Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe ”Naiset: turvattoman maailman tasapainottaminen” -konferenssissa Brysselissä 6. maaliskuuta 2008

(muutosvarauksin; puheen kieli englanti)

Olen iloinen voidessani osallistua tähän konferenssiin. Haluan kiittää teitä, rouva komissaari, kutsusta osallistua tähän pyöreän pöydän keskusteluun kansainvälisen naisten päivän aattona.

Uskon vakaasti, että naisten kokemusten huomioon ottamisella ja naisten äänen kuulemisella voi olla vaikutusta. Naisten toiminta paikallisella ja ruohonjuuritasolla voi auttaa saavuttamaan kestäviä ratkaisuja. Onhan arvioitu, että naiset ovat maailmassa enemmistönä, eivät vähemmistönä.

* * *

Kaksi viikkoa sitten kävin valtiovierailulla Indonesiassa. Minulla oli mahdollisuus vierailla Acehissa tutustumassa jälleenrakennuksen etenemiseen tsunamin jäljiltä sekä rauhansopimuksen täytäntöönpanoon. Tapasin Acehissa naisten järjestöjen edustajia ja kävin heidän kanssaan rakentavan keskustelun naisten asemasta alueella. Acehin naiset haluavat osallistua aktiivisesti jälleenrakennukseen. Konfliktien jälkitilanteet ovat aina kriittisiä yhteiskunnan kehittymisen kannalta. Kansainvälisen yhteisön on valvottava, että naiset voivat osallistua täysivaltaisesti prosessin eri vaiheisiin.

Monissa maissa, myös Suomessa, on nähty, että sota-aikana naiset joutuvat omaksumaan enemmän yhteiskunnallisia velvollisuuksia miesten ollessa rintamalla. Elämän palattua normaaliksi on vaarana, että naisten odotetaan palaavan kotilieden ääreen. Konfliktin päättyessä naisten tilanne voi jopa huonontua, ja miesten ja naisten tasa-arvo vaarantua. EU:n ja ASEAN:in valvontatehtävä Acehissa oli onnistunut, mutta tulevaisuudessa on varmistettava, että sukupuolikysymykset otetaan automaattisesti mukaan toimintaohjeisiin.

Toinen hyvä esimerkki on Afganistan. Talibanien hallinnon aikana naiset eivät saaneet käydä koulua eivätkä työskennellä — eivät edes nauraa ääneen. Nykyään naisten tilanne ei ole vieläkään lähimainkaan hyväksyttävä, mutta edistystä on tapahtunut. Uusi perustuslaki takaa naisille tasa-arvon, ja parlamentin alahuoneen paikoista 25 prosenttia on varattu naisille. Nämä ovat positiivisia askelia.

Kansakunnan rakentaminen vie aikaa, ja Afganistan tarvitsee pitkän tähtäimen sitoumuksia kansainvälisiltä toimijoilta. Naisten roolin korostaminen on osa tätä prosessia. Koulutus on tärkeässä roolissa naisten vahvistamisessa. Afganistanissa ei yli 80 prosentilla naisista ole minkäänlaista muodollista koulutusta, ja maaseudulla vain 1 prosentti tytöistä käy koulua. Koulujen rakentaminen ja koulutuksen tarjoaminen tytöille on otettava kärkitavoitteeksi Afganistanissa.

Suomessa naiset pääsivät yliopistoon yli 130 vuotta sitten. Suomen naiset saivat äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden yli 100 vuotta sitten. Alusta alkaen naiset toivat politiikkaan uusia näkökulmia, kuten oikeuden ilmaiseen koulutukseen, päivähoitojärjestelmän ja terveys- ja sosiaalipalvelut. Suomen naiset ovat olleet keskeisessä asemassa nykyisen hyvinvointivaltiomallimme luomisessa.

* * *

Sekä konfliktien ehkäisemisestä että kriisinhallinnasta on tullut yhä tärkeämpiä Euroopan unionille. Kun olin ulkoministerinä, minä ja ruotsalainen kollegani Lena Hjelm-Wallén teimme esityksen unionin kriisinhallintakyvyn kehittämisestä, mutta emme uskaltaneet odottaa, että asia etenisi näin nopeasti. Esitys johti kuitenkin säännökseen, joka kirjattiin Amsterdamin perussopimukseen. Nykyään EU:n kriisinhallintakyky perustuu sotilaallisen ja siviilitoiminnan tehokkaaseen yhdistämiseen ja koordinointiin.

Unionin on jatkettava sukupuoli- ja ihmisoikeuksien valtavirtaistamista kaikkiin kriisinhallintatoimintoihin. Sukupuolikysymyksistä ja Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta Itävallan ja Suomen puheenjohtajuuksien aikana vuonna 2006 tehdyt päätökset on pantava toimeen täydessä mitassaan.

Suomi on viimeistelemässä kansallista toimenpideohjelmaa, joka toteuttaa YK:n naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevaa päätöslauselmaa no. 1325. Päätöslauselma korostaa mm. naisten osallistumista kriisinhallintaan. Naisten osallistuminen voi tehostaa operaatioita, sillä naiset voivat paremmin saada yhteyden paikalliseen väestöön. Posiitiivisten esimerkkien voima on myös otettava huomioon. Suomella on runsaasti kokemusta henkilöstön kouluttamisesta kansainvälisiin tehtäviin. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja korkeat eettiset periaatteet ovat tarpeen, jotta vieraan maan joukot voivat ansaita paikallisten yhteisöjen kunnioituksen konfliktialueilla.

Samoin on tärkeää tukea naisten paikallista ja ruohonjuuritason toimintaa. Yhtenä käytännön esimerkkinä voin mainita UNIFEMin kansainvälisen naisten komission aloitteen Lähi-Idässä. Uskon, että israelilaisten ja palestiinalaisten naisten välinen aktiivinen vuoropuhelu ja yhteistyö tämän aloitteen puitteissa voi auttaa löytämään alueelle kestävän ratkaisun.

* * *

Huomisen konfliktit ja turvallisuushaasteet voivat olla laajempia ja erilaisia kuin tämän päivän. Ympäristönmuutos ja sen vaikutus ekosysteemeihin, ihmisten terveyteen ja elintarvikkeiden tuotantoon voivat vaikuttaa suuressa määrin kansainväliseen rauhaan ja turvallisuuteen.

Viime vuonna ilmastonmuutoksen lieventämisestä tuli lopultakin tärkeä maailmanlaajuinen tavoite. Toivon, että globaali vastuuntunto lisääntyy. YK:n ilmastonmuutoskonferenssi Balilla viime joulukuussa oli askel eteenpäin, ja uskon sen olleen uuden polun alku. Meidän on toimittava yhdessä varmistaaksemme, että globaali kehitys on sekä yhteiskunnallisesti oikeudenmukaista että ympäristön kannalta kestävää.

Suomi panee tyytyväisenä merkille sukupuolinäkökulman ilmenemisen ilmastonmuutoskeskustelussa. Monissa kehitysmaissa naisten kokemat haitat kuten resurssien rajallinen saatavuus, rajalliset oikeudet, heikot liikkumismahdollisuudet ja päätöksenteosta sivuun jääminen tekevät näistä naisista erityisen alttiita ilmastonmuutoksen vaikutuksille.

Toisaalta naiset ovat myös voimakkaita muutoksen toimeenpanijoita, ja he voivat tehokkaasti auttaa hillitsemään ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Naisten tiedot ja vastuut voivat olla kriittisiä yhteisön selviämiselle. Tämä koskee myös lapsia, jotka ovat usein hyvin riippuvaisia naisista.

Suomessa tutkitaan, miten naisten ääni saataisiin paremmin kuuluville ja miten naisten tietoja ja asiantuntemusta voisi hyödyntää ilmastoystävällisten keinojen kehittämisessä toimeentulon ja luonnonvarojen käytön varmistamiseksi kaikille; tähän kuuluu naisten oikeus omistaa ja käyttää maata. Kaikissa ilmastonmuutokseen liittyvissä asioissa — ei vain sen lieventämiseen ja siihen sopeutumiseen liittyvissä asioissa, vaan myös politiikan linjauksissa ja päätöksenteossa — tulee ottaa sukupuolinäkökulma voimakkaammin huomioon.

Ensi vuonna järjestetään Liberiassa kansainvälinen naisten vahvistamista, johtajuuden kehitystä ja kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta käsittelevä kokoontuminen. Minulla on ilo olla kokoontumisen toisena kokoonkutsujana yhdessä Liberian presidentin Ellen Johson-Sirleafin kanssa. Suomi on aktiivisesti mukana kokoontumisen valmisteluissa. Irlannin entinen presidentti Mary Robinson on ehdottanut, että ilmastonmuutos ja sukupuolikysymykset otettaisiin asialistalle, ja Suomi tukee tätä. Toivon, että kokoontuminen ilmaisee voimakkaasti sukupuolinäkökulman tärkeyden ilmastonmuutoskysymyksissä, jotta tämä voidaan ottaa huomioon YK:n ilmastonmuutoskokouksessa Kööpenhaminassa joulukuussa 2009.

* * *

Naisten verkostot ovat tärkeitä. On elintärkeää, että vaihdamme näkemyksiä maailmanlaajuisista ja alueellisista asioista ja että voimme esimerkeillä osoittaa kuinka keskeisessä asemassa naiset ovat maailman rauhan ja vakauden kannalta. Me naiset osaamme ja voimme ryhtyä johtajiksi maailman turvallisuutta koskevissa asioissa. Toivon, että keskustelumme tänään ovat vilkkaita ja hedelmällisiä.