Tasavallan presidentti Tarja Halosen esitelmä Ljubljanan yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa 12.10.2005

Suomen kokemukset EU:sta globalisoituvassa maailmassa

Globalisaatio on megailmiö, joka vaikuttaa ratkaisevasti kehitykseen ja ihmisten elämään kaikkialla maailmassa. Globalisaatiokeskustelu keskittyy usein pelkästään taloudellisiin tekijöihin. Markkinoiden avaaminen tai rahoitus- ja talouskysymykset vievät päähuomion ja unohtuu, että asioilla on myös sosiaalinen ulottuvuutensa. Kapea ja talousorientoitunut lähestymistapa ei kuitenkaan ole riittävä vastaus globalisaation haasteeseen. Olen tyytyväinen, että parin viikon takaisen YK:n huippukokouksen loppuasiakirja nostaa nyt esille vaatimuksen oikeudenmukaisesta globalisaatiosta.

Nykyistä globalisaatiota pitää ja sitä voidaan uudistaa oikeudenmukaisemmaksi niin, että siitä saatavat hyödyt ja haitat jakautuvat entistä oikeudenmukaisemmin ihmisten ja maiden välillä. Olen tehnyt viime vuosina paljon työtä globalisaation kanssa. YK:n kanta perustui ILO:n maailmankomission raporttiin. Olimme Tansanian presidentin Benjamin Mkapan kanssa komissiossa puheenjohtajina. Mutta työtä on riittänyt ihan Suomen presidenttinäkin, sillä paitsi että globalisaatiota pitää uudistaa siinä pitää myös pärjätä.

Kansallisvaltiot ovat edelleen tärkeimpiä toimijoita globalisaation hallinnassa. Ihmisten mahdollisuus hyötyä globalisaatiosta tai välttyä sen kielteisiltä vaikutuksilta riippuu pitkälti siitä, millaisessa valtiossa he asuvat. Demokraattinen valtio, jossa kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta, on hyvä lähtökohta. Valtiollisen demokratian lisäksi tarvitaan elävä kansalaisyhteiskunta mukaan lukien työmarkkinajärjestöt, jotta saamme kestävän taloudellisen kehityksen.

* * *

Suomi on onnistunut pitämään kilpailukykynsä korkealla kuten muutkin Pohjoismaat hylkäämättä perinteistä hyvinvointiyhteiskuntamallia. Tämä pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta perustuu paitsi demokratiaan, ihmisoikeuksien vahvaan kunnioittamiseen, oikeusvaltioperiaatteeseen ja hyvään hallintoon myös sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Kaikki Pohjoismaat panostavat työllisyyteen, sosiaali- ja terveydenhuoltoon ja hyvin paljon koulutukseen. Naisten aktiivinen mukanaolo yhteiskunnan kaikilla sektoreilla ja erilaiset muut taso-arvokysymykset ovat näille maille myös tyypillisiä.

Suomi joutui selvitäkseen lamasta 1990-luvun alkupuolella tekemään rakennemuutoksia, joilla pyrittiin luomaan pohjaa taloudelliselle kasvulle ja kilpailukyvyn parantamiselle. Näistä päätöksistä mm. markkinoiden avaaminen ja vahva panostus tutkimus- ja kehitystoimintaan ovat osoittautuneet hyviksi. Vaikeinakin aikoina yleinen kanta oli, että taloudellisesti kestävä kehitys edellyttää ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää kehitystä ja työntekijöiden oikeuksien turvaamista.

Nykyään Suomi sijoittuu toistuvasti monien arvostettujen kansainvälisten arvioiden mukaan aivan kärkisijoille kun mitataan kilpailukykyämme, julkisen talouden tasapainoa, ympäristömme tilaa, koulujärjestelmää, naisten ja miesten välistä tasa-arvoa, köyhyyden vähentämistä tai korruption vähäisyyttä. Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskuntamalli on yksilölle oikeudenmukainen mutta lisäksi se näyttää luovan koko yhteiskunnalle kilpailukykyä globalisaationkin maailmassa.

* * *

Suomi on tehnyt itse parhaansa, mutta se ei kuvittele pärjäävänsä globalisaatiossa yksin. Maamme liittyi jo yli kymmenen vuotta sitten Euroopan unioniin. Pienenä pohjoisena maana me olemme aina ymmärtäneet kansainvälisen kaupan ja yhteistyön merkityksen. Me olimme heti mukana EMUssa ja me olemme eläneet tiukasti sääntöjen mukaan. Euroopan unioni on meidän uusi kotimarkkina-alueemme.

Viisi vuotta sitten Lissabonissa asetettiin kunnianhimoiset tavoitteet ja suunnitelmat Euroopan saattamiseksi "maailman kilpailukykyisimmäksi ja dynaamisemmaksi tietoon perustavaksi taloudeksi, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvaisuutta". Lissabonin päätöksien käytännön toteutus ei ole kuitenkaan vastannut odotuksia. Olemme EU:ssa pahasti jäljessä tavoitteestamme. Kasvua ja työllisyyttä sekä sosiaalista ulottuvuutta ja kestävää kehitystä tukevien päätösten toimeenpano on ensisijassa jäsenmaiden vastuulla, mutta Euroopan komissionkin tulee omalta osaltaan tukea Lissabonin strategian tehokasta toteuttamista. Olen vahvasti sitä mieltä, että Lissabonin strategia on paras malli alueellisesta yhteistyötä, jolla voi edistää oikeudenmukaista globalisaatiota. Sen toteuttaminen olisi meille itsellemme eduksi, ja lisäksi se voisi toimia hyvänä mallina muillekin.

Unionin tämän hetken vaikeuksista huolimatta ei ole syytä epäillä hanketta yhteisestä Euroopasta. Meidän on vain palautettava mieleen, mitä kaikkea EU on antanut valtioille ja ihmisille, joita se yhdistää. Unioni voi olla meidän turvamme globalisaatiossa ja EU voi auttaa myös tekemään oikeudenmukaisempaa globalisaatiota. Tähänastisia saavutuksia ei siis pidä heittää hukkaan, vaan meidän on päinvastoin pidettävä lujasti kiinni yhteisistä tulevaisuuden mahdollisuuksista.

Euroopan unioni on jo nyt paljon enemmän kuin pelkkä vapaakauppa-alue ja sen toiminta-alue on suurempi kuin talouselämä. Alun alkaenkin EU on ajateltu poliittiseksi projektiksi. EU on yhteisö, jolla on yhteinen päämäärä ja yhteiset arvot ja periaatteet. Jotta luottamus unioniin kasvaisi, sen tulee nykyistä demokraattisempi, avoimempi ja tehokkaampi. Tämä on omien etujemme mukaista ja se on tärkeää rakentaessamme parempaa maailmaa. Tarvitsemme suurempaa valmiutta kompromisseihin ja enemmän solidaarisuutta.

On lukuisia asioita, joissa saamme yhdessä paremman tuloksen kuin kukin jäsenmaa yksin toimien. Tästä juuri syntyy unionin lisäarvo ja sen lisäarvon on oltava todellista. Mutta silloin kun asioista päätetään EU-tasolla, on siitä pystyttävä ottamaan vastuu eikä väittää, että ”Bryssel” on päättänyt. Toivon tämän asenteen nousevan esille valtioiden ja hallitusten päämiesten epävirallisessa tapaamisessa muutaman viikon kuluttua.

* * *

Euroopan unionin kansainvälinen rooli on vahvistunut merkittävästi viime vuosina. EU on näkyvä ja arvostettu toimija kehityskysymyksistä kriisinhallintaan. EU-maiden kansalaiset odottavat unionilta aloitteellisuutta niin maailmanlaajuisten kuin lähellä olevien ongelmien ratkomisessa. Monet uhat ovat jäsenvaltioille yhteisiä. Kansainväliset turvallisuusuhkat ovat enenevässä määrin muita kuin sotilaallisia. Ilmastonmuutos, saastuminen, luonnonmullistukset, tarttuvat taudit ja taloudellinen epävarmuus ovat uhkia, joihin varaudutaan parhaiten yhteistyöllä.

Vahva unioni voi vastata muuttuvan toimintaympäristön haasteisiin. Unionilla on sitä enemmän vaikutus- ja arvovaltaa, mitä paremmin se pystyy puhumaan yhdellä äänellä. Ympäristöpolitiikka on ollut tästä hyvä esimerkki, ja erityisesti sitoutuminen Kioton sopimukseen.

Unionin toimintakyvyn kannalta meidän on pidettävä erityistä huolta siitä, että laajentunutkin unioni työskentelee tehokkaasti ja yhtenäisesti. Integraation ja laajentumisen tuoma lisäarvo ei vielä vastaa EU:n kansainvälistä kilpailukykyä ja poliittista asemaa. EU:n kansainvälisen roolin vahvistaminen on keskeisiä lähiajan tavoitteita. Perustuslakisopimus auttaisi tässä, mutta paljon voidaan tehdä nykyiselläkin säädöspohjalla. EU:n globaalin roolin vahvistaminen tulevat olemaan Suomen puheenjohtajakauden painopisteitä ensi vuonna.

Keskustelu EU:ta koskevista asioista on jatkunut Suomessa vilkkaana koko jäsenyyden ajan. Tähän keskusteluun osallistuvat alan ammattilaisten lisäksi laajasti myös työmarkkinajärjestöt, kansalaisjärjestöt ja yksittäiset kansalaiset. Tärkeä rooli on myös koko maan laajuudessa toimivilla Eurooppa-tiedotuksen toimistoilla, jotka mm. tiheän kirjastoverkoston välityksellä tiedottavat EU:n ajankohtaisista asioista ja järjestävät keskustelutilaisuuksia eri puolilla maatamme. Vaikka osa suomalaisista suhtautuu unioniin kielteisesti tai välinpitämättömästi, väestö ei ole jakautunut jyrkästi kahtia jäsenyyden puolustajiin ja vastustajiin. Jäsenyytemme on tähän asti sujunut ilman suurta dramatiikkaa. Unioni ei voi lujittua eikä varsinkaan kehittyä edelleen ilman kansalaisten tukea ja yhteistyötä. Kansalaisten tuki on välttämätöntä kaikissa jäsenmaissa.

Euroopan unioni ei ole vain Brysselin ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä. Myös jäsenvaltioiden kesken yhteistyö on kasvanut niin etelässä kuin pohjoisessakin. Kahdenvälisten suhteiden merkitys on korostunut. On tärkeää tuntea kumppanit hyvin sekä tehdä tiivistä yhteistyötä. Olen iloinen voidessani todeta, että Suomen ja Slovenian yhteiskunnalliset, sosiaaliset ja taloudelliset rakenteet ja arvot ovat samankaltaisia. Lisäksi molemmissa maissa toimii aktiivinen ja vaikutusvaltainen kansalaisyhteiskunta, joka osallistuu keskusteluun ja EU-kantojen valmisteluun.

Olen todella iloinen ja ylpeä saadessani tämän tilaisuuden ottaa osaa tähän kansalaiskeskusteluun yliopistonne oikeustieteellisessä tiedekunnassa.