Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe YK:n yleiskokouksen 63. istunnossa New Yorkissa 23. syyskuuta 2008

(muutosvarauksin; puheen kieli englanti)

Aluksi haluan onnitella teitä, herra puheenjohtaja, valinnastanne tämän 63. istuntokauden puheenjohtajaksi. Me tuemme teitä täysin tässä tehtävässä.

Haluan myös kiittää teitä arvoisa pääsihteeri päättäväisistä toimistanne YK:n ja sen arvojen edistämiseksi.

Suomi yhtyy Euroopan unionin lausuntoon.

Maailmamme kohtaa arvaamattomia haasteita kuten ilmastonmuutos ja ruokakriisi. Myös nykyinen taloudellinen epävarmuus vaatii päättäväisiä toimia. Emme ole toisaalta päässeet eroon perinteisistäkään kriiseistä. Aseelliset konfliktit ovat valitettavasti edelleen todellisuutta kaikkialla maailmassa. Me - kansainvälinen yhteisö - olemme liian usein kykenemättömiä sopimaan yhteisestä toimintalinjasta. Köyhyyden ja konfliktien armoilla olevat ihmiset joutuvat liian usein pettymään.

Kansainvälisen järjestelmän kehittäminen vastaamaan näihin haasteisiin on tärkeämpää kuin koskaan. Tarvitsemme tehokasta YK:ta löytämään yhteisiä tulevaisuuden ratkaisuja. YK edustaa kollektiivista turvallisuutta maailmanlaajuisesti. Suomi on sitoutunut turvallisemman, oikeudenmukaisemman ja tasapuolisemman maailman rakentamiseen uudistuneen ja uskottavan YK:n kautta.

Minulla oli ilo esittää Helsinki-prosessin loppuraportti pääsihteerille aikaisemmin tällä viikolla. Tämän Suomen ja Tansanian yhteisen aloitteen tärkein poliittinen viesti oli se, että osaan globalisaation haasteista voidaan vastata vain monien sidosryhmien välisellä dialogilla ja että YK:lla voisi olla merkittävä rooli uusien yhteistyötapojen edistämisessä ja kehittämisessä.

* * *

Ilmastonmuutokseen on puututtava tarmokkaasti, sillä muutoin se saattaa tuhota saavutuksemme kestävän kehityksen alalla ja uhata koko ihmiskunnan tulevaisuutta. Viimeaikaiset äärimmäiset sääilmiöt voivat olla vakava merkki ongelmista, joita tulemme kohtaamaan. Monenkeskinen yhteistyö ja jaettu vastuu ovat ainoita mahdollisia toimintatapoja tämän globaalin uhan torjumiseksi. Toisten välinpitämättömyys ei ole syy omalle toimettomuudelle. Ilmastonmuutoksessa on kyse vastuustamme tuleville sukupolville. Sen käsittelyssä ei ole sijaa pikkumaiselle politiikalle eikä keskinäiselle syyttelylle.

YK:n tulee ottaa johtava rooli maailmanlaajuisessa ilmastonmuutoksen vastaisessa toiminnassa. Meidän on saatava aikaan kaikkia maita koskeva sopimus uudesta kansainvälisestä ilmastopolitiikasta. Kööpenhaminan ilmastokonferenssi järjestetään jo ensi vuoden joulukuussa. On selvää, että kansainvälisten sitoumusten toimeenpaneminen ja käyttöönotto vaativat kansallisia ja alueellisia toimia.

Teollisuusmaiden on kannettava vastuunsa ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Kansainväliset neuvottelut uudesta ilmastopolitiikasta eivät kuitenkaan voi onnistua ilman kehitysmaiden merkittävää panosta. Meidän on aktiivisesti tuettava haavoittuvimmassa asemassa olevia kehitysmaita niiden sopeutumisessa ilmastonmuutokseen ja ilmastonmuutoksen torjunnassa.

On yhä enemmän todisteita siitä, että varsinkin maaseudulla köyhyyttä voidaan helpottaa luonnonvarojen kestävän hallinnan kautta. Metsät ovat avainasemassa kasvihuonekaasujen vähentämisessä. Suomessa kestävällä metsänhoidolla on pitkät perinteet, ja me ymmärrämme metsänhoidon vaikutukset maaseudun kehitykseen ja työllisyyteen. Toivomme YK:n vahvistavan sellaisia toimia, jotka auttavat hallituksia ja yhteisöjä lisäämään maaseudun kehitystyön ja kestävän metsänhoidon osaamista. Olemme valmiita yhteistyöhön.

Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on tärkeää, että mukana ovat kaikki toimijat kansalaisjärjestöistä elinkeinoelämään ja yksittäisistä kansalaisista hallituksiin. Tarvitsemme jokaista - on välttämätöntä, että toiminnassa ovat mukana myös naiset.

Minulla on ilo toimia Liberiassa ensi maaliskuussa järjestettävän kansainvälisen naisjohtajuuskonferenssin toisena koollekutsujana yhdessä Liberian presidentin Ellen Johnson-Sirleafin kanssa. Konferenssissa ilmastonmuutosta tarkastellaan sukupuolinäkökulmasta, ja tapahtumalla on mahdollisuus toimia muutosvoimana ilmastonmuutoskysymyksissä sekä turvallisuus-, hallinta- ja johtajuusasioissa.

* * *

Ruoan hintojen nousu on haaste, jolla on maailmanlaajuisia seurauksia. Jälleen eniten kärsivät köyhimmät ja haavoittuvimmat – naiset ja lapset. Ruoan puute heikentää ruokavaliota ja voi aiheuttaa yhteiskunnallista levottomuutta.

Hallitusten tehokas toiminta ja avustusten parempi koordinaatio ovat ruokakriisin selvittämisessä keskeisessä asemassa. YK:n kokonaisvaltainen toimintakehys (Comprehensive Framework for Action) on erinomainen aloite vastatessa maailmanlaajuisen haasteeseen.

Nopeiden toimenpiteiden lisäksi on myös kiinnitettävä huomiota keskipitkän ja pitkän aikavälin toimiin, joilla ruokahuoltoa voidaan parantaa. Maaseudun tukeminen on elintärkeää kestävän ja tasapuolisen kehityksen, kasvun ja hyvinvoinnin varmistamiseksi. Hyvien maatalouskäytäntöjen edistäminen on myös parhaita keinoja sopeutua ilmastonmuutokseen.

Ruoan hintojen nousu tarjoaa myös mahdollisuuksia. Jos tuemme kehitysmaita Aid for Trade –periaatteen mukaisesti, niin ne pystyvät paremmin hyödyntämään maatalouden mahdollisuuksia, myös vientiin. Meidän on varmistettava, että sekä naiset että miehet hyötyvät tuesta. On muistettava, että monissa kehitysmaissa naiset tuottavat suurimman osan ruoasta.

* * *

YK:n rauhanturvaoperaatioihin osallistuu parhaillaan yli 100 000 rauhanturvaajaa ja siviilihenkilöä. Se on huomattava määrä, ja jäsenvaltioina meidän on tuettava jatkossakin YK:n toimintaa tällä alueella. YK:n ja alueellisten järjestöjen on tiivistettävä yhteistyötään ja jaettava vastuuta konfliktien ehkäisemisessä ja ratkaisemisessa.

EU:n ja YK:n välisen yhteistyön tehostaminen on tärkeimpiä tehtäviämme. Kosovossa – ja viimeisimpänä nyt myös Georgiassa – jatkamme tiivistä yhteistyötä YK:n, Euroopan unionin ja Etyjin kesken.

Läheisempää yhteistyötä tulee tehdä myös Afrikan unionin kanssa. Jatkuva YK:n rauhanturvaajien läsnäolo Tshadissa ja Keski-Afrikan tasavallassa edistää laajempaa vakauttamispyrkimystä niin paikallisesti kuin alueellisestikin.

Tämän päivän monimutkaisten konfliktien ratkaiseminen edellyttää kokonaisvaltaista turvallisuuskäsitystä. Kauppa, kehityspolitiikka ja humanitaarinen apu ovat keinoja, joita on käytettävä perinteisen kriisinhallinnan ohella. Naiset ja lapset on otettava huomioon konflikteissa ja konfliktien jälkeisessä rauhanrakentamisessa.

Olemme tehneet hyviä päätöksiä. Meidän on tehtävä niistä todellisuutta. Voin ilokseni kertoa, että Suomi julkaisi kansallisen toimintaohjelman YK:n päätöslauselman no. 1325 toimeenpanemiseksi viime perjantaina. Toivomme, että yhä useammat jäsenvaltiot tulevat toimimaan samoin.

Ilman oikeutta ei ole pysyvää rauhaa. Suomi tukee vahvasti Kansainvälisen rikostuomioistuimen työtä, jotta vakavat kansainväliset rikokset eivät jäisi rankaisematta.

* * *

Minulla oli kunnia toimia puheenjohtajana yhdessä Namibian presidentin Sam Nujoman vuosituhatkokouksessa kahdeksan vuotta sitten. Meillä oli rohkeutta hyväksyä vuosituhatjulistus. Sitouduimme vuosituhattavoitteisiin ja velvollisuutemme on täyttää lupauksemme. Afrikka tarvitsee jatkuvaa huomiotamme ja tukeamme, kuten eilen yhdessä totesimme.

Tänään ja tässä istuntosalissa, on jälleen aika vahvistaa yhteinen sitoumuksemme Yhdistyneitten kansakuntien periaatteisiin ja arvoihin. YK:n peruskirja kehottaa meitä ”yhdistämään voimamme kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi”. Vaikka turvallisuuskäsite on muuttunut ja laajentunut, meidän on seurattava peruskirjan kehotusta ja muutettava sen sanat toimiksi.