Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Suomen Liikunta ja Urheilu ry:n 10-vuotisjuhlassa Turun Linnassa 14.11.2003

Hyvät liikunnan ystävät ja tekijät,

suomalaisella järjestömuotoisella liikunnalla on jo lähes 150-vuotiset perinteet. Liikuntatoiminta käynnistyi maassamme nimenomaan kansanliikkeenä. Se syntyi kansalaisten omasta halusta peleihin, leikkiin ja liikuntaan ja se organisoitiin alusta alkaen kansalaisten itsensä toimesta.

Suomalainen liikunta ja urheilu on voimakkaasti kulttuurisidonnainen ilmiö. Se ei ollut alkuvaiheessaankaan erillinen saareke yhteiskunnassa, vaan se oli osa sitä monipuolista kulttuurista toimintaa, joka etenkin vuosisadan alussa sijoittui työväentalojen, nuorisoseurantalojen ja muiden tavallisten ihmisten toiminnallisten paikkojen ympärille. Siksi puhuminen urheilusta ja liikunnasta kansanliikkeenä Suomessa on erityisen perusteltua.

Suomalaisen urheilun historia on myös osa kansamme historian tummia värejä. Kun Suomen Valtakunnan Urheiluliitto (SVUL) kansalaissodan jälkeen erotti jäsenyydestään punaisten puolella taistelleet urheiluseurat, syntyi Työväen Urheiluliitto (TUL) työväestön omaksi liikuntajärjestöksi. Ruotsinkielinen urheilu organisoitui myös omaksi keskusjärjestökseen.

Tästä poliittisesta ja kielellisestä jakautumisesta huolimatta suomalainen urheilujärjestelmä toimi koko 1900-luvun hyvin ja teki Suomesta yhden maailman johtavista urheilumaista niin liikuntaharrastuksen kuin urheilumenestyksenkin suhteen ja aivan erityisesti liikunnan aktiivisen kansalaistoiminnan alueella. Voimme kuitenkin olla iloisia siitä, että kymmenen vuotta sitten suomalainen urheilu ja liikunta eheytyi yhden sateenvarjon, Suomen Liikunta ja Urheilu ry:n (SLU) alle ja että kaikki seurat nyt kuuluvat oman lajinsa lajiliittoihin.

SLU:lla on uudessa tilanteessa erityisen tärkeä rooli suomalaisen liikunnan kansalaistoiminnan edistäjänä ja edunvalvojana. SLU:n jäsenkirjo on monipuolinen, sillä jatkavathan vanhoista keskusjärjestöistäkin TUL, Suomen Palloliitto ja Finlands Svenska Idrott (CIF) nyt SLU:n jäsenjärjestöinä. Nyt kun SLU:lla on kymmenen toimintavuotta takanaan, on aika arvioida suomalaisen liikunnan järjestötoiminnan tulevaisuuden haasteita.

Ensimmäinen tärkeä asia SLU:n tulevaisuuden kannalta mielestäni on, että SLU:n toiminnassa kyetään säilyttämään järjestön laajuudesta huolimatta aatteellisuus, ihanteellisuus ja monimuotoisuus toiminnan keskeisinä moottoreina ja voimavaroina. Urheilujärjestelmä voi elää ja säilyä kansanliikkeenä vain silloin, kun sillä on aatteita ja ihanteita, jotka toteutuvat myös sen omassa kasvatustyössä. Jos urheilu menettää tämän yhteytensä, se menettää korvaamattoman paljon.

Sekä nyt että kasvavassa määrin tulevaisuuden yhteiskunnassa urheilulla ja liikunnalla on tärkeä roolinsa niin suvaitsevaisuus- ja kehitysyhteistyössä kuin sukupuolten tasa-arvon ja ympäristövastuun edistäjänä. Olenkin iloinen siitä, että saamieni tietojen mukaan SLU:ssa valmistellaan tällä hetkellä erittäin kattavasti liikunnan eettisiä periaatteita. Toivotan menestystä työhön ja toivon sen tulevan ahkeraan käyttöön.

Toinen tärkeä asia SLU:n ja koko suomalaisen liikunnan tulevaisuuden kannalta on, että suomalaista liikuntaa ja urheilua jatkossakin kehitetään kansanliikkeenä. Julkisen vallan hoitama tai markkinavoimien vetämä urheilu- ja liikuntatoiminta ei voisi koskaan saavuttaa sellaisia mittasuhteita kuin suomalainen kansanliikepohjainen urheilujärjestelmä on jo tähän mennessä tuottanut.

Liikunta ja urheilu on jo nyt maamme suurin kansanliike, johon osallistuu yli miljoona suomalaista valtakunnallisella, maakunnallisella ja paikallisella tasolla. Puoli miljoonaa kansalaista tekee vapaaehtoistyötä liikunnassa ja urheilussa ohjaajina, valmentajina, huoltajina, tapahtumien järjestäjinä, tuomareina, toimitsijoina ja luottamushenkilöinä. Lähes puolet nuorisosta ja joka kymmenes aikuinen harrastaa urheiluseuroissa.

Tästä voimavarasta huolehtiminen on SLU:n ja koko yhteiskunnan suuri velvollisuus tulevaisuudessa. SLU on strategiatyössään nostanut ensimmäiseksi kansalaistoiminnan edistämisen. Se on onnistunut valinta ja toivon, että järjestö voi tulevina vuosina keskittyä nimenomaan tämän perustehtävän menestykselliseen hoitamiseen. Koko yhteiskuntamme laajempikin perusajatus on juuri siinä, että ihminen saa pienestä asti tukea, turvaa ja kannustusta ja kasvaa samalla myös itse sitä antamaan. Liikunta ja urheilu tarjoaa parhaimmillaan yksilöllisiä ja yhteisöllisiä kokemuksia ja elämäniloa. Nuorena syntyneet liikuntatottumukset ja taidot kantavat pitkälle aikuisikään.

Kolmas SLU:n tulevaisuuden kannalta tärkeä periaate on kumppanuus. Tällä tarkoitan sitä, että kansalaistoiminnan edistäminen ja liikunnan ja urheilun kehittäminen ei voi nykymuotoisessa pirstaloituneessa yhteiskunnassa onnistua pelkästään urheiluväen omin voimin. Tarvitaan kumppaneita ja verkostoja. Tarvitaan hyväksyntää, tukea ja ymmärrystä. Liikunnan kansalaistoiminnan tärkeä kumppani yhteiskunnassa on toimiva julkinen liikuntahallinto.

Suomalaisessa yhteiskunnassa on liikuntatoiminnasta vastaavia viranomaisia niin valtion, läänien kuin kuntien tasollakin ja nämä viranomaiset tekevät aktiivista yhteistyötä kansalaistoiminnan kanssa. Se on hyvä asia. Kannustan heitä edelleen tiiviimpään yhteistyöhön, jopa niin, että valtio, kunnat ja liikuntajärjestöt tekisivät eräänlaisen yhteiskuntasopimuksen siitä, miten liikunta pidetään tasavertaisesti ja innostavasti kaikkien kansalaisten saatavilla.

Tämä edellyttää julkisen vallan sitoutumista eri tasoilla liikunnan edellytysten luomiseen ja kansalaistoiminnan sitoutumista toiminnan uudistamiseen ja kehittämiseen niin että yhä uudet ihmisryhmät voivat olla siinä tasavertaisesti mukana. Liikuntatoiminnan sisään ei saa syntyä syrjäytymistä eikä liikunnan kansalaistoiminta saa muodostua niin kalliisti organisoiduksi, että osa väestöstä jää siitä esimerkiksi taloudellisten syiden takia pois. Tässä on mielestäni suuri yhteinen haaste sekä julkiselle vallalle että liikuntajärjestöille.

Neljäntenä kysymyksenä on liikunnan vaikuttavuus. Ihminen nauttii leikistä, mutta myös kilpailee mielellään. Terve suhtautuminen kilpailuun on osa laajempaa ihmiskuvaa. Kilpailuun vääristyminen on näkynyt sekä meillä että muualla dopingtapauksina ja muina väärinkäytöksinä. Niiden poiskitkeminen on välttämätöntä. Nämä eivät saisi kuitenkaan hämärtää sitä tosiasiaa, että suomalaiset liikunta- ja urheilujärjestöt ovat tehneet myös kansainvälisesti vertaillen pitkään ja ansiokkaasti ainutlaatuista työtä lasten ja nuorten parissa sekä liikunnan että kilpailun parissa. Olkaamme siitä ylpeitä.

Suomalainen yhteiskunta tarvitsee liikuntajärjestöjä edistämään kansalaisten hyvinvointia, jaksamista, terveyttä ja elämäniloa. Terveysliikunta on aivan erityinen haaste. Toivon myös hyvää avointa yhteistyötä julkisen vallan toimijoiden kanssa. Tämä edellyttää mielestäni myös järjestöjen oman toiminnan uudistamista. Erityisesti tarvitaan pohdintaa niin liittojen kuin urheiluseurojen johtotasolla siitä, olemmeko käytännön toiminnassamme tarpeeksi painottaneet terveysliikunnan merkitystä vai olemmeko toimineet vain perinteisellä urheiluseuramallilla kilpaurheilupohjalta. Uskon, että mikäli oikeat toiminnan painotukset ja oikeat kumppanuudet syntyvät, 2000-luvun alusta voi tulla Suomessa terveysliikunnan nousun aikakausi.

Näillä sanoilla haluan kiittää liikunnan ja urheilun kansalaisjärjestöjä niiden tekemästä arvokkaasta työstä maassamme ja toivottaa teille kaikille mitä parhainta menestystä myös tulevaisuudessa. Erityisesti haluan toivottaa menestystä kymmenen vuotta täyttävälle SLU:lle sen tärkeässä tehtävässä kaikkien suomalaisten liikunta- ja urheilujärjestöjen edunvalvojana ja katto-organisaationa. SLU on valinnut tunnuslauseekseen sanat "Liiku Hyvässä Seurassa". Tämän tunnuslauseen alla on hyvä suunnata järjestön toiselle vuosikymmenelle.