet ovat tänä päivänä erinomaiset.

Suhteittemme ongelmattomuus kuvastaa sitä yhteisymmärrystä, jonka uskon laajemminkin vallitsevan kansojemme välillä. Tästä on paljolti kiittäminen sitä kansalaisten ja järjestöjen yhteistyötä, joka Suomen ja Japanin välillä on huomattavan - voisin melkein sanoa poikkeuksellisen - runsasta. Se on osaltaan vahvistanut edelleen kiinnostusta, jota maissamme tunnetaan toistemme kulttuuriin.

Me suomalaiset pidämme suuressa arvossa Japanin vanhaa kulttuuriperintöä, samoin kuin nykykulttuurin saavutuksia. Olemme tyytyväisiä siitä, että suomalainen kulttuuri, musiikki, muotoilu, arkkitehtuuri - mutta viime aikoina myös kirjallisuus ja elokuva - on menestynyt ja saanut huomiota Japanissa. Uskoisin, että samankaltainen suhtautuminen tiettyihin perustekijöihin, kuten selkeyden ja yksinkertaisuuden arvostaminen, läheisen suhteen säilyttäminen luontoon, hiljaisuuden ja tyhjän tilan ymmärtäminen, ovat helpottaneet kulttuuriemme välistä yhteisymmärrystä. Meille suomalaisille on ollut suuri kunnia, että Teidän Majesteettinne ja koko Keisarillinen Perhe ovat usein osoittaneet henkilökohtaista kiinnostusta suomalaiseen kulttuuriin.

Kun Helsingin ja Tokion välille avattiin suora lentoyhteys kahdeksankymmentäluvun alussa, se helpotti huomattavasti maittemme välistä yhteydenpitoa. Yhdeksänkymmentäluvulla nopeasti kasvanut taloudellinen yhteistyömme ei olisi kehittynyt näihin mittoihin ilman tätä yhteyttä. Mutta yhteytemme eivät ole enää pelkkien matkustusmahdollisuuksien varassa. Teknologia antaa mahdollisuudet yhteydenpitoon tietoverkkojen kautta. Japani ja Suomi ovat kärkiryhmässä niiden maitten joukossa, jotka ovat siirtymässä informaatioyhteiskuntaan.

Tietoteknologia ja telekommunikaatio ovat nousseet tärkeäksi yhteistyöalueeksi maittemme välillä. Kauppavaihtomme tällä sektorilla on kasvamassa, mutta tärkeää on myös se yhteinen kehitystyö, jota tutkimuslaitostemme ja yrityksiemme välillä on käynnissä uusien ratkaisujen kehittämiseksi ja käyttöönottamiseksi. Suomalainen puunjalostusteollisuus on ollut Japanin markkinoilla pitkään ja Suomi on metsäteollisuudessa Japanin tärkein kauppakumppani Euroopassa. Metalliteollisuutemme useat yritykset ovat saaneet jalansijan Japanissa. Uusina mahdollisuuksina yhteistyön kehittämiseen ovat nousemassa esiin ympäristöteknologia ja hyvinvointisektori.

Suomen ja Japanin kahdenväliset suhteet ovat osa kansainvälistä suhdeverkkoa. Meidän maamme toimivat aktiivisesti kansainvälisillä foorumeilla rauhanomaisen kehityksen edistämiseksi ja kehitysmaiden ongelmien helpottamiseksi. Me Suomessa arvostamme Japanin panosta Yhdistyneissä kansakunnissa. Japani on maailman suurin avunantaja. Japanin myönteinen panos kansainvälisen kauppa- ja talousjärjestelmän kehittämisessä on ensiarvoisen tärkeä.

Toivotan Teille ja seurueellenne antoisaa ja miellyttävää oleskelua Suomessa. Ehdotan maljaa Teidän Majesteettienne onneksi ja terveydeksi, Japanin kansan kaikinpuoliseksi menestykseksi ja Suomen ja Japanin ystävyyden ja erinomaisten suhteitten jatkumiseksi.

Maljanne.