Tasavallan presidentti Tarja Halosen esitelmä Slovakian ulkopoliittisessa yhdistyksessä Bratislavassa 19.4.2005

Suomi 10 vuotta EU:n jäsenenä; kokemuksia ja näkemyksiä

Minulle on suuri ilo ja kunnia puhua tänään täällä Bratislavassa. Vierailuni Slovakiassa on sujunut erinomaisesti. Keskusteluni presidentin ja pääministerin kanssa olivat hyvät ja antoisat, kuten saman eurooppalaisen perheen tasavertaisten jäsenten välillä tulee ollakin.

Kun Slovakian tie kohti eurooppalaista integroitumista alkoi keväällä 1993, olin kansanedustaja ja Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen jäsen. Slovakian jättäessä jäsenhakemuksensa Euroopan neuvostoon toimin raportoijana asiassa.

Tänään Slovakia on myös Euroopan Unionin jäsen. Jaamme unionin jäseninä saman arvomaailman, joka perustuu ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden kunnioittamiselle. Lisäksi meillä on yhteiset poliittiset ja taloudelliset intressit.

Suomi on juuri viettänyt EU-jäsenyytensä kymmenvuotisjuhlia, ja te olette ystävällisesti pyytäneet tänään minua arvioimaan jäsenyyden merkitystä Suomelle.

Euroopan integraatioprosessi on ollut erilainen Euroopan maissa. Suomen EU-jäsenyys oli pitkän prosessin looginen askel. Suomen taloudellinen integroituminen Länsi-Eurooppaan käynnistyi 1960-luvun alussa aluksi vapaakauppajärjestelyillä liitännäisjäsenyyden myötä EFTAan ja 1973 vapaakauppasopimuksella EEC:n kanssa. Tavoitteena oli luoda edellytykset teollisuuden kasvulle, uusien teollisuuden alojen nousulle ja samalla rakentaa yhteiskunta, joka perustuu pohjoismaiselle hyvinvointimallille.

Sisämarkkinoiden luominen 1980-luvun lopussa ja kylmän sodan päättyminen muuttivat tilannetta Suomenkin kannalta. EFTA-maille, Suomi mukaan lukien, ei tarjottu EY:n täysjäsenyyttä, vaan kolmantena tienä Euroopan talousaluetta. Tämä tarjosi meille pääsyn sisämarkkinoille, mutta ei muuhun. Tilanne muuttui kuitenkin olennaisesti ennen ETA-neuvottelujen loppuunsaattamista. Uudessa tilanteessa päädyimme hakemaan täysjäsenyyttä Euroopan yhteisössä vuoden 1992 alussa. Kolmas tie jäi vaihtoehdoksi niille EFTA-maille, jotka eivät lopulta halunneet liittyä Euroopan unioniin. Suomi liittyi unioniin yhdessä Itävallan ja Ruotsin kanssa 1.1.1995. Norja sen sijaan jäi kansanäänestyksen jälkeen EU:n ulkopuolelle. Jäsenyyttä edeltäneistä läheisistä suhteista johtuen meillä oli hyvin realistinen kuva unionista, johon liityimme.

Päätöksemme liittyä Euroopan unioniin oli oikea. Päätös oli sekä poliittinen että taloudellinen. Halusimme olla täysivaltainen jäsen ryhmässä, jonka kanssa jaamme samat arvot ja tavoitteet. Olemme alusta lähtien halunneet olla mukana kokonaisvaltaisesti unionin toiminnassa ja osallistua täysipainoisesti unionin kehittämiseen. EU-jäsenyys vakiinnutti myös Suomen kansainvälisen aseman kylmän sodan jälkeisessä tilanteessa.

Suomalaisten jäsenyyshalukkuutta mitattiin neuvoa-antavan kansanäänestyksen avulla. Kansanäänestystä edelsi erittäin vilkas ja laaja keskustelu jäsenyyden vaikutuksista, sen arvioiduista myönteisistä ja kielteisistä seurauksista. Keskusteluissa nousi esille taloudellisen kasvun ja työllisyyden lisäksi muun muassa hyvinvointivaltion tulevaisuutta, sukupuolten tasa-arvoa ja työehtosopimusjärjestelmäämme koskevat kysymykset. Kansanäänestyksessä liittymistä EU-jäseneksi kannatti 56,9 prosenttia äänestäneistä. Äänestysprosentti oli 74. On myös huomattava, että työmarkkinajärjestöt – sekä työntekijöiden että työnantajien puolelta – tukivat vahvasti maamme jäsenyyttä unionissa. Kuluneen kymmenen vuoden aikana suomalaisten EU-asenteissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Jäsenyyteen tyytyväisten määrä on viime vuosina taas jopa jonkin verran noussut.

Keskustelu EU:sta ja unionissa käsiteltävistä asioista on jatkunut Suomessa vilkkaana koko jäsenyyden ajan. Tähän keskusteluun osallistuvat alan ammattilaisten lisäksi laajasti myös työmarkkinajärjestöt, kansalaisjärjestöt ja yksittäiset kansalaiset. Tärkeä rooli on myös koko maan laajuudessa toimivilla Eurooppa-tiedotuksen toimistoilla, jotka mm. tiheän kirjastoverkoston välityksellä tiedottavat EU:n ajankohtaisista asioista ja järjestävät keskustelutilaisuuksia eri puolella Suomea. Vaikka osa suomalaisista suhtautuu unioniin edelleen kielteisesti tai välinpitämättömästi, väestö ei ole jakautunut jyrkästi kahtia jäsenyyden puolustajiin ja vastustajiin. Jäsenyytemme on tähän asti sujunut ilman suurta dramatiikkaa. Kansalaisten tuki on myös jatkossa välttämätöntä unionin toimintakyvyn turvaamisessa.

Suomessakin tunnettu pelko kansallisen identiteetin häviämisestä EU-jäsenyyden myötä ei ole toteutunut. Suomen kieli on säilynyt ja tulee säilymään englannin kasvavasta vaikutuksesta huolimatta. Uskoisin, että sama koskee myös slovakin kieltä. Kirjakielenne luoja Ludovit Stur voi siis pysyä levollisena. Tosiasiassa jäsenyyskaudellamme suomalainen identiteetti on pikemminkin selkiytynyt, kun on ollut aikaisempaa parempi mahdollisuus oppia tuntemaan muut jäsenvaltiot. Tätä kautta oppii, mikä on meille kaikille yhteistä ja mikä on tyypillistä vain suomalaisille.

Jäsenyytemme kokonaisarvio on selvästi positiivinen, niin meille kuin uskoakseni myös unionille. Olemme itse hyötyneet monin tavoin kuulumisestamme unioniin. Jäsenyyden alusta lähtien meille oli selvää, että haluamme aktiivisesti tuoda oma panoksemme unionin kehittämiseen.

* * *

EU:n yksi suurimmista saavutuksista on sisämarkkinoiden luominen, tavaroiden, palveluiden, työvoiman ja pääomien vapaa liikkuminen koko EU-alueella. Liittyessään unioniin Suomi oli jo irtautunut lamasta ja talouskasvu oli käynnistynyt. Positiivinen kehitys oli jo siis alkanut ennen jäsenyyttä. Pääseminen yhteismarkkinoille oli luonnollisesti tärkeää elinkeinoelämällemme ja liittymisellä oli myönteinen vaikutus Suomen talouskasvulle. Koko jäsenyyskautemme olemme voineet nauttia taloudellisesta kasvusta ja varsinkin viime vuosikymmenen loppu oli Suomelle taloudellisen menestyksen aikaa. Toisaalta laman aikana huippuun noussut työttömyys ei ole laskenut aivan toivotulla ja odotetulla tavalla – työttömyys on kyllä laskenut, mutta on vieläkin varsin korkealla tasolla.

Jäsenmaiden talouksien integraatiossa talous- ja rahaliiton muodostaminen oli merkittävä askel. Se oli luonnollinen ja looginen jatko sisämarkkinoille. EMU toi mukanaan yhteisen rahapolitiikan ja hintavakauden. Suomi liittyi alusta lähtien mukaan yhteiseen euroon, joka merkitsi samalla valuuttakurssiregiimin muutosta ja kurinalaista yhteistä euroalueen rahapolitiikkaa.

Suomen päätöstä pyrkiä heti mukaan valuuttaunionin kolmanteen vaiheeseen edelsi kuitenkin tärkeä kansallinen keskustelu, jossa niin poliittiset puolueet, työmarkkinajärjestöt kuin muutkin yhteiskunnalliset tahot arvioivat Suomen selviytymistä EMU-jäsenyyden oloissa. Kysyttiin, mitkä olisivat yhteisen valuutta-alueen vaikutukset Suomen talouteen ja työllisyyteen. Meillä tunnettiin huolta siitä, miten euroalueen rahapolitiikka ja yleinen talouskehitys vaikuttaisi pieneen kansatalouteen, kuten Suomeen. Työmarkkinajärjestöjen piirissä keskusteltiin siitä, miten Suomen varsin kattava, keskitetty ja tuloksellinen työehtosopimuspolitiikka voi säilyä yhteisen rahapolitiikan oloissa.

Suomen talous- ja työmarkkinakehitykselle on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut tyypillistä laajan yhteisymmärryksen hakeminen suurille ratkaisuille. Niin kävi Suomen EMU-jäsenyydessäkin. Ensin työmarkkinajärjestöt sopivat siitä, että ne jatkavat hyväksi havaittua, yhteistyöhön pohjaavaa sopimustoimintaansa myös Suomen liittyessä EMU:n jäseneksi. Tämän lisäksi hallitus ja työmarkkinajärjestöt sopivat kansallisista järjestelyistä, joilla voidaan varautua euroalueen mahdollisesti eri tahtiin kulkevaan talouskehitykseen.

Markkinahäiriöiden ja talouden muiden epävakausilmiöiden haitallisten vaikutusten rajoittamiseksi päätimme lisätä eläke- ja työttömyysvakuutusrahastoihin niin sanotut suhdannepuskurit. Niitä kartutetaan silloin, kun talous ja työllisyys kasvavat ja käytetään silloin, kun talous ja työllisyys tarvitsevat elvytystä. Järjestelmä on toiminut hyvin ja se on tuonut talouteemme lisää vakautta ja turvallisuutta. Siitä huolimatta, etteivät rahastot ole valtavan suuria.

Suhdannepuskureiden perustaminen ja siitä ilmenevä yhteinen tahto hoitaa maan asioita kaikkien hyväksi johti osaltaan siihen, että saatoimme suurella yksimielisyydellä liittyä talous- ja rahaliittoon. Keskinäinen luottamus on pienelle kansakunnalle tärkeä voimavara. Se on myötävaikuttanut siihen, että talouskehityksemme on ollut viime vuosina eurooppalaisittain katsottuna hyvää tasoa. Vakaiden olojen ja taloudellisen turvallisuuden lisääminen ovat olleet hyvä pohja innovatiiviselle ja dynaamiselle talouskehitykselle.

Otimme myös vakavasti velvoitteen noudattaa yhteistä etua tukevaa finanssipolitiikkaa ja sitouduimme tiukasti vakaus- ja kasvusopimuksen periaatteisiin. Vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamiseen liittyneet ongelmat ovat valitettavasti nakertaneet unionin uskottavuutta. Tämä on paikattavissa, jos noudatamme sopimuksen keskeisiä tavoitteita päättäväisesti. EU:n uskottavuuden kannalta olisi tärkeää saada poliittinen päätös aikaan unionin tulevista rahoituskehyksistä mahdollisimman pian.

* * *

Viisi vuotta sitten Lissabonissa asetettiin kunnianhimoiset tavoitteet ja suunnitelmat Euroopan saattamiseksi "maailman kilpailukykyisimmäksi ja dynaamisemmaksi tietoon perustavaksi taloudeksi, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvaisuutta". Lissabonin päätöksien käytännön toteutus ei ole kuitenkaan vastannut odotuksia. Olemme pahasti jäljessä tavoitteestamme. Kasvua ja työllisyyttä sekä sosiaalista ulottuvuutta ja kestävää kehitystä tukevien päätösten toimeenpano on ensisijassa jäsenmaiden vastuulla. Komission tulee omalta osaltaan tukea Lissabonin strategian tehokasta toteuttamista. Olemme nyt vaiheessa, jossa testataan kykymme pärjätä globaalissa maailmantaloudessa. Meidän on tässä onnistuttava ja pystyttävä turvaamaan myös tulevaisuudessa kansalaistemme hyvinvointi.

Suomi on onnistunut pitämään kilpailukykynsä korkealla – kuten Ruotsi ja Tanska – ilman että olemme joutuneet hylkäämään perinteisestä pohjoismaisista hyvinvointimallia. Lamasta selviytyäksemme 1990-luvun alkupuolella jouduimme tekemään rakennemuutoksia, jotka loivat pohjaa kilpailukyvyn parantamiselle. Markkinoiden avaaminen ja vahva panostus tutkimus- ja kehitystoimintaan ovat osoittautuneet oikeiksi päätöksiksi. Markkinoiden avaamista on EU:ssa jatkettava.

Lähtökohtamme on ollut, ettei taloudellinen kasvu voi olla kestävää ilman ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää kehitystä ja työntekijöiden oikeuksien turvaamista. Olemme olleet tyytyväisiä nähdessämme, että monien arvioiden mukaan sijoitumme kärkisijoille kun mitataan kilpailukykyämme, ympäristömme tilaa, koulujärjestelmää tai korruption vähäisyyttä. EU-jäsenyys ja yhteisvaluutta ovat tukeneet kestävää taloudellista kehitystä ja mahdollistaneet hyvinvointivaltion ylläpitämisen. Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskuntamalli on osoittanut elinvoimaisuutensa ja muutoskykynsä.

Yksi keskeinen haaste niin meille kuin muillekin EU-maille on demografinen kehitys. Suomen väestö ikääntyy nopeasti. Vuonna 2030 Suomi on ikärakenteeltaan EU:n vanhin. Useilla yhteiskunnan lohkoilla on pyritty varautumaan väestön ikärakenteen muutoksen seurauksiin mm. vähentämällä julkista velkaa, uudistamalla sosiaaliturvaa, terveydenhuoltoa ja eläkepolitiikkaa. Poikkihallinnollisella yhteistyöllä on saatu myönteistä kehitystä aikaan myös ikääntyvän väestön työllisyysasteissa. Eurooppalaisissa mittausten mukaan Suomi on viime vuosina onnistunut nostamaan ikääntyvän väestön työllisyysastetta eniten, mutta emme ole vielä parhaiten menestyvien jäsenvaltioiden tasolla. Väestön ikärakenteen muutoksella on laajakantoiset vaikutukset myös EU-tasolla. Jäsenmaiden valinnoilla, päätöksillä ja toimenpiteillä on ratkaiseva merkitys. Pyrimme omalta osaltamme vastaamaan ikärakenteen tuomiin haasteisiin, jotta voimme turvata hyvinvointivaltiomme tulevaisuuden.

Yksi merkittävimpiä muutoksia kuluneen vuosikymmenen aikana on tapahtunut maataloudessa. Tässä yhtenä tekijänä on EU-jäsenyyden vaikutukset. Myös maatalousväestön ikärakenteen kehitys on vauhdittanut rakennemuutosta. Maatilojen lukumäärä on puolittunut kymmenen viime vuoden aikana ja laskeva trendi jatkuu edelleen. Suomen kaltaisessa harvaan asutussa, mutta pinta-alaltaan Euroopan viidenneksi suurimmassa maassa, on tärkeää turvata maaseudun elinvoimaisuus myös tulevia sukupolvia varten. Tähän kuuluu mahdollisuus maatalouden harjoittamiseen. Toistaiseksi maataloutemme on sopeutunut kohtuullisen hyvin unionin maatalouspolitiikkaan. Omien toimien lisäksi tarvitsemme kuitenkin EU:n tukea myös jatkossa maaseutumme kehittämiseen, erityisesti syrjäisimmillä alueilla Itä- ja Pohjois-Suomessa. Unionin rakennerahastot edistävät jäsenvaltioiden alueellisten kehityserojen tasaamista. Meidän on samalla pidettävä huolta siitä, että EU:n maatalouspolitiikka sopeutuu globalisaation haasteisiin. Maapallon elintarviketuotannon kannalta on oleellista, että tulevaisuudessa voimme harjoittaa ekologisesti kestävää maataloutta maailmanlaajuisesti.

* * *

EU-jäsenyyden myötä Suomesta on tullut monessa mielessä aikaisempaa avoimempi yhteiskunta. Liikkuminen on vaivatonta niin työn, opiskelun kuin matkailun merkeissä. Schengenin sopimuksen ansiosta sisärajat ovat hävinneet ja kansalaisten on helppoa liikkua maasta toiseen. Schengen-jäsenyyden edut tulevat hyödyttämään myös slovakialaisia muutaman vuoden kuluttua. Monta kymmentä tuhatta suomalaista opiskelijaa on käyttänyt mahdollisuutta opiskella toisen EU-maan yliopistossa. Ja ilahduttavaa meidän kannaltamme on ollut se, että vähintäänkin yhtä monta muun EU-maan nuorta on valinnut Suomen opiskelumaakseen. Kiinnostuksemme muiden EU-kumppaneidemme historiaan, kulttuuriin ja kansalaisiin on lisääntynyt koko ajan. Samalla kun olemme suomalaisia, tunnemme kiinteää yhteenkuuluvaisuutta Eurooppaan ja eurooppalaisuuteen. Komissaari Ján Figel on nostanut näkyvästi esiin kulttuurien tuntemuksen ja kielten opiskelun merkityksen eurooppalaisen identiteetin vahvistamiselle.

EU:n laajentuessa vuosi sitten Suomessa otettiin käyttöön työtekijöiden vapaata liikkuvuutta koskeva siirtymäkausi. Ensi vuonna tulee päätettäväksi, jatkammeko siirtymäkautta kahden vuoden jälkeen vai emme. Lopullisen päätöksen tekee luonnollisesti eduskunta. Hallitus tekee asiassa läheistä yhteistyötä työmarkkinajärjestöjen kanssa. EU-jäsenyys tai laajentuminen ei ole aiheuttanut työtekijöiden ryntäystä muista jäsenvaltioista Suomeen. Esimerkiksi Slovakiasta on vain muutama kymmenen työntekijää tullut Suomeen. Toivon, että työvoiman vapaata liikkuvuutta koskevien siirtymäaikojen rauettua ihmisten liikkuminen maidemme välillä lisääntyy.

Henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyy myös ongelmia. Haasteena onkin kehittää EU:n lainsäädäntöä ja yhteistyötä oikeus- ja sisäasioissa niin, että etenemme koko ajan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden tavoitteissamme, mutta samaan aikaan taistelemme tehokkaasti terrorismin leviämistä ja rajat ylittävää rikollisuutta vastaa. EU:n piirissä on myös keskusteltava avoimesti ja positiivissa hengessä ei-jäsenvaltioista tulevasta siirtolaisuudesta ja siirtolaisten kotouttamisesta, ottaen huomioon jäsenvaltioiden lähtökohdat ja lainsäädäntö.

Olemme tukeneet vahvasti EU:n laajentumista, mihin omalta osaltaan on vaikuttanut Suomen omat myönteiset kokemukset. Jäsenyydelle asetetut kriteerit eivät ole kuitenkaan muuttuneet. Ne on edelleen täytettävä ja toimeenpantava ennen liittymistä. Kööpenhaminan kriteerit eivät ole menettäneet merkitystään. Unionin uskottavuuden kannalta on aivan olennaista pitää kiinni sen keskeisistä arvoista: ihmisoikeuksista, demokratiasta ja oikeusvaltiosta.

Laajentumisen myötä poliittinen vakaus, turvallisuus ja vauraus ulottuvat entistä suuremmalle alueelle mantereellamme. Tämä on olennainen edellytys suotuisalle talouden kasvulle, yritysten toimintaympäristölle ja ylipäätänsä hyvinvoinnin ylläpitämiselle. Sisämarkkinoiden laajentuessa yrityksille avautuu uusia markkinoita, mitä myös suomalaisyritykset ovat hyödyntäneet. Tämän osalta on vielä paljon potentiaalia käyttämättä.

Laajentumisen kaikkia vaikutuksia on vielä liian aikaista arvioida. Se, muuttaako laajentuminen EU:ta enemmän kuin mikään yksittäinen kehitys tätä ennen, jää nähtäväksi. Toistaiseksi laajentuminen on sujunut erittäin hyvin. Kymmenen uutta jäsenvaltiota ovat ajaneet itsensä erinomaisen nopeasti sisään EU:n toimintaan.

* * *

Liittyessämme unioniin hyväksyimme Maastrichtin kirjaukset puolustuspolitiikasta ja yhteisestä puolustuksesta. Maailma on Maastrichtin ajoista kuitenkin muuttunut nopeasti ja turvallisuusuhkat ovat myös muuttuneet. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on ollut EU:n yksi dynaamisimmin kehittyvistä aloista. Suomi on ollut aktiivisesti mukana tässä kehittämistyössä. Ollessani ulkoministeri tein yhdessä ruotsalaisen kollegani Lena Hjelm-Wallénin kanssa aloitteen EU:n kriisinhallintakyvystä, mikä saavutti muidenkin hyväksynnän ja kirjattiin Amsterdamin sopimukseen. Amsterdamissa luotu kriisinhallinta ja Helsingissä päätetty joukkotavoite ovat olleet merkittäviä edistysaskeleita sotilaallisen kriisinhallinnan ja sen rinnalla siviilikriisinhallinnan kehittämisessä. Valmiuksia tarvitaan myös luonnonkatastrofeissa, minkä Aasian tsunami vuoden vaihteessa selkeästi osoitti.

Unionin jäsenenä Suomi osallistuu täysimittaisesti yhteiseen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan. Presidentti, hallitus ja eduskunta vahvistivat viime vuonna uudelleen Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan linjaukset. Suomen toimintalinja perustuu uskottavaan kansalliseen puolustukseen, yhteiskunnan toimivuuteen ja johdonmukaiseen ulkopolitiikkaan sekä vahvaan kansainväliseen asemaan ja aktiiviseen toimintaan Euroopan unionin jäsenenä. Nato-jäsenyys ei ole meille ajankohtainen asia, vaikkakin se säilyy mahdollisuutena. Laaja enemmistö suomalaisista tukee tätä politiikkaa.

Suomi osallistuu myös jatkossa täysipainoisesti Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan ja on aloitteellinen sen kehittämisessä. Suomi on päättänyt osallistua kahteen nopean toiminnan joukkoon. Olen tyytyväinen, että nämä joukot ovat monikansallisia. Meidän on edelleen parannettava unionin voimavaroja ja tehostettava yhteistyötä EU:n ja Naton välillä.

Suomen, kuten muidenkin jäsenvaltioiden, ulkosuhteita hoidetaan lisääntyvässä määrin EU:n kautta. Hyvän esimerkin tarjoaa Venäjä-suhteiden hoito. Meillä on hyvät ja toimivat kahdenväliset suhteet Venäjään. Suomella on luonnollisesti selvä intressi Venäjän kehityksen suhteen. EU:lle Venäjä on tärkeä strateginen kumppani. Slovakia ja Suomi voivat omalla aktiivisuudellaan ja osaamisellaan tuoda lisäarvoa EU:n ja Venäjän suhteiden kehittämiseen. EU:n on toimittava Venäjän-suhteiden kehittämisessä yhtenäisesti ja johdonmukaisesti. Unionin laajentuessa Pohjois-Eurooppaan EU:n agendalle tuli myös Pohjois-Euroopan asioita. Pohjoinen ulottuvuus on Suomen tärkeimpiä toteutuneita aloitteita EU:ssa. On välttämätöntä, että se kytketään jatkossa entistä kiinteämmin osaksi EU – Venäjä -yhteistyötä.

Perinteisesti EU:n ulkosuhteissa keskeisellä sijalla ovat olleet myös taloudelliset kysymykset. Kauppapolitiikan alalla EU on suurvalta. Myös kehitysyhteistyön alalla EU:ta voidaan pitää suurvaltana. Yli puolet maailman kehitysyhteistyövaroista tulee EU:sta ja sen jäsenmaista. Tehokkaalla kehityspolitiikalla ja yhteistyöllä voidaan keskittyä kriisien syihin, joista keskeisin on köyhyys. EU:n on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota globalisaation hallintaan kauppapolitiikassa ja kehitysyhteistyössä ja huolehtia eri toimintojensa koherenssista. Myös kansainvälisten järjestöjen pitäisi työskennellä entistä tiiviimmin ja johdonmukaisemmin yhdessä. Tätähän esitti myös Globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomissio, jonka puheenjohtajana minulla oli kunnia toimia yhdessä Tansanian presidentin Benjamin Mkapan kanssa. Johdonmukaisuus ja koherenssi tulevat olemaan myös syksyn keskeisiä teemoja kun valmistaudumme YK:n syyskuun huippukokoukseen ja vuosituhatjulistuksen toimeenpanon seurantaan.

Suomi on aktiivisesti toiminut ja tulee toimimaan Euroopan unionin roolin vahvistamiseksi ihmis- ja perusoikeuksiin sekä hyvinvointiin ja turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Euroopan unionia on jatkossakin kehitettävä sekä jäsenmaiden että kansalaisten yhteisönä. Euroopan unionin ulkoista toimintaa ja kansainvälistä roolia tulee kehittää niin, että unioni voi toimia taloudellisesti ja sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla kansainvälisen turvallisuuden vahvistamiseksi, ympäristönsuojelun parantamiseksi ja talouden vakaan kasvun takaamiseksi.

Suomi kiinnittää erityistä huomiota naisten, lasten ja vähemmistöjen oikeuksiin, koska näiden ryhmien oikeudet toteutuvat edelleenkin liian usein muita heikommin. Demokraattisen yhteiskunnan yksi keskeinen koetinkivi on se, miten se toteuttaa vähemmistöjen oikeudet. Tärkeää on, että myös vähemmistöjen edustajilla on todellinen mahdollisuus osallistua itseään koskevien päätösten tekemiseen. Euroopan neuvoston yhteyteen perustettu Euroopan romanifoorumi tähtää juuri tähän: antamaan romaneille ääni heitä koskevissa asioissa myös kansainvälisellä tasolla.

EU:n toimintaa ihmisoikeuksien edistämisessä on tärkeää kehittää edelleen. Olennaista on kuitenkin että EU:n kehitys pohjautuu olemassa oleville normeille, minkä vuoksi on tärkeää, että EU liittyy Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukseen mahdollisimman pian.

* * *

Toiminta EU:ssa on muuttunut entistä haastavammaksi, koska unionin päätöksenteko- ja toimintakulttuuri ovat muutostilassa. Vaarana on EU:n päätöksenteon vaikeutuminen ja toiminnan sirpaloituminen. Jäsenyytemme aikana olemme ehtineet osallistua kolmen sopimuksen tekoon. Näistä viimeisessä, perustuslaillisen sopimuksen valmistelussa, teimme tiivistä yhteistyötä myös Slovakian kanssa. Pienelle maalle on tärkeää, että unioni toimii yhtenäisesti ja sen institutionaalinen järjestelmä on tehokas ja toimintakykyinen. Olemme korostaneet jäsenvaltioiden tasa-arvoa, toimielinten välistä tasapainoa ja yhteisömenetelmän käyttöä sekä tukeneet komission itsenäistä asemaa ja keskeisen roolin säilyttämistä. Näitä periaatteita tulemme tukemaan myös jatkossa. Samaan aikaan myös kahdenvälisten suhteiden merkitys on korostunut. On tärkeää tuntea kumppanit hyvin sekä tehdä tiivistä yhteistyötä.

Unionin toimintakyvyn kannalta meidän on pidettävä erityistä huolta siitä, että 25 jäsenvaltion unioni työskentelee tehokkaasti ja yhtenäisesti. Integraation ja laajentumisen tuoma lisäarvo ei vielä vastaa EU:n kansainvälistä kilpailukykyä ja poliittista asemaa. EU:n kansainvälisen roolin vahvistaminen on keskeisiä lähiajan tavoitteita. EU:n kansainvälisen toimintakyvyn tehokkuuden ja globaalin roolin vahvistaminen tulevat olemaan Suomen puheenjohtajakauden painopisteitä ensi vuonna.

Suomella on mielestämme ollut hyvät mahdollisuudet vaikuttaa EU:ssa tehtäviin päätöksiin jäsenyytemme aikana. Tätä on keskeisesti edesauttanut toimiva kansallinen EU-asiain koordinaatiojärjestelmä, jossa on mukana koko valtionhallinto – hallitus, eduskunta ja presidentti. Eduskunta osallistuu EU:ssa tehtävien päätösten kansalliseen valmisteluun, joten sen rooli EU-asioissa on suurempi kuin monien muiden maiden kansanedustuslaitosten. Myös työmarkkinajärjestöt ja kansalaisjärjestöt ovat mukana laajassa valmistelujärjestelmässä. Järjestelmämme mahdollistaa, että Suomella on perusteellisesti valmisteltu, koordinoitu ja koherentti kanta. Koordinaatiojärjestelmän tuloksena Suomella on yksi yhtenäinen politiikka.

Euroopan unioni on ainutlaatuinen luomus, jonka vahvuuksia ovat sen luonne arvoyhteisönä, sen käytössä oleva keinovalikoimien laajuus ja yhteistoiminnan syvyys. Euroopan unioni ei ole koskaan valmis vaan meillä kaikilla riittää runsaasti työtä myös jatkossa. Unionin toiminnan kehittäminen on kaikkien etujen mukaista. Tähän työhön tarvitaan jokaisen jäsenvaltion ja kaikkien eurooppalaisten vahvaa sitoutumista. Me suomalaiset lupaamme tehdä oman osamme.