Tasavallan presidentti Tarja Halosen tervehdys J.K. Paasikiven 50-vuotismuistoseminaarissa 18.12.2006

Me voisimme tänään juhlistaa presidentti Juho Kusti Paasikiven muistoa myös 60-vuotisseminaarilla. Nimittäin sen lisäksi, että viime viikolla tuli kuluneeksi 50 vuotta Paasikiven kuolemasta, on myös kulunut 60 vuotta hänen ensimmäisen presidenttitoimikautensa alkamisesta. Mutta tämäkään vuosiluku ei antaisi täyttä kuvaa hänen monipuolisesta elämäntyöstään.

Paasikivi oli 76-vuotias tullessaan valituksi presidentiksi. Hänellä oli jo tuolloin takanaan aivan poikkeuksellinen kokemus valtakunnan politiikan ja talouselämän huipulla: kolminkertainen pääministeri, kansanedustaja, kokoomuksen puheenjohtaja sekä Valtiokonttorin ylitirehtööri, Kansallis-Osake-Pankin pääjohtaja, diplomaatti jne.

Mutta minkälainen ihminen oli näiden tehtävien takana? Monien julkisuudessa työnsä takia paljon olevien ihmisten ongelmana on se, että yhtäältä haluaisi säilyttää jotain – edes ihan vähän - elämästään itsellään ja läheisillään. Toisaalta monet sellaiset asiat, jotka eivät näy asiakirjoista tai muutoin julkisuudesta voisivat auttaa sekä kanssaihmisiä että jälkipolvia ymmärtämään tehtyjä päätöksiä paremmin.

Paasikiveä on luonnehdittu kirjalliseksi henkilöksi. Väitettiin, että hänellä oli lähes pakottava tarve merkitä muistiin "resoneerauksiaan". Muistiinpanoja siis löytyy. Paasikivi säilytti kuitenkin omaa yksityisyyttään sivuuttamalla läheisemmin itseään tai perhettään koskevat huomiot. Ylipäätään hänen päiväkirjamerkintänsä presidenttikausilta keskittyvät lähinnä presidentin toimeen. Tullessaan valituksi tasavallan presidentiksi 9.3.1946 hän merkitsi päiväkirjaansa vaalin tuloksen, tervehdyskäynnillä kävijät sekä lakonisesti: "Minä olin kylmettynyt. Menin heti vuoteeseen. Minulla oli kuumetta."

Myös sosiaalinen tausta ja ystävät valaisevat persoonallisuutta lisää. Presidentti J.K. Paasikiven elämän lähtökohdat olivat tunnetusti niukat. Hänen äitinsä kuoli pojan ollessa 4-vuotias ja isä vajaat kymmenen vuotta myöhemmin. Läheisten ihmisten menettäminen seurasi Paasikiveä koko elämän – hän jäi leskeksi ja kolme hänen neljästä lapsestaan kuoli ennen häntä. Tämä kauppiaan rengin poika teki vaatimattomista kotioloistaan ja henkilökohtaisista menetyksistään huolimatta kuitenkin yhden hienoimmista suomalaisista valtiomiesurista.

Kunkin presidentin toimintaan vaikuttaa henkilökohtaisten ominaisuuksien lisäksi hänelle annettu valta, jonka muodostavat sekä instituutiota sääntelevät oikeusnormit että vallitseva poliittinen käytäntö, muutoin vallitsevat olosuhteet sekä kotimaassa että muualla. Sen vuoksi on oivallinen asia, että tänään tutkaillaan Paasikiveä muiden samaan aikaan politiikan näyttämöllä vaikuttavien ihmisten ja heidän taustaliikkeittensä näkökulman kautta.

J.K. Paasikivi on niitä presidenttejämme, jotka ovat itse olleet lainsäädännön kautta muovaamassa Suomen hallitusmuotoa ja presidentti-instituutiota. Paasikiven ajattelussa ulkopolitiikka oli jo itsenäistymisen alkuvuosina sisäpolitiikan edellä. Hänen ajatteluaan hallitsi kysymys: "Miten voidaan Suomen itsenäisyys säilyttää ja puolustaa Wenäjää vastaan?" Hänen vastauksensa oli perustuslailliseen monarkiaan perustuva vahva hallitusvalta ja orientoituminen Saksaan, joita Paasikiven hallitus vuonna 1918 pyrki toteuttamaan.

Kuningasvaltaa ajanut Paasikivi väitti, ettei hän tuntenut yhtään henkilöä, joka olisi mahdollinen presidentiksi. Siihen tehtävään hän kuitenkin itse kypsyi ja käytti sodan jälkeisinä vuosina vahvaa hallitusvaltaa tasavallan presidenttinä niin ulko- kuin sisäpolitiikassa. Kymmenen vuoden ajanjakso presidenttinä oli todella haasteellinen. Suhteet itäiseen suurvaltaan ja muihin liittoutuneisiin oli sodan jälkeen luotava uudelleen. Me tämän päivän ihmiset tunnemmekin parhaiten Paasikiven nimenomaan hänen ulkopoliittisesta työstään – Paasikiven linjasta.

Sodan jälkeiset vuodet olivat myös sisäpoliittisesti vaikeat – monet asiat kuten uuden ulkopoliittisen linjan toteuttaminen, poliittinen epävakaus, lyhyt aikaiset hallitukset, työmarkkinasuhteiden selkiintymättömyys ja kommunistien tarkoitusperät aiheuttivat huolta valtion päämiehelle.

Paasikiven nousulle pääministeriksi vuonna 1945 oli vahva ulko- ja sisäpoliittinen tilaus. Samalla tavoin hänen valintansa presidentiksi eduskunnan suorittamassa äänestyksessä oli lähes itsestään selvä ehdokkuudesta kieltäytyneen K.J. Ståhlbergin saadessa 14 ääntä.

Presidenttinä Paasikivi tukeutui työssään - näiden virallisesta asemasta riippumatta - henkilöihin, joiden arvostelukykyyn ja kokemukseen hän luotti. Ehkä läheisin heistä oli Ståhlberg, jonka kanssa Paasikivi hahmotteli vastauksia sellaisiin kysymyksiin kuten Pariisin rauhanneuvotteluihin valmistautumisen ja YYA-sopimuksen solmimiseen.

Tuohon aikaan presidentti oli myös keskeinen sisäpoliittinen vaikuttaja, joka näkyi myös hallituksen muodostamisessa ja ministereiden valinnassa. Paasikivi ei tyytynyt vaikuttamaan pelkästään presidentin valtaoikeuksilla vaan myös pitämällä aktiivisesti yhteyttä poliitikkoihin. Paasikiven suhde seuraajaansa presidentti Urho Kekkoseen oli moniulotteinen ja kiinnittänyt paljon historioitsijoidenkin huomiota, mutta en halua kiirehtiä seminaarin alustajien alueelle.

Presidentti Paasikiven elämäntyö oli mittava ja kaiken arvostuksemme ansaitseva. Hän oli keskeinen vaikuttaja ja päätöksentekijä maamme historian vaikeimpina aikoina. Paasikivi oli historiantekijä ja historiantuntija, joka harkitsi nuorena historiantutkijan uralle ryhtymistä. Lisäksi hän ehti saada lähes valmiiksi kaksi muistelmateostaan. Hänen monipuolisen elämäntyönsä muistaminen seminaarin merkeissä on erityisen perusteltua ja voisi saavuttaa hänenkin myönteisen murahduksensa. Kiitän lämpimästi järjestäjiä tästä tilaisuudesta.