Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Valtakunnallisilla Yrittäjäpäivillä Tampereella 9.10.2004

Arvoisat kuulijat, hyvät yrittäjät,

onnitteluni hyvästä kokouspaikasta. Tampere on mitä sopivin paikka Valtakunnallisten Yrittäjäpäivien pitopaikaksi. Tampere perustettiin nimenomaisesti teollisuuden, kaupan ja käsityön kaupungiksi. Kaupungilla on pitkä ja kunniakas historia Suomen teollistumisen historiassa. Tammerkosken partaalla ja sen ympärillä ovat toimineet teollisuutemme kuuluisat metsä-, metalli, vaate- ja jalkineteollisuuden yritykset.

Yrittäminen ei ole Tampereella onneksi pelkästään historiaa. Vaikka Tammerkosken voimaa ei enää hyödynnetäkään samalla tavoin kuin aikaisemmin, on Tampereella ja sen ympäristössä jatkettu kunniakasta yrittämisen perinnettä. Tampereen kaupunki on ollut aktiivinen uuden yritystoiminnan synnyttämiseksi ja onnistunut torjumaan taantuvan teollisuuskaupungin leiman. Tampereella perustetaan vuosittain 600 - 700 uutta yritystä.

Se merkitsee työtä ja toimeentuloa sadoille ja sadoille ihmisille. Työllisyyden tukeminen on ollut viime vuosina maamme jokaisen hallituksen ohjelmassa. Eikä näin ole vain Suomessa, vaan työllisyys on asia numero yksi ympäri maailmaa. ILO:n asettama globalisaation maailmankomissio ehdottaa työllisyyden nostamista talouspolitiikan suurten asioiden kuten kasvun ja vakauden rinnalle.

Tavoitetasolla työllisyys löytyykin yhtä hyvin YK:n jäsenvaltioiden hallitusohjelmista kuin Maailmanpankin ja Maailman kauppajärjestönkin tavoitelistalta Tavoite ei ole ongelma vaan keinot saada työpaikkoja aikaan. Jopa eri talouspoliittisten toimenpiteiden vaikutuksesta työllisyyteen on yllättävän vähän tietoa. Puhumattakaan siitä, että globaalilla tasolla toimivien järjestöjen kuten Maailmanpankin, Kansainvälisen valuuttarahaston, Maailman kauppajärjestön tai YK:n kehitysrahastojen toiminta olisi keskenään johdonmukaista ja ottaisi huomioon maiden oman erityisluonteen.

Kansallisvaltion merkitys ei ole pienentynyt tänä globalisaation aikakautena, vaikkakin se on muuttunut. Meille itsestään selvät asiat kuten demokratia, ihmisoikeudet tai oikeusvaltioperiaate ovat vasta periaatteita monessa maassa. Yhtä lailla yksityiselle ihmiselle kuin yrityksellekin on tärkeää, että hallinto toimii hyvin eikä korruptio kuki. Hyvä yhteiskunta ei synny itsestään vaan yhteistyöllä. Suomen kaltaiselle pienelle maalle - sen ihmisille ja sen yrityksille on tärkeää, että kansainvälisen yhteistoiminnan säännöt olisivat rehelliset ja tasapuoliset. Tämän puolesta teen itse, ja uskalla sanoa maan koko poliittinen johto tekee, hartiavoimin töitä. Mutta se ei riitä, vaan meidän on pystyttävä yhteistyöhön omassa maassamme ja nähtävä yhteinen etumme.

Hyvinvoinnin perusta rakentuu kansalaisten työlle. Vaikka julkinen sektori on monessa suhteessa tärkeä, syntyy taloudellinen kasvu ennen kaikkea yksityisestä yritystoiminnasta ja ihmisten yritteliäisyydestä.

Useat maamme kuuluisimmista yrityksistä ovat nykyisin monikansallisia jättiläisiä. Vientiteollisuus kaikkinensa muodostaa kansantalouden kakusta puolet, mutta laaja pienten ja keskisuurten yritysten joukko tuo sen toisen puolen, sillä suomalaisten työllistäminen ja kotimaisten kulutuksen ylläpito ovat yhtä lailla tärkeitä. Tilastoja selaamalla saa nopeasti kuvan siitä, että tulevaisuudessakin hyvinvointimme nojaa hyvin vahvasti pienten ja keskisuurten yritysten varaan. Pk-yritysten osuus yritysten työllisyydestä on kasvanut tasaisesti viime vuosina. Vuoden 1995 jälkeen uusista työpaikoista noin 75 % on syntynyt nimenomaan pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.

Yritysten määrän muutokset heijastavat varsin kiinteästi kansantaloudessa ja yhteiskunnassa muutenkin tapahtuvia muutoksia. Yritysten ja yrittäjien määrä romahti 1990-luvun laman aikana. Samalla menetettiin suuri määrä yksityisen sektorin työpaikkoja. Yrittäjien ja yritysten määrällä mitattuna lamaa edeltänyt taso saavutettiin vasta viime vuonna.

Kasvaminen yksinyrittäjästä pienyrittäjäksi, joka on samalla työnantaja, on haastava tehtävä. Pienten, yrittäjien itsensä omistamissa yrityksissä vastuu työntekijöistä ja työpaikoista näkyy hyvin konkreettisella tavalla. Työntekijät ovat oikeasti yrityksille tärkeä voimavara. Yksi ainoa työntekijä edustaa jo määrällisestikin merkittävää osaa yrityksen koko työvoimasta. Työilmapiirin muutos niin hyvään kuin huonoonkin suuntaan voivat tapahtua hyvin nopeasti. Ammattitaidon kehittäminen henkilöstöjohtamisessa on pienissä yrityksissä vaativa laji. Parhaimmillaan yrityksessä on vahva yhteishenki niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina.

Suomen kansantalouden menestys on ratkaisevasti kilpailukykyisten pienten ja keskisuurten yritysten varassa. Yrittäjyydelle myönteisistä olosuhteista huolehtiminen on siis yhteiskunnan, meidän kaikkien, yhteinen etu.

Lamasta selviäminen 90-luvulla oli monessa suhteessa kova oppitunti. Yrittäjyyteen kannustaminen ja siinä tukeminen on vahvistunut Suomessa. Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen ohjelmassa yrittäjyys mainitaan myönteisessä hengessä lähes joka sivulla ja yrittäjyyttä edistetään erityisen politiikkaohjelman avulla.

Yrittäjyyden toimintaympäristöä tarkastellaan laajasti: alkaen koko koulutusjärjestelmämme kattavasta yrittäjyyskasvatuksen uudesta linjauksesta ja päätyen yritysverotuksen laajaan reformiin. Uudistuksia tehdään mm. yrittäjien sosiaaliturvan, alkavien yrittäjien tukemisen, yritysten siemenrahoituksen ja yritysneuvonnan alueilla. Uudistusten riittävyydestä tai osuvuudesta voidaan demokratiassa olla eri mieltä, mutta yrittäjäkunnan ei kannata menettää tilaisuutta rakentavaan vuoropuheluun.

Julkisessa keskustelussa yrittäjyydestä näytetään usein puhuttavan yhtenä kokonaisuutena. Tämä tuli esiin esimerkiksi viime talvena ja keväänä käydyssä yritysverokeskustelussa. Yrittäjiä käsitellään liian usein yhtenä yhtenäisenä ryhmänä, jolloin voi unohtua se, että eri yrittäjäryhmille ja yrityksille erilaiset kysymykset ovat yritystoiminnan kannalta ratkaisevia. Suomessa pääkonttoriaan pitävälle monikansalliselle yritykselle päällimmäisiä asioita voivat olla esimerkiksi yritysverojärjestelmän kansainvälinen kilpailukyky ja muut sen kaltaiset seikat. Yksinyrittäjälle ovat tärkeämpi esimerkiksi työttömyysturvaan ja terveydenhuoltoon liittyvät kysymykset.

Kuluneiden kokouspäivien aikana olette pohtineet järjestönne kuvaa ja sitä minkälainen mies tai nainen se yrittäjä oikein on tai mikä tekee ihmisestä yrittäjän. Itsenäisyys ja kyky riskinottoon ovat ominaisuuksia, jotka liitetään yrittäjiin luonteenpiirteinä. Taitaa olla näin?

Edellä itsekin korostin yrittäjän henkilökohtaisen työn merkitystä. Yrittäjän itsensä lisäksi hänen perheensä ja joskus myös heidän koko omaisuutensa on mukana yrityksessä. En oikein usko, että tässä olisi kyseessä erityinen halu riskinottoon vaan olosuhteiden pakko rahoituksen järjestämiseksi. Uskallan olettaa, suuri osa yrittäjistä tekee tai haluaisi tehdä eron varsinaisen yrittäjänriskin ja heihin yksilöinä ja perheidensä huoltajina ja jäseninä kohdistuvan riskin välillä. Vaikka voitot ja tappiot kuuluvat yhtä lailla yrittäjän elämään, voi mutkien jyrkkyyttä pehmentää. Yrittäjäkin tarvitsee siis sosiaaliturvaa. Ensi vuosi tuo joitakin parannuksia myös yrittäjien sosiaaliturvaan. Se on epäilemättä mieluinen uudistus Suomen Yrittäjille ja sen jäsenille, jotka ovat panostaneet vahvasti sosiaaliturvan parantamiseen. Kannustan teitä jatkamaan rakentavaan ja analyyttiseen vuoropuheluun maan hallituksen ja muun yhteiskunnan kanssa.

Kansainvälisessä vertailussa yrittäjämyönteisyys on Suomessa korkealla, mutta halukkuus ryhtyä yrittäjäksi on edelleen vähäistä. Miksi? Vastaus voi olla, että yrittäjän elämässä on asioita, joita ei haluta itselleen ja perheelleen. Tai arvioidaan itseltä puuttuvan ominaisuuksia, jotka voisivat johtaa menestyvään yrittämiseen. Voi tietysti olla, että vaikka ihminen arvioisi itsellään olevan kykyä ja halua, häneltä puuttuu mahdollisuuksia.

Suomalainen nainen on ahkera ja yritteliäs. Suomessa on runsaat 200 000 yritystä, joista naisten yritysten osuus vuonna 2003 oli 33 prosenttia - korkeampi kuin koskaan aikaisemmin. Se on kuitenkin pienempi kuin naisten osuus työelämästä yleensä, pienempi kuin koulutuksesta ja pienempi kuin naisten osuus yhteiskunnallisista päättäjistä. Sukupuolten välisen tasa-arvon vakavasti ottava yhteiskunta tarjoaa otollisen ympäristön naisten yrittäjyydelle. Missä siis vika?

Naiset pohtivat oman yrityksensä perustamista keski-iässä, noin nelikymppisinä. Varmuus oman alan osaajana on silloin kasvanut ja ehkä ensimmäiset kokemukset kuuluisasta lasikatosta uralla etenemisessä on koettu ja halu käyttää omaa osaamistaan yrittäjänä on kasvanut. Naisten osuus suuryritysten johdosta on todella pieni.

Kynnys ajatuksesta toteutukseen on kuitenkin korkea ja myös tiedon puute vaivaa; mistä aloitan, kuka neuvoo. Naisyrittäjyyden edistämistoimenpiteille on siis selvä tarve. Naisyrittäjät toimivat selvästi miehiä useammin yksinyrittäjinä. Siksi verkottumisen tarve ja sen merkitys on naisyrittäjillä erityisen suuri. Niin sanottu kummitoiminta on koettu hyväksi toimintatavaksi yrittäjyyden alkutaipaleella ja sitä onkin toteutettu menestyksellisesti eri puolilla Suomea Naisyrittäjyyskeskuksen kehittämän, kansainvälistäkin tunnustusta saaneen mallin mukaisesti.

Rahoitus, kasvu ja kansainvälistyminen ovat avainsanoja myös naisyrittäjyydessä. Finnveran naisyrittäjälaina on osoittautunut tarpeellisuutensa. Naiset ovat varovaisia paitsi yrityksen perustamisessa myös sen kasvattamisessa. Kasvun ja kansainvälistymisen eväitä tarjoavia palveluja tulisi suunnata erityisesti naisyrittäjille entistä enemmän. Tehtävää on tietysti vielä paljon, erityisesti yrittäjyyden ja perhe-elämän paremmaksi yhteensovittamiseksi, joka on monelle alkavalle naisyrittäjälle yhteinen ongelma.

Kauppa- ja teollisuusministeriö on tänä syksynä asettanut naisyrittäjyyden edistämistä pohtivan työryhmän, jossa on edustettuna sekä viranomaiset että yrittäjäjärjestöt ja neuvontaorganisaatiot, mutta ennen kaikkea yrittäjät. Työryhmän on määrä laatia toimenpide-ehdotuksia naisten yrittäjyyden edellytysten vahvistamiseksi tämän vuoden loppuun mennessä. Tämä on merkittävä askel naisyrittäjyyden edistämisessä, jonka tulisi jatkossa olla luonteva osa kaikkea yrittäjyyden kehittämistä.

Olen puhunut tästä aiheesta pitkään, paitsi tasa-arvon tärkeyden vuoksi, myös siksi, että monet naisyrittäjyyden ongelmiksi koetut asiat ovat sellaisia, jotka modernit miehetkin kokevat omikseen. Oivalluksille voisi olla laajempaakin käyttöä erityisesti pohdittaessa yrittäjien sukupolven vaihdosta.

Sääntöjensä mukaan Suomen Yrittäjät "on pienten ja keskikokoisten yritysten ja yrittäjien muodostamien yhdistysten yrittäjä-, elinkeino- ja työnantajapoliittinen keskusjärjestö". Suomen Yrittäjät on muotoutui järjestönä nykyiseen muotoonsa vasta 1990-luvulla. Ottaen huomioon, että organisoitumisesta on kulunut suhteellisen lyhyt aika, on perusteltua syytä onnitella järjestöä ja sen toimivaa johtoa sekä teitä yrittäjiä viime vuosien menestyksellisestä työstä.

Rakentava osallistuminen yhteiskunnalliseen vuoropuheluun koituu sekä suomalaisten yrittäjien ja yrittäjyyden parhaaksi että laajemmalti suomalaisten eduksi globalisoituvassa maailmassa.