Tasavallan presidentti Tarja Halosen artikkeli sanomalehti Guardianissa 17.10.2007

GLOBALISAATIO JA HYVINVOINTIVALTIO Tasavallan presidentti Tarja Halonen

Suomi on lähes joka suhteessa globalisaation menestystarina. Selvisimme 1990-luvun syvästä lamasta toteuttamalla rakenteellisia uudistuksia ja ottamalla vastaan globalisaation haasteet. Samalla kuitenkin panostimme myös hyvinvointivaltion kehittämiseen.

Suomen talous on nykyään maailman kilpailukykyisimpiä ja innovatiivisimpia. 2000-luvulla taloutemme on joka vuosi kasvanut EU:n keskiarvoa nopeammin; vuonna 2006 kasvu oli viisi prosenttia.

Ei ole sattumaa, että globalisoituneessa maailmassa parhaiten menestyvät juuri ne maat, jotka panostavat inhimillisiin voimavaroihin, etenkin koulutukseen. Suomi on useita kertoja sijoittunut kärkikolmikkoon kansainvälisissä kilpailukykyvertailuissa. OECD:n vertailun mukaan Suomen koulutusjärjestelmä on maailman paras. Suomi on myös ollut kärjen tuntumassa useissa kansainvälisissä tutkimus- ja kehityspanostusvertailuissa.

Tieto on kaikkialla maailmassa avain talouden kasvuun ja yhteiskunnalliseen kehitykseen. Pienen maan on hyödynnettävä kaikki inhimilliset ja tiedolliset voimavaransa.

Suomella riittää myös haasteita. Maamme väestö ikääntyy ja kansainvälinen kilpailu kiristyy. Ympäristöön, ilmastonmuutokseen ja energiavaroihin on myös kiinnitettävä erityistä huomiota. Haasteet ovat samat kaikkialla Euroopassa. Kun EU:n valtioiden ja hallitusten päämiehet tapaavat Lissabonissa myöhemmin tällä viikolla, pohdittavana on myös entistä tehokkaampi reagointi globalisaation haasteisiin. Tämä kysymys on sisällytetty myös uudistettuun Lissabonin strategiaan.

Kilpailukyky ja sosiaalisen hyvinvoinnin takaavat järjestelmät eivät sulje toisiaan pois. Pohjoismaisessa hyvinvointivaltiomallissa yhdistyvät markkinatalouden dynaamisuus, vahva vastuuntunto ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus. Ihmiset ovat myös valmiita maksamaan veroja hyvinvointivaltion turvaamiseksi, jos he kokevat saavansa vastineeksi korkeatasoiset julkiset palvelut ja kattavan turvaverkon. Sosiaaliturva tekee muutoksiin sopeutumisen helpommaksi kansalaisille. Koulutettu väestö, joka on valmis omaksumaan uusia teknologioita ja uusia haasteita, menestyy kilpailussa ja erikoistumisessa. Dynaamiset ja joustavat työmarkkinat, joilla toimitaan ennustettavasti ja sääntöjen mukaan, edistävät tuottavuutta.

Suomalaisen hyvinvointijärjestelmän kulmakiviä ovat kunnallinen päivähoitojärjestelmä, perhevapaajärjestelmä ja maksuton kouluruokailu. Niiden ansiosta niin miehet kuin naisetkin voivat olla kokoaikatyössä ja käyttää taitojaan koko yhteiskunnan hyväksi. Järjestelmässämme ihmiset voivat soveltaa ”pehmeitä” ratkaisuja, ja sovittaa yhteen työelämän ja perheen vaatimukset sekä muut yhteiskunnalliset tarpeet.

Elinikäinen oppiminen on erityisen tärkeää Suomelle, ja sillä voidaan tehokkaasti vastata väestön ikääntymisen haasteisiin. Ilman hyvin koulutettua väestöä Suomen talous ei selviydy kilpailussa eikä maamme julkinen sektori pysty tarjoamaan tasokkaita palveluja tehokkaasti. Kyky hyödyntää työikäisen väestömme voimavaroja täysimääräisesti ja parantaa työn tuottavuutta ovat ratkaisevan tärkeitä kansalaistemme hyvinvoinnin varmistamisessa.

Vaikka lisääntyvä maahanmuutto saattaa helpottaa työvoimapulaa hetkellisesti, pysyvä ratkaisu vaatii globaalia lähestymistapaa. Meidän on pyrittävä tasapainoon, jossa siirtolaisuus hyödyttää vastaanottajamaiden lisäksi myös lähtömaita ja ennen kaikkea siirtolaisia itseään.

Monet maat ovat epäilemättä hyötyneet globalisaatiosta merkittävästi. Suomi kuuluu ilman muuta tähän ryhmään. Meille onkin tärkeää, että globalisaatio jatkuu. Samalla kuitenkin useat selvitykset osoittavat, että globalisaation hyödyt eivät jakaudu tasapuolisesti eri maiden kesken eikä niiden sisällä, ja että aivan liian monet ovat jääneet kehityksestä jälkeen. Tämä oli yksi ILO:n vuonna 2002 asettaman Globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission keskeisimpiä havaintoja. Minulla oli kunnia toimia tämän maailmankomission puheenjohtajana yhdessä Tansanian silloisen presidentin Benjamin Mkapan kanssa.

Tarvitsemme oikeudenmukaista globalisaatiota, jossa ihmiset ovat nykyistä enemmän etusijalla. Yhteisenä tavoitteenamme on YK:n tavoitteiden mukaisesti oltava tuottava ja ihmisarvoinen työ kaikille samalla kun pyrimme saavuttamaan tasapainon työpaikkojen ja kasvun, sosiaalisen koheesion ja taloudellisen dynaamisuuden sekä luonnonvarojen ja ympäristön kestävän käytön välillä. Kansainvälisen yhteisön tulee saavuttaa yksimielisyys siitä, miten toimitaan sen jälkeen, kun Kioton pöytäkirjan voimassaolo päättyy vuonna 2012.

Globalisaation aikakaudella tieto, ideat ja innovaatio leviävät ennätysvauhtia. Oikeudenmukaisemmassa globalisaatiossa tieto- ja viestintätekniikat voivat tarjota tehokkaita keinoja kehitysmaille kehityksen nopeuttamiseksi ja edistää integroitumista maailmantalouteen. Kehittyneille maille tietoon pohjautuva ja sosiaalisesti oikeudenmukainen talous antaa mahdollisuuksia erikoistumiseen, sosiaalisen liikkuvuuden ja tuottavuuden parantamiseen.

Oikeudenmukainen globalisaatio edellyttää lisäpanostuksia kehityspolitiikkaan ja reilumpaa maailmankauppaa. Dohan neuvottelukierroksen tuloksena on saatava aikaan oikeudenmukainen sopimus, joka ottaa huomioon kuinka erilaisia WTO:n jäsenvaltiot ovat. Monenkeskistä yhteistyötä tarvitaan, ettei kukaan ei jää osattomaksi nykyisen globalisaation hyödyistä, ja että niin ihmiskunta kuin ympäristökin voivat kehittyä kestävällä tavalla.

Artikkeli Guardianin verkkosivuilla