Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe eduskunnan vaalikauden 1999-2002 päättäjäisissä 11.3.2003

Kiitän puhemiestä ja koko eduskuntaa hyvästä yhteistyöstä kuluneen vaalikauden aikana. Kuten Te arvoisa puhemies totesitte, paljon on saatu aikaiseksi, mutta hyvin riittää seuraavallekin eduskunnalle tekemistä.

Kulunut vaalikausi on ollut todellakin historiallinen. Tämä eduskunta hyväksyi lopullisesti itsenäisen Suomen toisen perustuslain. Siirsimme vanhan, yli 80 vuotta hyvin palvelleen hallitusmuodon historiaan.

Kolme vuotta on tähän nähden liian lyhyt aikaväli uuden perustuslain syvälliseen arvioimiseen. Voin kuitenkin omasta puolestani sanoa - ja tässä yhtyä puhemiehen arvioon - että perustuslaki on toiminut kaikessa oleellisessa hyvin.

Perustuslaki tuli voimaan samanaikaisesti, kun ryhdyin nykyiseen tehtävääni. Presidenttinä olen pyrkinyt parhaani mukaan toteuttamaan perustuslakia.

Perustuslain kirjaimen ja hengen noudattaminen edellyttää ylimpien valtioelinten edustajien olevan lujia ja laillisia, mutta myös yhteistyökykyisiä. Hyvää tahtoa ja yhteistyökykyä on riittänyt kaikilta osapuolilta, ja uskon niin olevan jatkossakin.

Nyt paikkansa jättävä eduskunta on voinut edeltäjiensä tavoin antaa luottamuksensa hallitukselle koko vaalikauden ajan. Pitkäjänteinen politiikka on helpottanut sekä talouden että muun yhteiskunnan vakauden ylläpitämistä.

Vaalien jälkeen ryhdymme ensimmäistä kertaa soveltamaan uuden perustuslain säännöksiä hallituksen muodostamisesta. Vastuu toimivan hallituspohjan ja hallituksen ohjelman löytämisestä ja pääministerin valinnasta on eduskunnalla. Presidenttinä tehtäväni on seurata eduskuntaryhmien neuvotteluja hallitusohjelmasta ja valtioneuvoston kokoonpanosta, koska näiden neuvottelujen tuloksen perusteella ja kuultuani eduskunnan puhemiestä annan perustuslain mukaisesti eduskunnalle tiedon pääministeriehdokkaasta. Tämä ehdokas valitaan pääministeriksi, jos eduskunnassa toimitettavassa avoimessa äänestyksessä enemmän kuin puolet annetuista äänistä on kannattanut hänen valitsemistaan.

Nyt työnsä päättävässä eduskunnassa on 200 kansanedustajaa, jotka ovat pyrkineet rakentamaan parempaa yhteiskuntaa. Talouskehitys vaikuttaa erittäin keskeisesti suomalaiseen hyvinvointiin. Hallituksen ja eduskunnan mahdollisuudet vaikuttaa kansalliseen ja erityisesti kansainväliseen talouskehitykseen ovat rajalliset. Suomi on kansainvälisten vertailujen mukaan kuitenkin onnistunut oman yhteiskuntansa kehittämisessä sekä kilpailukykyiseksi että sosiaalisesti oikeudenmukaiseksi. Myönteisen talous- ja työllisyyskehityksen ylläpitäminen tullee olemaan seuraavankin eduskunnan ja hallituksen tärkeä haaste.

Kansanedustajat tietävät hyvin, että oikeudenmukainen yhteiskunta ei synny itsestään. Markkinat eivät sitä tuota, vaan sen rakentaminen edellyttää aina poliittisia valintoja, päätöksiä ja lainsäädäntöä. Hyvinvointipalvelut ovat sijoitus tulevaisuuteen. Näiden investointien myötä yhteiskunnallamme on edellytykset pysyä oikeudenmukaisen ja sosiaalisesti kestävän kehityksen tiellä yhä kansainvälistyvämmässä maailmassa.

Kuluneen vaalikauden työstä nostan esille kaksi esimerkkiä: oikeuden maksuttomaan esiopetukseen kaikille kuusivuotiaille, joiden vanhemmat lapsensa siihen haluavat, sekä kaikkien oikeuden julkisesti tuettuun tai järjestettyyn hammashuoltoon.

Koulutusmahdollisuuksien tarjoaminen tuloista ja varallisuudesta riippumatta lisää valinnan mahdollisuuksia ja torjuu syrjäytymistä. Se on myös suomalaisten hyvinvoinnin edellytys. Maksuton esiopetus on erinomainen lisä sukupolvien ajan jatkuneelle suomalaisen koulujärjestelmän rakentamiselle. Kansainvälisissä vertailuissa erinomaisesti menestynyt koulujärjestelmämme paranee entisestään.

Suomalaisen koulutusjärjestelmän ohella kansallisen terveydenhuollon kehittäminen on ollut suuri kansallinen projekti. Sen ylläpitäminen ja edelleen kehittäminen on vaativa tehtävä. Julkisesti tuetun hammashuollon ulottaminen kaikille ikäluokille on merkittävä askel.

Kansainvälisyys on lisääntynyt kansanedustajien työssä. Euroopan unionin työn seurannasta ja siihen vaikuttamisesta on tullut arkipäivää. EU:n suurlaajentuminen on tapahtunut nyt lähtevän eduskunnan myötävaikutuksella, vaikkakin varsinaiset asiaa koskevat sopimukset jäävätkin seuraavalle eduskunnalle. Eduskunta on suoraan mukana myös EU:n tulevaisuutta pohtivan konventin työssä. Tämä on haaste ja tämä on mahdollisuus. Olette mukana esittämässä vaihtoehtoja yhteiseurooppalaisesta tulevaisuudesta ja myös kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa.

Lopettaessaan Irakin laittoman miehityksen Kuwaitissa 12 vuotta sitten, Yhdistyneet kansakunnat velvoitti Irakin luopumaan joukkotuhoaseistaan ja -aseohjelmistaan. Irakin johto on koko tämän ajan uhmannut YK:n päätöksiä eikä ole suostunut aseriisuntaan. Kansainvälinen yhteisö on pyrkinyt monin keinoin saamaan Irakin noudattamaan YK:n päätöksiä. Tähän asti tulokset ovat olleet laihoja. Irakin johto ei ole myöskään halunnut käyttää täysimääräisesti hyväkseen "ruokaa öljystä -ohjelmaa", vaan on mieluummin antanut kansansa kärsiä. Irakin humanitäärinen tilanne on jo tällä hetkellä vakava.

Tavatessani Yhdysvaltojen presidentin George W. Bushin Valkoisessa talossa vajaa vuosi sitten, hän toi voimakkaasti esiin huolensa Irakin joukkotuhoaseiden aiheuttamasta uhasta. Totesin hänelle tuolloin, että Irakin riisumisen mahdollisista joukkotuhoaseistaan tulisi tapahtua YK:n toimesta. Tiedän, että kaikkien eurooppalaisten hallitusten ja valtioiden päämiesten viesti presidentti Bushille oli sama. Voimme olla tyytyväisiä siitä, että presidentti Bush päätyi samaan ratkaisuun viime vuoden syyskuussa. YK on viimeiset puoli vuotta ollut keskeisessä asemassa Irakin aseriisunnassa.

Irakin riisuminen joukkotuhoaseista on haaste koko kansainväliselle yhteisölle. Irakin kovin hitaasti kasvanut yhteistyöhalu on omalta osaltaan vaikeuttanut tehtävää. Kaikki haluavat välttää sodan, mutta sen mahdollisuus ei valitettavasti ole poissuljettu. Suomen kanta Irakin kriisiin on koko ajan ollut selvä:

Irakin on luovuttava joukkotuhoaseistaan ja -aseohjelmistaan YK:n turvallisuusneuvoston päätösten mukaisesti. Vastuu aseriisunnasta on Irakilla, YK:n asetarkastajien tehtävä on todentaa tämä aseriisunta.

Mahdollisista lisätoimista Irakia vastaan pitää päättää YK:n turvallisuusneuvostossa. Turvallisuusneuvostolla on ensisijainen vastuu kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisestä. Tuemme turvallisuusneuvostoa ja sen päätöksiä eivätkä voimatoimet ilman turvallisuusneuvoston valtuutusta ole hyväksyttäviä.

Tuemme asetarkastajien työn jatkamista niin kauan kuin työ on mielekästä ja hyödyllistä. Turvallisuusneuvoston on harkittava aikaresurssit asetarkastajien raporttien perusteella.

Irakin riisuminen joukkotuhoaseista voi edellyttää sotatoimia. Näillä toimilla tulee olla turvallisuusneuvoston valtuutus. Suomi ei osallistu tällaiseen voimankäyttöön. Sen sijaan olemme perinteiseen tapaamme olleet valmiita tutkimaan mahdollisuuksia humanitäärisen avun antamiseen YK:n välityksellä.

Olemme todennäköisesti vaikeutuvan kriisin edessä. On ensiarvoisen tärkeää, että kansainvälinen yhteisö pyrkii kaikin käytettävissä olevin keinoin tukemaan YK:ta. Tässä Suomi on mukana.

Onneksi kuluneet neljä vuotta eivät ole olleet vain terrorismia ja sodanuhkaa, vaan kehitystä ja yhteistyötä. Yhdistyneiden kansakuntien vuosituhathuippukokouksessa syyskuussa vuonna 2000 lähes kaksisataa poliittista johtajaa sitoutui turvallisuuden, vakauden ja hyvinvoinnin edistämiseen koko maailmassa.

Vuosituhatjulistuksen konkreettisin osa on kehitystavoitteet, joiden mukaan tarkoituksenamme on muun muassa puolittaa äärimmäinen köyhyys, edistää tasa-arvoa, taata peruskoulutus kaikille, vähentää lapsikuolleisuutta ja turvata kestävä kehitys. Kaiken tämän toteuttaminen edellyttää sitoutumista kehitykseen tähtäävään globaaliin kumppanuuteen.

Eduskunta on ollut aktiivisesti mukana vuosituhattavoitteiden toteuttamiseksi, mutta voimme tehdä enemmän esimerkiksi kehitysyhteistyömäärärahojen suhteen. Haluan osoittaa arvostukseni kansanedustajille siitä työstä, mitä he ovat tehneet eduskunnan työjärjestyksen mukaisesti tässä talossa, mutta myös siitä työstä, mitä he ovat tehneet Suomen kansan edustajina maailman toreilla ja turuilla paremman ja oikeudenmukaisemman maailman rakentamiseksi.

Kehitysyhteistyömäärärahojen tai ihmisoikeuksien puolustaminen ei ole ainoastaan solidaarisuuden osoitus. Se on samalla sijoitus omaan ja lastemme tulevaisuuteen. Maailman väestön enemmistön eläminen puutteessa ja pienen vähemmistön eläminen yltäkylläisyydessä ei voi kestää loputtomiin. Olemme oppineet Suomessa, että voimme rakentaa hyvinvointimme vain oikeudenmukaiselle ja tasa-arvoiselle yhteiskunnalliselle kehitykselle. Sama pätee globaalisti.

Kiitän eduskuntaa sen työstä kansakunnan hyväksi ja julistan eduskunnan työn tältä vaalikaudelta päättyneeksi.