Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe 8. Mielenterveyspäivillä
Kuopiossa 4.11.2010

(muutosvarauksin)

Erilaisuuden kohtaaminen ja yhteisöllisyyden rakentaminen

Onnittelut teille kaikille siitä, että olette onnistuneet kokoamaan tärkeän asian ympärille suuren joukon eri alojen toimijoita. Vaikka kunnilla on päävastuu hyvinvointipalveluiden tuottamisesta, niin kansalaisjärjestöjen työ on ensiarvoisen tärkeää moninaisen kentän kattamiseksi ja kehityksen takaamiseksi.

Pohjoismainen hyvinvointivaltiomalli on mahdollistanut Suomen rakentamisen yhdeksi maailman tasa-arvoisimmista ja samalla myös kilpailukykyisimmistä yhteiskunnista. Paljon on saavutettu ja paljon on vielä tehtävää – ja osin puolustettavaakin.

Suomi on muuttumassa kovaa vauhtia kulutusyhteiskunnaksi, jossa ihmisten arvoa mitataan rahalla ja tavaralla. Työelämä on vaativaa, eivätkä kaikki voi eikä jaksa pysyä vaatimusten mukana. Haluttua työvoimaa tuntuvat olevan vain ne, jotka pystyvät keskittämään kaiken energiansa työlle. Ihmisen elämään kuuluvien muiden alueiden poissulkeminen ei ole ihmiselle eikä yhteisölle pitkän päälle hyväksi.

Työelämän vaatimusten olisi voitava joustaa niin, että erilaisten ihmisten mukaan tulo olisi mahdollista. Tulosta tarvitaan, mutta työllä on myös ihmisen elämän mielekkyyttä lisäävä vaikutus. Moni nykyisin työelämän ulkopuolella oleva tulisi mielellään töihin, jos osa-aikainen työ olisi mahdollista ja kannattavaa.

* * *

Suomen sosiaaliturvamalli on saatu pienemmin kustannuksin kuin monessa muussa maassa. Se on vaatinut sosiaaliturvan ylisukupolvista rakentamista ja vastuunjakoa. Se on jaksettava pitää ajanmukaisena ja toimivana.

Palvelut ovat pohjoismaisen – kansainvälisesti paljon kiitetyn - hyvinvointiyhteiskunnan ydin. Vuosikymmenien työn vaatineen, hyviä tuloksia tuottaneen koulutus- ja kulttuuri sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kunnossapitäminen ja kehittäminen on huomattavasti tuloksellisempaa sekä yksityisten ihmisten hyvinvoinnin että kansakunnan kilpailukyvyn kannalta kuin yksittäisten lyhytaikaisten voittojen tai ns. säästöjen aikaansaaminen.

Kuvaavana esimerkkinä on nykyisten päihde- ja mielenterveyspalvelujen riittämättömyyden aiheuttamat ongelmat. Ne aiheuttavat palvelujen tarvitsijoille itselleen tarpeetonta kärsimystä, mutta sen lisäksi ne saavat aikaan usein myös perheongelmia, lastensuojelun tarpeen lisääntymistä ja menetettyjä työtunteja. Tuloksena ei todellakaan ole säästöä.

* * *

Tarvitsemme myös uudistuksia, joihin ei kulu euroakaan. Puhun asenteista. Ihmiset ovat erilaisia, mutta eivät eriarvoisia. Meidän on opittava hyväksymään erilaisuus. Tämä koskee niin maahanmuuttajia kuin mielenterveyskuntoutujia ja sukupuolivähemmistöjä.

On tärkeää, että yleinen asenneilmasto hyväksyy erilaisuuden niin, ettei esimerkiksi johonkin vähemmistöön kuuluminen estä vuorovaikutusta yli oman ryhmän rajojen. Meillä on kieli-, kulttuuri-, uskonto tai vaikkapa mielipidevähemmistöjä. Itse asiassa jokainen taitaa kuulua johonkin vähemmistöön. Demokratiaa on, että enemmistö päättää. Tasa-arvoa on, että vähemmistöt otetaan huomioon ja niiden asema turvataan. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ns. viharikokset ja itsetuhokierteet tunnistetaan paremmin ja niihin puututaan tehokkaasti.

Tänään torstaina on saanut ensi esityksensä videokooste ”Kaikki muuttuu paremmaksi”, jonka voi nähdä vaikkapa YouTubessa. Videolla useat suomalaiset osoittavat tukensa yhdelle vähemmistölle, joka viime viikkoina on ollut kiivaankin keskustelun kohteena. Kysymys on seksuaalisesta suuntautumisesta ja siitä miten etenkin nuoret voisivat kasvaa ehjinä kokonaisina ihmisinä vanhempiensa ja läheistensä tukemina. On haluttu kertoa sille nuorelle, joka seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi kuuluu vähemmistöön, että hänet hyväksytään omana itsenään.

Jokainen ihminen on kokonaisuus, jossa seksuaalisuus on tärkeä osa. Toisen ihmisen – samaa tai eri sukupuolta – rakastaminen ja kunnioittaminen on arvokas asia.

Ennakkoluulot – ja niitähän on monenlaisia – ruokkivat syrjäytymisen ja ulkopuolisuuden tunnetta. Ahdistuksen ja pelon ilmapiiri tuhoaa ja kuluttaa ei luo eikä vahvista. Meidän pitää tehdä kaikkemme, ettei se saa ylivaltaa yhteiskunnastamme.
Itse haluaisin sanoa meille kaikille – älä pelkää elämää, uskalla olla oma itsesi.

* * *

Leimaantuminen tai oikeastaan leimaaminen on edelleen suuri ongelma mielenterveydessä.

Mielenterveystyön painopistettä on pyritty siirtämään mielenterveyttä edistävään ja ongelmia ehkäisevään toimintaan. Erityisen tärkeää on puuttua ajoissa lasten ja nuorten henkiseen pahoinvointiin. Hyvinvointiyhteiskunnan perusrakenteet neuvola, päivähoito ja koulu ovat avainasemassa. Niiden voimavarat ja laatu on turvattava. Neuvola on loistava suomalainen innovaatio. Terveydenhoitajilla on pätevyyttä ja osaamista tarttua tilanteisiin, joissa perhe tarvitsee erityiskohtelua ja erityistä tukea. Kotikäynneille on löydyttävä lisää aikaa ja lapsiperheiden kotipalvelua on lisättävä. Mielenterveyden riskitekijöistä tiedetään nykyään paljon ja sosiaali- ja terveydenhuollon sekä koulun ja kouluterveydenhuollon ammattilaiset osaavat niitä tunnistaa ajoissa, kun siihen annetaan riittävät voimavarat.

* * *
Osallisuus on tärkeimpiä mielenterveyden kulmakiviä. Kaikkien ihmisten pitää tuntea olemassaolonsa merkitykselliseksi myös kanssaihmistensä silmissä. Me kaikki voimme olla tässä apuna.

Kiitos teille rakkaat kuopiolaiset! Olen varma, että te olette kuluneina päivinä avanneet monia ystävyyden ja yhteistyön ovia.