Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe vuoden 2008 valtiopäivien avajaisissa 5.2.2008

(muutosvarauksin)

Arvoisa puhemies,
Suomen kansan edustajat

Ihmisen turvattomuus tässä nopeasti muuttuvassa maailmassa vyöryy silmiemme eteen joka päivä. Suomalaisen yhteiskunnan vahvuutena on ja on ollut yhteisöllisyys – toinen toisestamme välittäminen. Me olemme rakentaneet sitä sukupolvien ajan ja se on kantanut meidät yli vaikeiden aikojen. Se on tehnyt Suomesta yhden maailman kilpailukykyisimmistä maista.

Tämä hyvinvointiyhteiskunnaksi kutsuttu malli on yleisemminkin se tapa, jolla globalisaation edut ja haitat voidaan jakaa nykyistä tasapuolisemmin niin maiden välillä kuin niiden sisällä. Kaikilla on oma vastuunsa tässä kehityksessä. Myös yrityksillä on yhteiskunnallinen vastuu ekologisesti ja sosiaalisesti oikeudenmukaisesta kestävästä kehityksestä.

Juuri tästä kysymyksestä onkin viime kuukausina keskusteltu kiivaasti sekä Suomessa että muualla: mikä on vastuullista yritystoimintaa? Tavoitteita säätelevät lait, periaatepäätökset ja kansainväliset sopimukset. Mutta kysymys on myös siitä, että eletään niiden mukaisesti.

Ihmisiä kiinnostaa valtion ja kuntien omistajapolitiikka. Siinähän valtaa käyttävät kansan valitsemat edustajat – ja lisäksi kysymys on yhteisistä rahoista. Valtioneuvoston viimevuotinen periaatepäätös valtion omistajapolitiikasta on hyvin tärkeä kannanotto.

Valtioneuvoston mukaan valtion omistus esimerkiksi Stora Ensossa on finanssisijoitus, johon ei liity normaalin vastuullisen yritystoiminnan ylittäviä velvollisuuksia työllisyyden tai alueellisen kehityksen suhteen. Luulen, että monella on mielessä kysymys: ”Onko tämä sitä normaalia vastuullista yritystoimintaa?”

Kemijärven tilanteesta on keskusteltu ja keskusteltaneen eduskunnassa. Helppoja vastauksia ei ole tässä eikä muissa vastaavanlaisissa tilanteissa nyt tai tulevaisuudessa. Eduskunnalla on viime kädessä valta päättää valtion toiminnasta ja myös valtion omistajapolitiikasta. Valtaa seuraa vastuu. Toivon eduskunnalle viisautta päätöksenteossa.

* * *

Rauhan tila on enemmän kuin sodan poissaolo. Käsityksemme kansainvälisestä rauhasta ja turvallisuudesta on kehittynyt voimakkaasti toisen maailmansodan jälkeen. Valtioiden väliset suhteet ovat monipuolistuneet ja valtiokeskeisen turvallisuuskäsityksen rinnalle on noussut entistä selvemmin inhimillinen turvallisuus.

Miljoonat ihmiset kärsivät nälästä, puutteesta ja taudeista sekä heikkojen yhteiskuntien ja hajoavien valtioiden kyvyttömyydestä turvata asukkaidensa elämää. Mutta valitettavasti myös avoimet sodat, asevarustelu ja valtioiden väliset rajariidat ovat edelleen arkipäivää eri puolilla maailmaa. Kaikkien raskaimmin konflikteista kärsii siviiliväestö ja usein sen haavoittuvimmat ryhmät eli naiset ja lapset.

Tämän päivän turvallisuushaasteet ovat yhteisiä eikä niihin voida vastata pelkästään kansallisin toimin vaan tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä – alueellista ja maailmanlaajuista. Yhteistyö muun muassa ilmastonmuutoksen hidastamiseksi ja oikeudenmukaisen globalisaation edistämiseksi on välttämätöntä.

Suomella on kuluvana vuonna erityisasema inhimillisen turvallisuuden ja yhteistyön edistämisessä, kun toimimme Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (ETYJ) puheenjohtajamaana. Tässä työssä korostamme yhteisten arvojen ja periaatteiden kunnioittamista. Puheenjohtajuus on haasteellinen tehtävä.

* * *

Valmisteilla oleva turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko kuvaa vallitsevan tilanteen ja linjaa turvallisuuspolitiikkaa sekä puolustusvoimien kehittämistä kauas tulevaisuuteen.

Selonteon valmistelu on lähtenyt hyvin liikkeelle. Valtioneuvoston valmistelu ja parlamentaarinen seurantaryhmä toimivat hyvin. Myös julkinen keskustelu on vilkastunut. Tämä kaikki on hyvästä. Tavoitteena on kuitenkin lopulta mahdollisimman laaja yhteisymmärrys. Yksituumaisuus on pienen kansakunnan voima.

Turvallisuuspolitiikkamme tavoitteena on Suomen ja suomalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen. Pyrimme edistämään kansainvälistä vakautta sekä Suomen lähialueilla että laajemmin. ETYJin periaatteiden mukaista on, että emme edistä omaa turvallisuuttamme muiden kustannuksella. Suomi on turvallisuuden tuottaja, ei sen kuluttaja.

Suomen pitää aina olla valmis kantamaan itsenäisen valtion vastuu maamme sotilaallisesta puolustamisesta. Tämä pätee kaikissa tilanteissa, olemme sitten minkä tahansa unionin tai liittokunnan jäseniä. Mahdollisen hädän hetkellä tukenamme voi olla myös muita, niin kuin me olemme tarvittaessa auttaneet ja tulemme auttamaan myös muita. Meidän ei pidä uskotella, että joku muu huolehtisi puolestamme Suomen puolustuksesta. Tällainen ajattelu ei ole realistista. Sen sijaan yhteistyötä eri muodoissaan on aiheellista edistää kaikkialla.

On luontevaa harjoittaa laajempaa sotilaallista yhteistyötä sellaisten maiden kanssa, joiden kanssa me muutoinkin olemme kiinteimmässä yhteistyössä. Suomelle soveltuvia sotilaallisen yhteistyön muotoja ovat kriisinhallinta sekä materiaalihankinnat ja harjoittelu. Tämän kaltainen yhteistyö vahvistaa myös kansallista puolustustamme, vaikka sen ensisijaisena tarkoituksena ei olekaan yhteisen puolustuksen rakentaminen.

Tämä linja pätee myös siviilikriisinhallintaan. Sen kehittäminen on tärkeää, ja teemme sitä yhteistyössä ensisijaisesti EU-maiden kanssa.

Olemme parhaillaan Euroopan unionin nopean toiminnan kriisinhallintavalmiudessa Ruotsin, Norjan, Viron ja Irlannin kanssa. Nämä maat ovat meille luontevia yhteistyökumppaneita toisaalta maantieteellisen läheisyyden, toisaalta samantyyppisen kriisinhallinta-ajattelun takia, vaikka puolustusratkaisumme poikkeavat toisistaan. Yhteistyökumppaneitamme EU:n nopean toiminnan kriisinhallinnassa ovat myös Saksa ja Alankomaat.

Euroopan unionissa tehtävän yhteistyön lisäksi osallistumme parhaillaan NATO-johtoisiin operaatioihin Kosovossa ja Afganistanissa. Tämä tuo sotilaalliseen kriisinhallintayhteistyöhömme vahvan transatlanttisen yhteyden. Tätä yhteyttä vahvistaa vahva panoksemme maailmanlaajuisessa kriisinhallinnan kehittämistyössä.

Me kannamme hyvin oman vastuumme kansainvälisessä kriisinhallinnassa. Olemme jo tätä nykyä resurssiemme ylärajoilla ja meidän pitää harkita tarkasti uusien vastuiden ottamista. Olisi kuitenkin hyvä, jos voisimme olla nykyistä vahvemmin mukana YK:n kriisinhallintaoperaatioissa.

Pidän tarpeellisena, että puolustusvoimamme rakentuvat edelleenkin yleisen asevelvollisuuden pohjalle. Tämä turvaa sekä oman maamme puolustuksen että vahvan osaamisen kansainvälisessä kriisinhallinnassa.

* * *

Nykyinen perustuslaki tuli voimaan noin kahdeksan vuotta sitten. Se on suhteellisen lyhyt aika kerätä kokemusta perustuslain soveltamisesta. Lain toimivuuden tarkastelulle on kuitenkin olemassa poliittinen tahto, mitä ilmentää muun muassa pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelman kirjaus sekä vilkas julkinen keskustelu.

Totesin myös itse puhuessani eduskunnan viime vaalikauden päättäjäisissä, ettei näidenkään asioiden vilpitöntä selvittämistä pidä karttaa. Presidentin valtaoikeudet ja erityisesti ulkopolitiikan johtaminen ovat keskustelusta päätellen keskeinen osa perustuslain toimivuuden arviointia. Omalta osaltani voin todeta, että ylinten valtioelinten välinen yhteistoiminta ulkopolitiikan alalla on sujunut hyvin. Saman asian totesi myös eduskunnan ulkoasianvaliokunta mietinnössään vuoden 2006 lopulla.

Suomen ulkopolitiikkaa on johdettu presidentin ja valtioneuvoston, erityisesti pääministerin ja ulkoministerin kesken hyvässä yhteistoiminnassa. Tämä laaja edustus on ollut Suomen kansainvälisessä kanssakäymisessä vahvuus. Myös päätöksenteossa on eduksi, että ylimmät valtioelimet ovat sidoksissa toisiinsa yhteistoimintavelvoitteen kautta. Mitä tärkeämmästä asiasta on kyse, sitä suuremman yhteisymmärryksen pitäisi vallita. Mielestäni perustuslain uudistamisen keskeiset tavoitteet ovat toteutuneet ylinten valtioelinten vallan tasapainottamisen osalta.

Kansa, jolta valta on peräisin, näyttää olevan perustuslakiin kohtuullisen tyytyväinen samoin kuin oikeuteensa valita itse valtion päämies. Merkittävien muutosten tekeminen näin nopeasti edellyttäisi painavia perusteita ja kansalaisten hyväksyntää.

Kun nyt keskustellaan perustuslaista, pidän tärkeänä, että arvioidaan myös perustuslakiin kirjattujen perusoikeuksien toteutumista. Esimerkiksi eduskunnan oikeusasiamies on kiinnittänyt huomiota muun muassa ongelmiin terveydenhuollon palveluissa ja sosiaaliturvan saamisessa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on puolestaan antanut Suomelle useita tuomioita oikeudenkäynnin puutteista.

Arvoisa puhemies,
Suomen kansan edustajat

Pyydän saada onnitella puhemiehistöä saamanne tuen johdosta, kiittää hyvästä yhteistyöstä sekä toivottaa teille menestystä ja viisautta vaativassa työssänne.

Julistan vuoden 2008 valtiopäivät avatuiksi.