Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Viron äidinkielen opettajien seminaarissa Viron kansalliskirjastossa 9.9.2003

Globalisaation myötä maailman talous on saanut aivan uudenlaisia piirteitä. Tuotteet ja pääoma liikkuvat nykyteknologian voimin salamannopeasti maasta toiseen. Kansallisvaltioiden rajat madaltuvat. Ihminen, jolle ei riitä vain työntekijän ja kuluttajan rooli, etsii itseään. Ihminen ei elä vain itselleen, vaan myös yhteisönsä kautta. Kulttuuri on sekä yksilön että yhteisön rikkaus.

Kansallisvaltion pohja oli pitkään kulttuurissa. Yhden kielen ja täten määriteltynä yhden kulttuurin kansakunta on tänään harvinaisuus. Monikulttuurillisuus on nopeasti laajeneva ilmiö. Se edellyttää useamman muuttujan yhtäaikaista hallintaa. Monikulttuurillisuus on rikkaus, jos sen kasvupohjana on sekä demokratia että ihmisoikeuksien kunnioitus.

Suomi ja Viro ovat eurooppalaisessa mittakaavassa pieniä kieliä. Kansainvälisyyden kasvaessa nimenomaan pienten kielten ja kulttuurien edustajat ovat huolissaan kohtalostaan. Kuitenkin mikä tahansa kieli tai kulttuuri kehittyy nimenomaan kanssakäymisestä muiden kanssa.

Kielemme kantaa tänäänkin mukanaan jälkiä historiastamme ja kulttuurisista yhteyksistämme muihin kansoihin. Niin suomen kuin vironkin kielessä on paljon lainasanoja eurooppalaisista kielistä. Se on elävä muistutus siitä, että molemmat maat ovat aina olleet osa Eurooppaa. Joskus vuorovaikutus on ollut hyvinkin tiivistä. Vastaavasti kun mantereemme on elänyt vaikeita aikoja, ovat myös yhteytemme Eurooppaan joutuneet kärsimään.

Euroopan yhdentyminen ovat madaltanut raja-aitoja ja tiivistänyt yhteyksiä. Matkustaminen on helpompaa kuin ennen. Uudet mediat haastavat vanhat tavat tuottaa ja kuluttaa kulttuuria. Tämä on kansalliselle kulttuurille enimmäkseen myönteinen asia.

Kun Suomessa vuonna 1994 harkittiin Euroopan unionin jäsenyyttä, tunsivat monet epävarmuutta ja huolta siitä, että kulttuurielämämme elinvoima ja vahva omaperäisyys, joista olemme olleet ylpeitä, voisivat unionin jäsenyyden seurauksena kärsiä tai köyhtyä. Viesti tavoitti myös jäsenyysneuvottelijamme. Suomen liittymissopimuksen perusteluissa korostettiin, että vasta jäsenyys Euroopan unionissa avaisi Suomelle täyden osallistumisen yhteisön kulttuuriohjelmiin, mitä pidettiin tärkeänä tavoitteena.

Hallitus painotti, että jäsenyyden myötä myös maakunnille avautuisi mahdollisuuksia saada rakennerahastotukea kulttuurihankkeisiin.

Euroopan unionin jäsenyydestä ei seurannut velvoitteita muuttaa Suomessa harjoitettua kulttuuripolitiikkaa, sillä unioni ei pyri kulttuurilainsäädännön yhteensovittamiseen jäsenmaissaan. Siihen sillä ei ole toimivaltaakaan nykyisessä perustamissopimuksessa eikä myöskään juuri nyt ajankohtaisessa konventin ehdotuksessa unionin tulevaksi perustuslaiksi. Kulttuuripolitiikka, apurahat, valtioavustukset ja muu kulttuurilainsäädäntö pysyvät myös tulevaisuudessa tiukasti jäsenmaiden omissa käsissä, kansalliseen päätösvaltaan kuuluva asiana. Tässä suhteessa vannotaan yhä tiukasti läheisyysperiaatteen nimeen: päätökset on tehtävä sillä tasolla, millä ne vaikuttavat ja missä ne parhaiten tunnetaan.

Unionin tehtävänä on lisätä jäsenmaiden välistä yhteistyötä ja tuoda siihen eurooppalaista lisäarvoa. Konventin perustuslakiehdotuksen alussa yhdeksi unionin perustavoitteista on ilahduttavasti korotettu myös "kielten ja kulttuurien monimuotoisuuden kunnioittamien". Tavoite on entistäkin tähdellisempi 25 jäsenmaan unionissa.

Suomen EU-jäsenyyttä koskeneet kulttuuripoliittiset huolet ja epäilykset olivat siis turhia. Kehitys on kulkenut päinvastaiseen suuntaan. Suomen kulttuurielämä on tänään monimuotoista, vireää ja vankalla ammatillisella pohjalla. Sille ominainen kansanomainen ja demokraattinen perusluonne on säilynyt. Sen perustana on pohjoismaiseen tapaan kulttuurin ja taiteen harrastajien ja ystävien laajat joukot ja näiden järjestöt, "kulttuurin kansalaisyhteiskunta".

Tämän arvokkaan piirteen jaamme myös teidän virolaisten kanssa. Ovathan virolainen kuoromusiikkiperinne ja siihen liittyvät laulujuhlat harvinaisen puhutteleva osoitus kulttuurin merkityksestä kansakunnan identiteetin tulkkina ja yhteisen henkisen perinnön kantajana historian vaikeissa vaiheissa.

Unionin jäsenyyden myötä avautuvat sisämarkkinat parantavat taiteilijoiden ja muiden kulttuurin ammattilaisten toimintamahdollisuuksia yli rajojen. Sisämarkkinoilla pienenkin maan taiteilijoilla on mahdollisuus helpommin tavoittaa laaja yleisö, päästä avarammille ja monipuolisemmille työmarkkinoille. Tässä näyttävät meillä parhaiten onnistuneen nuoret taiteilijat, joiden työssä ja elämässä kansainvälisyys on itsestään selvää ja arkipäiväistä.

Unionin parhaillaan käynnissä oleva laajentuminen nähdään Suomessa hyvin myönteisenä, myös kulttuurin kannalta. Katsomme, että laajentumisen myötä kulttuuriyhteistyö Euroopan unionin piirissä voi entisestään monipuolistua ja vilkastua. Euroopan unionin rajat lähestyvät pitkän harppauksen Euroopan historiallisen kulttuurialueen rajoja. Maanosamme voi jälleen, nykyisen paavi Johannes Paavalin sanoin, "hengittää molemmilla keuhkoillaan". Laajentuminen vahvistaa myös Euroopan kulttuurin asemaa ja iskukykyä maailmanlaajuisesti, globaalilla tasolla.

Toivomme, että Suomen kulttuurielämälle tarjoutuu laajentuneen unionin puitteissa entistä enemmän yhteistyömahdollisuuksia meille läheisten maiden ja alueiden kanssa. Itämeren alueesta on tulossa käytännössä Euroopan unionin sisämeri - sen pohjoinen Mare Nostrum.

Erityisen iloisia olemme siitä, jos laajeneminen tuo unionin piiriin myös kielisukulaisemme Unkarin ja Viron. Meillä on molempien kanssa vahvat perinteet kulttuuriin ja kieleen liittyvästä yhteistyöstä. Tätä yhteistyötä voimme toivottavasti tulevina vuosina yhdessä vaalia myös unionin puitteissa ja tuella - omaksi hyödyksemme, mutta samalla kertaa arvokkaana osana Euroopan kielten ja kulttuurien monimuotoisuuden edistämistä!