Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Pellervon päivän seminaarissa 5.4.2004

Yli sata vuotta vanha suomalainen osuustoiminta on merkittävä kansallinen voimavara. Pellervo-Seuran perustajien ajatuksena oli antaa "vähävaraisille suomalaisille mahdollisuus auttaa itseään omin voimin, mutta yhdistyneenä".

Osuustoimintaliike on syvällisellä tavalla vaikuttanut suomalaisen yhteiskunnan kehitykseen. Tässä tilaisuudessa ei osaavan yleisön edessä ole tarpeen kerrata suomalaisen osuustoiminnan kaikkia saavutuksia, vaan riittää todeta niiden olevan mittavat ja koko maamme kehityksen kannalta merkitykselliset.

Osuuskunnissa on tänä päivänä jäseniä enemmän kuin Suomessa asukkaita, minkä uskon merkitsevän osuuskuntien olevan meille edelleenkin läheisen ja luontevan toimintatavan.

Osuustoiminta-aatteeseen perustuvalla toiminnalla on mahdollisuudet menestyä avautuvilla markkinoilla ja kiristyvässä kilpailussa myös tulevaisuudessa. Osuustoimintaliike on kyennyt uusiintumaan sekä kokoamaan jakaantuneita voimiaan, mistä esimerkkeinä ovat Helsingin Osuuskaupan ja Osuusliike Elannon yhdistyminen sekä Osuustoiminnan neuvottelukunta.

Osuustoimintamalli on houkutellut myös uusia yrittäjiä. Suomessa on 1990-luvulta lähtien perustettu lähes 2 500 osuustoiminnallista pienyritystä. Uskon itse, että osuustoimintamalli on jatkossakin toimiva, jos ihmisillä vain on siitä riittävästi tietoa ja lainsäädäntö pysyy ajan tasalla. Osuuskunnat voivat toimia myös linkkinä paikallisen, kansallisen ja kansainvälisen yhteistoiminnan alalla.

Osuustoiminta on omalta osaltaan viemässä yhteisiä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden arvoja eteenpäin myös maailmanlaajuisesti. Osuustoiminnan perusajatus on kansainvälinen. Kansainvälinen Osuustoimintaliitto ICA on kirjannut yhdeksi 2000-luvun osuustoiminnan periaatteeksi laajan yhteistoiminnan: "Voidakseen toimia parhaalla mahdollisella tavalla jäsentensä ja yhteiskunnan hyväksi kaikkien osuustoiminnallisten organisaatioiden tulee olla aktiivisessa yhteistoiminnassa muiden osuuskuntien kanssa sekä paikallisella, kansallisella että kansainvälisellä tasolla".

Kansainväliseen Osuustoimintaliittoon järjestäytyneessä osuustoimintaliikkeessä on mukana lähes 800 miljoonaa ihmistä. Eräiden arvioiden mukaan puolet maailman ihmisistä on toimeentulonsa puolesta suoraan tai välillisesti riippuvainen osuustoiminnasta. Siten osuustoiminnalla on vahva mahdollisuus vaikuttaa taloudelliseen kehitykseen. Sen pitää jatkuvasti uusiutua pärjätäkseen kansainvälisessä kilpailussa. Samanaikaisesti on muistettava ja kyettävä säilyttämään osuustoiminnan keskeisin perintö: osuustoiminta on ihmistä varten niin Suomessa kuin ulkomailla.

Suomi ja suomalainen osuustoiminta ovat olleet pitkään mukana tekemässä parempaa yhteistä maailmaa. Me olemme olleet yhdessä edistämässä osuustoimintaa kehitysyhteistyöhankkeina mm. Keski-Amerikassa ja Afrikassa. Esimerkiksi Nicaraguassa olemme olleet kehittämässä osuustoimintaa maa- ja karjatalouden hankkeissa. Tätä työtä tarvitaan myös tulevaisuudessa.

Globalisaatio on jakanut jyrkästi maailman ihmisten mielipiteet. Nykymuotoisen globalisaation arkkitehteina pidetyt Maailman kauppajärjestö (WTO), Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto ovat joutuneet kehitysmaiden ja kansalaisyhteiskunnan voimakkaan kritiikin kohteiksi. Keskustelu, joka oli enemmän väittelyä kuin dialogia, ei johtanut mihinkään.

Todellisen dialogin ja muutoksen edistämiseksi Kansainvälinen työjärjestö ILO kutsui hyvin erilaisten ryhmien edustajat muodostamaan itsenäisen komission käsittelemään globalisaation sosiaalista ulottuvuutta - sitä, miten globalisaatio vaikuttaa tavallisen ihmisen elämään. Kahden vuoden intensiivisen työn jälkeen pystyimme Tansanian presidentin Benjamin Mkapan kanssa puheenjohtajina esittelemään komission yksimielisen raportin.

Komission mukaan nykymuotoisen globalisaation epäoikeudenmukaisuus ei ole moraalisesti hyväksyttävää eikä poliittisesti kestävää. Liian monet jäävät globalisaation hyötyjen ulkopuolelle. Ollakseen kestävää, globalisaation pitää vastata ihmisten tarpeisiin: edistää työllisyyttä, kasvua sekä kehitystä ja vähentää köyhyyttä ja työttömyyttä.

Nykyisen tilanteen muuttamiseksi tarvitaan koordinoituja toimenpiteitä: alkaen paikallishallinnosta ja päättyen muutoksiin maailman talousjärjestelmässä. Keskeisin taho globalisaation ohjaamisessa ja siihen vaikuttamisessa on edelleenkin kansallisvaltio. Kansallisvaltioiden toimet vaikuttavat kansainvälisesti – suurempien valtioiden enemmän ja pienempien vähemmän. Mutta valtion toimet vaikuttavat paljon siihen, miten ihmiset voivat hyötyä – tai kärsiä – globalisaatiosta. Demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioitus täydennettynä hyvällä hallinnolla ja sosiaalisella oikeudenmukaisuudella on tämänkin komission suositus.

Suomi on tällainen valtio. Voidakseen pärjätä viiden miljoonan ihmisen kansakunnan on pystyttävä käyttämään kaikki voimavaransa ja vaalimaan yhteistyön perinnettä. Osaava yrittäjyys on suuri haaste. Se on sitä myös Euroopan unionissa. Lissabonin strategia tarvitsee lisää tehokkuutta, jotta EU:sta tulisi maailman kilpailukykyisin alue.

Globalisaatio merkitsee muutoksia myös osuustoiminnalle, siitä selvimpiä esimerkkejä on nähtävissä kaupan alalla ja maataloudessa. Perinteiset kaupan esteet ovat poistuneet ja vähittäiskauppa on kansainvälistynyt. Viime vuosina monet monikansalliset yritykset ovat tulleet Suomeen. Kilpailu on lisääntynyt ja koventunut.

Taloudellisen kanssakäymisen esteitä tullaan jatkossakin purkamaan. Tuotantoa siirtyy teollisuusmaista, myös Suomesta maihin, joilla on ko. aloilla suhteellinen etu. Tuotannon muuttuminen maailmanlaajuiseksi edellyttää kansainvälisiä sääntöjä investoinneille ja kilpailulle. Tarvitsemme myös globaalit säännöt ihmisten rajat ylittävälle liikkumiselle. Annan kaiken tukeni YK:n työlle tällä saralla.

Kaupan esteitä on purettava myös niiden tuotteiden osalta, joissa kehitysmailla on suhteellinen etu. Tämä koskee myös maataloutta. Se voi aiheuttaa muutoksia myös meidän maatalouteemme ja elintarviketuotantoomme. Tämä on haaste, mutta yhteisin voimin voimme siihen vastata. Uskon että tuottaja- ja kuluttajaosuuskunnat voivat lyödä tässä kättä.

Suomalaisen osuustoiminnan kokemukset ja tulokset maa- ja metsätaloussektorin sekä koko maaseudun kehittämisessä ja kuluttajakaupassa ovat pääomaa, jota tarvitsemme myös tulevaisuudessa. Toivotan menestystä kokouksellenne ja hyviä tuloksia työllenne käytännössä.

Kuten olen aikaisemmin todennut, tarvitsemme kansallisen globalisaatiostrategian sekä erilaisten toimijoiden, joista osuustoimintaliike on yksi, verkottumista, jotta saisimme tuloksia aikaan.