Tohtori Pentti Arajärven artikkeli Europa-lehdessä 3/07

Eurooppa, sosiaaliturva ja Suomi

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 1 artiklassa jäsenvaltiot päättävät perustaa Euroopan unionin ja 2 artiklassa muun muassa edistää taloudellista ja sosiaalista edistystä sekä työllisyyden korkeaa tasoa. Tavoitteena on myös saavuttaa tasapainoinen ja kestävä kehitys. Hyvinvointi voidaan sanoa aivan perustellusti Euroopan unionin jäsenmaiden olemassa olevaksi tilaksi tai ainakin tavoitteeksi.

Samaan aikaan on todettava, että Euroopan unioni on historiallisilta lähtökohdiltaan talousyhteisö. Se julistaa itse neljää perusvapautta, jotka ovat tavaroiden, palvelujen, pääomien ja ihmisten vapaa liikkuvuus. Hyvinvointivaltiollisten tavoitteiden ja unionin perusvapauksien välille syntyykin usein ristiriitaa tai ristiriidalta näyttävä olotila. Samalla on kuitenkin todettava, että vain kunnossa oleva kansantalous ja julkinen talous antavat mahdollisuudet pitkäjänteiseen hyvinvointipolitiikkaan. Hyvinvointi taas tukee talouden kehitystä ja on itse asiassa luonteeltaan investointi.

Euroopan unionin kannalta ristiriita syntyy usein siitä, että perustamissopimukset tuntevat vain taloudellisen toiminnan perusvapaudet, mutta yksilön perusvapauksien ja -oikeuksien kannalta sopimukset ovat kovin vajavaisia. Useimmissa tapauksissa Euroopan unionilla tai yhteisöllä ei ole toimivaltaakaan sosiaalisten tai sivistyksellisten oikeuksien suhteen. Niinpä se ei voi niistä mitään säätääkään. Silti Euroopan yhteisön tuomioistuin on todennut, että perustamissopimusten perusvapaudet velvoittavat jäsenvaltioita mukauttamaan sosiaaliturvajärjestelmiään.

Ehdotus Euroopan unionin perustuslailliseksi sopimukseksi sisältää perusoikeuskirjan. Perusoikeuskirjaan sisältyisivät säännökset muun muassa taloudellisista, sosiaalista ja sivistyksellisistä oikeuksista, joita sovellettaisiin unionin toiminnassa sekä jäsenvaltioissa niiden pannessa toimeen yhteisöoikeutta. Tällä saattaisi olla suuri merkitys komission tehdessä esityksiä lainsäädännöksi ja tuomioistuimen soveltaessa lainsäädäntöä. Tällä hetkellä perustamissopimukset johtavat lähes väistämättä taloudellisten perusvapauksien korostamiseen.

Nykyinenkin säätely antaa toki mahdollisuuksia muun muassa sosiaalisten oikeuksien toteuttamiseen tai sosiaalisen järjestelmän organisoimiseen kansallisesti kovin monella tavalla. Toistaiseksi meillä Suomessa on käytetty aivan riittämättömästi hyväksi niitä mahdollisuuksia, joita yhteisöoikeus antaa esimerkiksi yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen kansallisten järjestelyjen toteuttamiseen. Jäsenvaltio voi määritellä muun muassa nämä palvelut ja määritellä niiden toteuttamistavan. Suomessa on vasta viime aikoina herätty selvittämään näitä mahdollisuuksia.

Unioni on poliittinen toimija ja se saa toimivaltansa kansalaisiltaan. Kansalaiset määrittävät unionin toimintaa niin kansallisissa vaaleissa kuin Euroopan parlamentin vaaleissa ja välillisesti myös hallitusten toimintaa Euroopan unionin neuvostossa. Pitkällä aikavälillä unioni voi toteuttaa vain sellaista politiikkaa, jonka sen kansalaiset ovat valmiit hyväksymään. Siksi kannattaa olla kiinnostunut unionin politiikasta mukaan lukien sosiaalipolitiikka ja mahdollisuudet sen kansalliseen toteuttamiseen. Yhtä tärkeää on tietysti toimia kansallisen politiikan alueella.

Euroopan unionin kansalaisten ja yleisesti unionin alueella asuvien ihmisten hyvinvointi on unionin eri toimielinten ja myös sen jäsenvaltioiden luonnollinen päämäärä. Onhan unioni viime kädessä kuitenkin perustettu ihmisiä eikä taloutta varten.