Tohtori Pentti Arajärven artikkeli "Lähimmäisyyden oikeudelliset velvoitteet" 14.10.2009

Lähimmäisyyden oikeudelliset velvoitteet / Eettisen neuvottelukunnan verkkosivut

Lain ja moraalin keskinäinen suhde ja riippuvuuskin on vanha oikeudellinen, itse asiassa oikeusteoreettinen ongelma. Sekä eettisillä järjestelmillä että oikeusjärjestyksellä säädellään ihmisten toimintaa ja molempien tavoitteena on periaatteessa yhteiskunnan ja yhteisön säällinen järjestäminen ja parhaimmillaan oikeuden ja oikeudenmukaisuuden toteuttaminen.

Lain ja moraalin syntyperusta on kovin erilainen. Laki on aina säädännäinen järjestelmä, josta päätetään järjestelmän säännöillä ja esimerkiksi meillä demokraattisesti Laki sitoo kaikkia yhteisön jäseniä riippumatta siitä, ovatko he yksilöllisesti sitoutuneita kaikkiin sen osiin. Moraali sen sijaan syntyy yhteisössä ja edellyttää yksilöllistä sitoutumista. Eettisen järjestelmän synnylle ei ole mitään säädeltyä järjestelmää ja usein eettisten ohjeiden taustalla on esimerkiksi ammattipohjaisuus tai jopa vain yksilöllinen näkemys. Järjestelmän sitovuus on henkilön omaa sitoutumista.

Oikeusjärjestyksiä on yksi, ”Suomen laki”. Moraalipohjaisia eettisiä järjestelmiä sen sijaan voi olla useita, ne voivat olla keskenään vaihtoehtoisia, valinnaisia ja jopa ristiriitaisia. Oikeudellisen järjestelmän rikkomisesta on usein seurauksena sanktio rangaistuksena tai vahingonkorvausvelvollisuus. Moraalin noudattamatta jättämisestä seuraa ehkä omantunnon soimauksia tai yhteisön luottamuksen menetys. Järjestelmät ovat siis perustavanlaatuisesti erillisiä.

Tämän jälkeen voimme kysyä, mikä säätelee lain sisältöä. Osa lainsäädännöstä on vain teknistä, yhteiskunnan häiriöttömään toimintaan tai organisointiin liittyvää. Sairaanhoitopiirien organisoimisessa, liikennesäännöissä tai postitoimen järjestämisessä tuskin on mitään moraalista. Sen sijaan päätöksentekojärjestelmän perusteissa, demokratian toteuttamisessa, tällaista jo on. Kun säädellään yksilöiden käyttäytymistä tai oikeastaan määrätään rangaistuksia väärästä käyttäytymisestä, kuten rikoslaissa, on moraali vahvasti läsnä. Lievemmissäkin tapauksissa, vaikkapa työpaikasta tai asunnosta irtisanomisen perusteissa tai yksilöiden asioiden käsittelemisessä hallinnollisissa asioissa on niissäkin moraalista ulottuvuutta.

Kaikesta käyttäytymisestä, kuten vaikkapa hyvästä journalistisesta menettelystä tai tutkimusetiikasta ei ole tarkoituksenmukaista eikä ehkä mahdollistakaan säätää lakia. Vaikka laki on itsenäinen ja periaatteessa moraalista riippumaton järjestelmä, ei laki pitkään tai perustavanlaatuisesti voi olla yhteiskunnassa vallitsevan moraalikoodiston vastainen. Toisaalta moraalikoodisto, joka tehdään laiksi, saattaa olla yhteiskunnallisesti kestämätön. Suomalaisessa yhteiskunnassa sharialaki tuskin tulisi kysymykseen. Lakia voidaan johonkin mittaan arvioida moraalin kautta ja moraalia voidaan johonkin mittaan toteuttaa lailla. Järjestelmät ovat vuorovaikutuksessa mutta erillisiä.

Meillä on joitakin selkeästi moraalispohjaisia asioita säädetty lailla. Tällaisia on vaikkapa vastuu lapsen huollosta ja elatuksesta tai aviopuolisoiden keskinäinen elatusvelvollisuus. Potilaslaissa on säädetty potilaan hyvästä kohtelusta ja hoidosta sekä hänen yksityisyytensä, koskemattomuutensa ja itsemääräämisoikeutensa olemassaolosta. Työsuojelunormit tai liikennelainsäädännön vaatimukset itsensä ja muiden suojaamisesta ja vahinkojen ehkäisystä kuuluvat näihin. Lastensuojelulaki edellyttää eräiltä työntekijäryhmiltä ilmoituksen tekemistä lastensuojelun tarpeesta olevasta lapsesta ja antaa muille oikeuden tehdä ilmoituksen. Rikoslaki säätää rangaistavaksi pelastustoimen laiminlyönnin ja ihmisen saattamisesta vaaran alaiseksi. Lainsäädännöllä myös puututaan tilanteisiin, joissa yksilö itse vaarantaa itsensä. Mielenterveyslaki ja päihdehuoltolaki antavat oikeuden puuttua tahdosta riippumatta henkilön toimintaan, jos hän vaarantaa oman tai muiden terveyden tai hengen.

Lain ja moraalin käytännön erottelukaan ei aina onnistu. Sen ei varmaan myöskään pidä onnistua kaikkein perustavanlaatuisimmissa asioissa. Pohjimmiltaan voimme moraalikysymyksenä pohtia sitä, milloin on perusteltua lailla puuttua yksilön käyttäytymiseen, jonka takana on yksilön moraalinen vakaumus ja sitoutuminen.