Tasavallan presidentti Tarja Halosen tervehdys Takuu-Säätiön 20-vuotisjuhlassa 20.10.2010

(muutosvarauksin)

Muistan hyvin Takuu-Säätiön syntyajat. Koko kahdeksankymmenluvun kestänyt hyvä taloudellinen kasvu kääntyi odottamattoman nopeaan taloudelliseen taantumaan ja sitten suoranaiseen lamaan. Pankkikriisi ja valtava työttömyys lamaannutti tuhansien ja tuhansien ihmisten elämän ja sanottakoon suoraan, osin yhteiskunnankin

Yhteisvastuu kuuluu vahvasti suomalaisiin arvoihin. Säätiön kohderyhmä oli aluksi varsin rajattu. Säätiön toiminnan keskeisenä keinona oli taata pankkilainoja, joilla eri velat yhdistettiin. Takauksia myönnettiin laitostaustaisille tai pitkäaikaisesti avohoidossa oleville. Perustamisessa aloitteentekijöinä olleet vankilapapit näkivät ihmisen vaikeuden nousta hyvästäkään tahdosta huolimatta vankilatuomioiden jälkeen normaaliin elämään.

Suomen velka- ja erityisesti takauslainsäädäntö oli auttamattoman vanhentunut uuden ajan pankkikriisissä. Lisäksi lainananto ja takauskäytännöt olivat päässeet käsistä. Olin itse tuohon aikaan ensin oikeusministeri ja sitten myöhemmin lakivaliokunnassa. Äkkiä 1990-luvun lamassa ylivelkaantuminen saattoikin koskettaa jokseenkin ketä tahansa. Vaikeuksiin joutuivat työtä vaille jääneet ja kahden asunnon loukkuun joutuneet sekä lukuisat takaajat ja yrittäjät. Yhteiskunta pyrki toimimaan nopeasti. Mutta paljon vahinkoa ehti tapahtua ennen kuin velkajärjestelylaki tuli voimaan vuonna 1993. Lamasta päästiin aikanaan eroon, mutta se jätti ihmisten elämään pitkät, pitkät varjot.

Takuu-Säätiö toimi muuttuneessa yhteiskunnallisessa tilanteessa useassa roolissa. Se tiedotti velkajärjestelylaista ja koulutti velkaneuvojia. Havaittiin, että velkajärjestelylaki ei kattanut kaikkia ongelmatilanteita. Tällöin Takuu-Säätiö ryhtyi jälleen takaamaan järjestelylainoja. Säätiö on ollut myös sosiaalisen luototuksen edelläkävijä. Uusimmassa hankkeessa etsitään uusia keinoja vankien mahdollisuuksiin selvittää ja hoitaa velkojaan rangaistuksen aikana. 20 vuoden takainen toimintakenttä on siis jälleen ajankohtainen.

Kaikista lainsäädännön muutoksista huolimatta voi kysyä, täyttääkö julkinen valta tänäänkään kaikilta osin tehtäväänsä akuuteissa talousongelmissa. Pelkkää neuvontaakin voi olla vaikea saada: esimerkiksi Helsingissä jonottaminen kunnalliseen talous- ja velkaneuvontaan voi kestää jopa neljä kuukautta. Maksullista yksityistä velkaneuvontaa on tarjolla, mutta se ei heikoimmassa asemassa olevia voi auttaa.

Säästäminen on ollut pitkään Suomessa arvostettua. Kulutuskeskeinen, nopeaan taloudelliseen kasvuun tähtäävä talousjärjestelmämme suorastaa kannustaa yli varojen elämiseen. Toki 1990-luvun lama johti suomalaisten velkaantumisen väliaikaiseen supistumiseen. Nyt velkaantuminen on lisääntynyt jo pitkään. Suomalaisten velkaantumisaste on nyt pitkälti yli sadan prosentin, eli yhteenlasketut velat ovat suuremmat kuin vuositulot. Sekä asunto- että kulutusluottojen määrät ovat kasvaneet. Myös Takuu-Säätiön myöntämä keskimääräinen takaus nousee koko ajan.

Perheeltä ja tutuilta lainaaminen ei enää ole niin yleinen keino kuin ennen. Monesti taloudellista tilannetta paikataankin kulutusluotoilla. Uusia luotontarjoajia ja luottotuotteita on tullut markkinoille. Suurin osa velkaongelmista aiheutuu nykyään kulutusluotoista. Erityisesti pikavipit ovat olleet helppoja saada, mutta monelle vaikeita maksaa takaisin. Ei ole ihme, että ne ovat voineet aiheuttaa velkakierteen esimerkiksi nuorille, joiden taloudellinen arviointikyky ei ole paras mahdollinen. Viime vuonna alle 30-vuotiaista seitsemän prosenttia sai maksuhäiriömerkinnän. Nyttemmin pikalainojenkin antamista on aiheellisesti alettu säännellä tarkemmin.

* * *

Ihmisarvoa ei voi rakentaa kuluttamisella. Se on taloudellisesti tarpeetonta ja ekologisesti kestämätöntä. Mutta ylivelkaantumisen yhteiskunnallista taustaa ei tule unohtaa. Vaikka Suomi on selvinnyt tämänkertaisesta – nyt kansainvälistä alkua olevasta – talouskriisistä monia muita EU-maita paremmin, ei kaikilla suomalaisilla mene hyvin. Tuloerot ovat kasvaneet meillä jo pitkään ja ovat nyt samalla tasolla kuin 1970-luvun alussa. Taloudellinen muutosvara on monilla ihmisillä hyvin kapea. Eikä tämä koske vain eri syistä työelämän ulkopuolella olevia, vaan myös pienituloisia työssäkäyviä ihmisiä. Yllättävät tilanteet, kuten sairastuminen tai avioero, voivat johtaa ylivelkaantumiseen.

Nykyistä taloudellista taantumaa on luvattu hoitaa vahvemmalla valtion otteella kuin 1990-luvun lamaa, mutta työttömyysluvut ovat nytkin hälyttävän korkealla. Asuntolainojen korot ovat olleet pitkään poikkeuksellisen matalia. Suhteellisen pienetkin muutokset voivat muodostua todella hankaliksi.

Takuu-Säätiö on edelleenkin hyvin tarpeellinen sekä ihmisten arjessa auttajana että yhteiskunnallisena omanatuntona kuin myös uudistusten aikaansaajana. Kiitän sydämellisesti 20-vuotiasta Takuu-Säätiötä sen tähänastisesta työstä ja toivotan sen toiminnalle parhainta menestystä myös tulevina vuosina.