Tohtori Pentti Arajärven puhe Solidaarisuus -illallisilla 11.5.2011

Solidaarisuus on yhteenkuuluvuutta, myötämielisyyttä ja yhteisvastuullisuutta. Solidaarisuutta ei voi olla ilman ihmisoikeuksia, oikeusvaltiota ja demokratiaa. Nämä suuret sanat tarvitaan solidaarisuuteen silloin, kun kysymys on valtioiden tai yhteiskuntien välisestä solidaarisuudesta, mutta yhtälailla meidän on yksilöinä tunnettava keskinäistä yhdenvertaisuutta, kunnioitettava toinen toistemme ihmisarvoa, kannettava huolta toisistamme ja oikeudenmukaisuudesta ja kohdeltava jokaista siskonamme ja veljenämme. Vähimmäisvaatimus on tietysti, että emme tee toiselle sitä, mitä emme soisi tehtävän itsellemme.

Näiden arvojen puolesta koen meidän olevan tänään täällä. Suomi on runsaassa vuosisadassa kasvanut Euroopan takapajuisesta, maatalousvaltaisesta suuriruhtinaskunnasta maailman hyvinvoivien kansojen eturiviin. Tämä on luonut meille velan, jota on syytä lyhentää maailman köyhimmille kansoille ja ihmisille. Se voi tapahtua antamalla heille tietoja ja taitoja, mutta myös luomalla materiaalisia edellytyksiä. Parhaimmillaan ne tietysti taloudelliset voimavarat voivat kasvaa kansakuntien inhimilliseksi pääomaksi. Silloin olemme opettaneet kalastamaan emmekä ole vain antaneet kalaa.

Solidaarisuus työskentelee etupäässä Nicaraguassa, Somalimaassa ja Ugandassa sekä tekee lähialueyhteistyötä Venäjän Karjalassa. Viemme tietoa ja taitoa ihmisille heidän kotimaahansa, jotta heidän ei tarvitsisi lähteä tänne. Näinhän se hurjimmillaan on, toki pääosa ihmisistä joka tapauksessa pysyy vakaasti kotimaassa. Solidaarisuuden yksi ulottuvuus on, että ymmärrämme ne mekanismit, jotka tuovat ihmisiä Suomeen. Ymmärrys lisää myös hyväksyntää. Ei voi olla vaikea ymmärtää henkensä tai terveytensä pelastamiseksi toiseen maahan siirtyneitä ihmisiä eikä pitäisi olla vaikeaa ymmärtää sitäkään, jos lähtee hakemaan parempia elinolosuhteita. Suomalaiset lähtivät 1900-luvun alussa sankoin joukoin rapakon taa, 1950-luvulla oli vuorossa Australia Yhdysvaltain ja Kanadan lisäksi ja melkoinen työttömyys olisi kohdannut Suomea, jos eivät 1960- ja 70-luvulla olisi sadat tuhannet siirtyneet Ruotsiin. He eivät lähteneet pakoon henkensä ja terveytensä puolesta, vaan hakemaan leipää. Työn takia suurin osa Suomeenkin muuttavista ulkomaalaisista tänne tulee.

Maapallo on jakamaton. Siksi tarvitaan paitsi yhteenkuuluvuutta ja myötämielisyyttä nimenomaan yhteisvastuuta. Kyse ei ole vain toimeentulosta, taloudellisesta solidaarisuudesta. Kyse on myös sosiaalisesta kestävyydestä, ympäristöstä ja pohjimmiltaan toimivista kansainvälisistä suhteista, monessa tapauksessa rauhan saavuttamisesta ja inhimillisyydestä.

Hyvät ystävät

Toivotan kaikille paitsi tietysti solidaarista illan jatkoa myös hyvää mieltä, leppoisaa kesää ja voimia työssä paremman maailman puolesta.